Herkkä, herkempi, herkkis

Salama 4veen sielunelämä on kolmen vuoden yhteisen taipaleen aikana tullut jo kovin tutuksi. Se on siis hyvin herkkä hevonen. Heppa, joka vaatii toisinaan paljon ymmärrystä. Silti se tulee toisinaan väärinymmärretyksi. Missä mennään tällä hetkellä, alkuvuonna 2015?

Ulkomuoto voi todellakin hämätä. Kuoren alta löytyy paljon mietiskelevä fiksu hevonen. Se on kyllä utelias ja hyvin ilmeikäs, mutta pääasiassa hieman varautunut kaveri. Luottoihmistensä paras ystävä, mutta vaatii toisinaan pientä motivointia ja kannustusta työntekoon. Keskittymiskyky sillä on vielä huono, mutta sekin venyy päivä päivältä. Mitä enemmän se oppii uusia asioita, sitä enemmän se haluaa miellyttää. Sitten kun jokin juttu sujuu, se todella sujuu. Ruuna haluaisi olla ehkä villi ja vapaa ja ahdistuukin suuresti, jos sen elämää ja rutiineja rajoitetaan. Pohjimmiltaan se on kuitenkin todella kiltti ja ihmisrakas. Pahoja kokemuksia sille ei ole ihmisistä kertynyt, joten se kirmaa aina portille katsomaan, mitä tarjolla on.

Mutta kun jokin on epämukavaa, sitä ei pelätä näyttää. Jos jotain paikkaa kolottaa, se kerrotaan kyllä taatusti ja helposti. Jos jostain pitää rapsuttaa, sekin näytetään. Ihmisen vain tulisi tajuta se. Jos jokin pelottaa, se todella pelottaa. Pakoreaktio on Salamalla vahva ja tällä hevosella aina ensisijainen napakan takapotkun kera. Sen vähentämiseksi on tehty paljon töitä ja positiivinen vahvistaminen on tuonut tällä yksilöllä hyviä tuloksia, vaikka aluksi olin kovin skeptinen sen suhteen. Viimeisimpänä esimerkkinä toimikoon pelottava peltinen puuvaja, jonka kohdalla on viime aikoina saatu täydelliset lähdöt aikaiseksi: Nyt sen luokse viedään selässä istuva ihminen vaikka väkisin lahjusten toivossa. Sitä ennen on esimerkiksi pesuhommat (tämä oli pienenä "vähän" hankala pestävä), jalkojen hoito (kastelu, kylmäys, suojitus), selkäännousut ja pohjeavut opeteltu herkkupalkkion kera. Lopputuloksena on utelias, tarkkaavainen ja motivoitunut työmyyrä, jonka itsetunto kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Minkä tahansa muun hevosen olisin vienyt sinne puuliiteriin vaikka kilon paloina, mutta tämän kaverin kanssa se ei vain onnistu. Paras lopputulos on saatu aikaiseksi näin.

Salama etsi pitkään ratsain hyvää ja luonnollista eteenpäinpyrkimystä. Nyt kun se on löytynyt, on käyntitreeneihin otettu pari uutta temppua mukaan: Peruutukset, väistöaskeleet ja taivutukset. Jonkin verran olen yrittänyt saada käyntiin haitaria eli välillä askelta voi lyhentää ja välillä pidentää. Näitä kaikkia tehdään vain muutama toisto per ratsastuskerta ja näin alkuun ihan vähän sinne päin. Ruuna reagoi uusiin juttuihin helposti pysähtymällä, jos ratsastajan painopiste muuttuu eikä ruuna ymmärrä, mitä asialla tarkoitetaan. Se on toisaalta ihan hyvä juttu, eikä maailmanloppu ollenkaan. Toisena vaihtoehtona kun olisi poistuminen paikalta astetta vauhdikkaammin. Ekat väistöaskeleet tulivat kuin vahingossa kohti porttia, kun taas avotaivutuksen alkeet on aloitettu tekemällä takaosamainen käännös kulmassa ennen aitaa. Heti, kun toivottu reaktio on tullut, tulee tietenkin myötäys, kehusana ja hetken päästä nami. Kiitokseksi ruuna saa myös pysähtyä luvan kanssa ja pitää pienen mietintäpaussin. Tälle ne toimivat hyvinä palkkioina. Joku muu ehkä haluaisi kävellä pitkin ohjin tai vastaavaa.

