torstai 12. helmikuuta 2015

No hiphei


Eilisen päivän murhe liittyi yllättäin Salaman jalkoihin. Tällä kertaa etujalkoihin. Ei hätää, hankkarijalka voi oikein kivasti, mutta vasemmassa etujalassa on lähes samassa kohtaa alkava luuliika.

Tiukka ajatustyö sai seurakseen ruunan liikeratojen tarkkailua. Nuorempana se hivutti joskus ja jouluna, meloi ja heitteli jalkojaan minne sattui, kuten kasvavat varsat nyt tekevät. Välillä oli ravi hukassa ja välillä laukka, kuten nyt nuorilla joskus käy.

Ristipistoaskel.
Eipä sillä, eilinen tutkailusessio oli ihan jees. Istuin badenbadenilla omenapuun alla auringonpaisteessa ja tein tiukkoja havaintoja. Kyllä, se totta tosiaan hivuttaa taas. Ei pahasti, mutta sen verran kuitenkin, että etukenkä käy tuossa vuohisen alapuolella juuri siinä kohtaa, missä tuo hankkarivammakin on. En enää jaksa uskoa siihen, että se olisi ahdas edestä vain siksi, että on kasvava hevonen.

Päästin aika ruman sanan ja lähinnä itselleni. Viime aikoina olen kovin vähän nähnyt Salamaa liikkeessä, kun pääasiassa olen aina sen vieressä, päällä tai takana eikä keskittymiskyky ole riittänyt ihan kaikkeen, Salaman kanssa kun ei välttämättä ihailla pelkkiä maisemia. Harmitti. Toisaalta, mitä jos etujalan vamman syy olisikin tämä?


Luonnollisesti jäin miettimään, että mitä nyt. Seuraavassa kengityksessä asia pitää toki ottaa huomioon. Vahinko on tosin jo sattunut, joten nyt paikkaillaan vain sitä mitä paikattavissa on.

Lähinnä mietinkin nyt sitä, suojitanko tämän tarhaan vai ei - suojat kun eivät todellakaan pysy jalassa koko päivää, ne revitään, tuhotaan ja silputaan irti, pois ja palasiksi joko Läsipään omasta tai ponikaverin toimesta. Lisäksi tuntuu vähän hullulta, että tuohon vammautuneeseen jalkaan laittaisi koko päiväksi hautovan ja kiristävän suojan. 

Lisäksi ähän asti olen ollut tiukasti sitä mieltä, että tarhaan en suojia laita. Mitä sinä tekisit?


Sää suosi kaksi päivää. Se sai pojat hetkellisesti vähän villeiksi. Hiphei sillekin.

Poni haastoi.
Ducman.
Duke ja koottu ravi. 
Kahvakuula on taas lentänyt jonnekin. Pitää siis tyytyä tähän saavin raatoon.

Eipä sillä, Salaman kierrokset ovat pysyneet aika alhaalla nyt, kun se on saanut tepsutella hiekkalaatikossaan vapaasti. Kerran päivässä se ottaa matsin ponin kanssa, mutta homma on aika matalatempoista. Toivottavasti sama hyvä vire jatkuu niin pään kuin jalankin osalta. Olen pyrkinyt pitämään ponin liikkeessä koko ajan muuten, jotta se ei kiusaisi Salamaa liikaa.

Uskon, toivon ja luulen, että toipumiselle vapaa liikkuminen tässä kohtaa on ihan okei, varsinkin nyt, kun kentän pohja on ollut nyt todella optimaalinen. Nuorelle hevoselle se psyykkinen terveys on kuitenkin ehkä kaikista tärkein, muuten ongelmakierre vain kasvaa. Pienessä neliötarhassa se oli surkea ilmestys eikä todellakaan 3kk aikana tottunut oloonsa lainkaan. Päinvastoin oli aika murhanhimoinen, vaikka todellisuudessa on kovin kiltti hevonen.

On jännä, miten hankkarivaivojen kanssa hoito jakaa vahvasti mielipiteitä. Voit kysyä mielipidettä vaikkapa neljältä eri lääkäriltä ja jokainen vastaa vähän erilailla. Yhden mielestä pihatto tai laidun on ehdoton vammassa kuin vammassa ja toisen mielestä karsinan kokoinen sairastarha ainut oikea paikka. Kolmas sanoo, että normaali tarha on okei, jos ei riehu. Mikä sitten lasketaan riehumiseksi? Kyllähän jokainen heppa jonkun raviaskeleen siellä tarhassaan ottaa. Neljäs taas ei välttämättä sano mitään, joten ota näistä sitten selvää. Nyt mennään tällä ja katsotaan sitten aikanaan, miten tässä käy.