Ratsastajan istunnasta Salama on myös tosi tarkka. Se aiheuttaakin itselleni tällä hetkellä eniten päänavaivaa ja haaveilenkin taas CR-tunneista Salaman kanssa. Luulen, että siitä olisi meille paljon hyötyä. Suustaan Salama on aika pehmeä. Pysähtyy kyllä, kun puristat nyrkit kiinni ja istahdat vähänkin liikettä vasten. Toistaiseksi, kun ollaan menty jalan takia vain käyntiä, on muoto saanut olla tosi pitkä ja matala. Luulen sen nousevan sieltä pikkuhiljaa. 

Pelottavien asioiden pariin on hakeuduttu ihan vapaaehtoisesti. Kuten edellä jo tulikin, Salaman kanssa toimii se, että pelottavan objektin eteen tai viereen pysähdytään hetkeksi, mutta vain ratsastajan aloitteesta. Pelottavien asioiden kohdalla käytetään myös positiivista vahvistetta. Kun ruuna kuuntelee, keskittyy ja vaikkapa katsoo "mörköä" tai seisoo ihan vaan aloillaan, se saa palkkion. Kun se pyynnöstä menee lähemmäs pelottavaa asiaa (kuten puuliiteri, terassilla roikkuva matto tms.), se saa palkkion. Lopulta ollaan usein jo niin lähellä, että asiaa voidaan koskettaa nenällä. Silloinkin hommasta saa palkkion. Kun matkaa jatketaan siitä hallitusti, saa ruuna jälleen palkkion. Palkka on aina alkuun sanallisen kehumisen lisäksi herkku (minimaalinen leivän- tai porkkananpala), mutta kun joku juttu tulee tutuksi, se voi olla pelkkä rapsutus kehusanan lisäksi. Kun joku juttu sujuu, jää palkkio pikkuhiljaa pois. Kovin liikennevarma Salama ei ole, mutta kaverihepan kanssa ihan suht rento. Siksi maastoon ei mennä yksin tässä vaiheessa.

Sikailla ei silti saa eikä siis possuilu ei ole koskaan sallittua: Silloin sanotaan jämptisti, ettei sellainen käy. Tapauksesta riippuen se voi olla merkki raipalla lavalle tai taakse tai yksi ruma sana. Pidän aina raippaa mukana, vaikkei sitä varsinaisesti tarvittaisikaan. Jos joku pukki tai sivuloikka tulee, matkaa jatketaan ilman sen suurempaa numeroa ja aina eteenpäin. Pieneksi pyöreäksi ja pikkusieväksi hevoseksi Salama osaa pukittaa aika terhakasti. Kolmet kunnon rodeosarjat olen kokenut ja voin kertoa, että vanha rodeomestariheppani kääntyisi haudassaan, jos olisi ne loikat nähnyt.

Juoksuttaessa ja ohjasajaessa Salama on todella tarkka avuista. Jos ne ovat ristiriitaisia, se ensin pysähtyy. Jos ihminen ei tässä kohtaa tajua korjata apujaan, vastaa hevonen ristiriitaiseen paineeseen kahta kovemmin eikä pelkää näyttää takajalkojaan siinä kohtaa. Se peilaa ihmistä jatkuvasti ja huomaa kyllä pienenkin jarruttavan eleen reagoiden siihen tapansa mukaan salamannopeasti. Jos jäät ohjasajaessa sen taakse piiloon, se selvästi hätääntyy, kun ei näe ihmisen apuja. Ohjasajossa se toimii muuten nykyään niin hyvin, että siitä on tullut meille rakas harrastus. Hyötyliikuntaa molemmille! 

Harjaus- ja hoitotoimenpiteistä Salama pääsääntöisesti tykkää. Itseasiassa se jaksaisi seistä rapsuteltavana vaikka kuinka kauan. Mistään herkistä otteista se ei tosin pidä, vaan harjan on oltava tarpeeksi kova tai rapsutettava muuten hyvin. Usein Salama onkin tarhassa irti harjatessa ja varusteita laitettaessa. Ikä ja ennen kaikkea kokemus on tuonut viisautta myös jalkojen hoitoon: Niitä saa aikansa kastella, kylmätä ja lämmittää, kunhan vain muistaa ruunaa pienellä leipäpalalla toimenpiteen jälkeen. Ruuna ei esimerkiksi poistu tallin käytävältä ennen kuin leivänmurunen on suussa. ;) Minulla on siis sellainen tapa, että päästän sen käytävällä irti ja ruuna rauhakseen tepastelee sitten omaan karsinaansa esimerkiksi iltaruuille. Tätä ei kaikkien hevosten kanssa tosin kannata harrastaa, mutta tämä tyyppi ei taatusti kolhi itseään oveen. Se jää nimittäin aina kaikessa rauhassa syömään jyviään niin, että pehva jää ovelle. Karsinaan se menee sitten, kun kokee sen tarpeelliseksi. Ei auta hätyyttää, kokeiltu on.

Hieman erikoinen herkkishevonen on saanut enemmänkin joitain erityisoikeuksia. Se inhoaa korviin koskemista. Siis ihan todella. Jos väkisin kosket tämän korviin, sinun ei tarvitse  haaveilla yhteistyöstä tämän kanssa vähään aikaan. Suitset ja riimu sentään ovat suht helppoja pukea, mutta korvien olisi suotavaa mennä paikoilleen suht ripeästi. Korvakarvojen leikkaamisesta haaveilen vielä, niitä ei saatu viimeksi ajeltua edes rauhoituksen alaisena.

Salama on laumasielu, kuten kuka tahansa hevonen. Se lähtee silti lenkille yksin ja osaa jäädä talliin yksin, onhan näitä pienestä pitäen harjoiteltu molempien poikien kanssa. Traileriin se saa tosin aina ponikaverin mukaan, koska Salama ahdistuu suunnattomasti matkustamisesta yksin. Jokaisen matkustusmukavuuden takaamiseksi pony napataan siis aina mukaan, vaikka mikä olisi. Traileriin Salama tuntuu kävelevän vain tutun ihmisen perässä, kokeiltu on. Yksin kulkiessani tosin se tepsuttelee koppiin ilman taluttajaakin, ponin perässä siis. Viime kesänä kuskasin näitä yksikseni laitumelle ja takaisin traikulla, onnea ovat toimivat pojat!

Vaikka Salama on kiltti, on ruoka sille pyhä asia. Iltaruokien aikaan karsinaan ei ole mitään asiaa. Tarhaan heiniä viedessä se on nykyään aika häijy ympärillä oleville tyypeille, mutta Duke ei juurikaan välitä yrmynaamaisesta läsipäästä: Odottaa hetken ja kohta pläskipää onkin leppynyt niin, että poni saa tulla heinille ihan vapaasti. Ahneus on toisaalta myös vahvuus: Salama on aina lahjottavissa.

Moni asia tuntuu taittuvan tämän herkkäsielun kanssa hieman hitaammin ja mutkikkaammin mitä ehkä jonkun toisen hevosen kanssa, mutta uskon silti tämän tien olevan ihan hyvä vaihtoehto. Olen oppinut kuluneen kolmen vuoden aikana itsestäni ja hevosista enemmän Salamalta kuin aikaisemmilta hevosiltani yhteensä. Kaikkia hevosia ei voi eikä kannata ahtaa samaan muottiin. 

Yksi juttu, mikä aiheuttaa eniten murhetta on Salaman terveydentila. Tapaturmia on sattunut kaksi liikaa. Kuitenkin salaa haaveilen koulukisaradoista, jos vaikka sittenkin sinne tähtäisi, sitten joskus?

Lyhyesti Salaman jalkavaivoista: Kesällä 2013 se loukkasi varsakavereiden kanssa tehdyllä karkureissulla molempien takajalkojen hankositeiden yläkiinnityskohdat (erityisesti otj), jotka reagoivat niin, että karkureissusta seurasi vuoden sairasloma. Näin Salama jäi siis ajo-opettamatta, sen kun piti 2-vuotissyksynä mennä ajo-opetukseen. Juuri tällä hetkellä Salama sen sijaan toipuu oiken etujalan hankositeen sisähaaran 10% repeämästä. Se todettiin lokakuun lopussa 2014 eli takana on nyt reilut 3 kk sairaslomaa.

Tällä hetkellä Salama liikkuu ihmisen kanssa suurin piirtein joka toinen päivä noin puoli tuntia kerrallaan (eli 3-4 kertaa viikossa) ja helmikuun alusta alkaen on tarhannut vapaasti. Se alkoi olemaan jo todella vaarallinen käsiteltävä sairastarhassa kerätyn energian vuoksi ja riskit tiedostaen purin sairastarhan. Parin riehakkaan päivän jälkeen pää tasottui ja nyt yhteiselo kaikille osapuolille on kaikin puolin jo sellaista suht rentoa niin kuin ennen sairaslomaakin. Katsellaan nyt, miten homma etenee. Toistaiseksi oikea etujalka on pysynyt ihan hyvänä ainakin ulkoisesti ja ennen kaikkea hevosen mieliala on kohentunut viikossa ihan huimasti.

Ratsastuskuvat lauantain 7.2.2015 alkukävelyistä.