Erityisen tärkeä hopeaharjani.

6 kommenttia:

  1. Olen yleisellä tasolla miettinyt tätä suojittamisasiaa - eikö ole vähän ristiriitaista, että suojitamme hevosia sen n. 1 h ajaksi jolloin ne liikkuvat kanssamme hallitusti (tai tietyt yksilöt toisinaan vähän vähemmän hallitusti :D) vähintäänkin kohtalaisen hyvillä pohjilla, ja lopun aikaa ne puksuttavat ihan niillä samoilla jaloilla ja liikevirheillänsä ilman suojia, ei-aina-niin-optimilla pohjalla ja ison osan aikaa ihan valvomatta ties mitä kevätjuhlaliikkeitä harjoitellen? Mutta juu, minunkin vääräsääri-koheltajani tarhailee ilman suojia! Suurin syy tähän on oma laiskuuteni, en vain jaksa pukea suojia aamulla ja etsiä sellaisia, jotka pysyvät eivätkä haudo tai hierrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut!

      Bootsit ovat ainoat, mitä olen joskus tarhassa pitänyt tilapäisesti (yleensä nuorilla ekojen hokkikenkien aikaan aluksi), mutta muuten olen ollut aika laiska tässä asiassa. Jotenkin olen kokenut, että vapaana ollessaan "kyllä ne varovat jalkojaan", kun taas ratsain/ajaen me ihmiset pyydämme taas jalkoja eri tavoin ristiin rastiin ja puomienkin yli, jolloin kolhujen todennäköisyys on suurempi.

      Luin jonkun eläinlääkärin haastattelun jänne- ja hankosidevammoista. (niitä on tullut nyt pikkaisen luettua..) Tällainen sisähaaran vamma on ravihevosilla yleinen ja erityisesti vasemmassa etujalassa, kun ne kirmailevat radalla siihen suuntaan ja lyövät sitten ulkojalalla toiseen sääreen. Ajattelin alkuun, ettei minun pullaponini voi niin tehdä, mutta miksei, ei se nyt ihan pystyynkuollut tuolla tarhassaan ole ollut koskaan...

      Poista
  2. Sinuna en suojittaisi, ihan vain perustuen siihen että miksi suojittaisit kerta jompikumpi ruunista repii suojat jalasta kuitenkin irti ja palasiksi? Saat olla ostamassa joka päivälle uutta paria, nimimerkillä. kokeilin pitää bootseja Speedyllä etujaloissa (kun sillä oli tilapäisesti lohkeaman takia kenkä vähemmillä nauloilla kiinni) ja se repi 3 vai 4 paria bootseja (kumisia ja neopreenisiä) paloiksi muutaman päivän sisään ja ilmeisesti söi palaset sillä niitä ei koskaan löytynyt. Ei sitten, eikä se kyllä takonut kenkääkään jalastaan joten loppu hyvin kaikki hyvin. Muutenkin en hirveästi pistä jalkoihin mitään, yleensä jos tahdon varjella jo aikaisemmin tullutta haavaa pahenemasta tai tiedän meneväni hieman reippaammin maastossa. Ennen pyörittelin joka jalkaan pintelit ja muutaman kerran se pelastikin haavoilta, nyt mutakeleillä olen laiskistunut. Ehkä sitten kesällä taas, Speedy ei hirveästi kintuilleen tao mutta omaa mieltäni rauhoittaakseni voisin pintelit pyörittääkin.

    Speedyllähän on myös vasemmassa etujalassa hankkarivamma, en nyt muista missä tarkalleen kun se ei tullut minun omistajuuteni aikana. On muistaakseni mennyt jopa kahdesta eri kohtaa. Sitä poika paranteli ihan normaalitarhassa ja myöhemmin pihatossa, toki Speedy ei ollut silloin mikään hirvittävän kova riehuja - toisinkuin nyt löytäessään sisäisen varsansa kiitos ponilapsensa. Minä menisin ihan maalaisjärjellä tässäkin asiassa, tiedät kuitenkin omat hevosesi parhaiten. Jos se toipilas riehuu ja vetelee mielettömiä loikkia sairastarhassa mutta on isossa tarhassa/laitumella rauhassa kaverin kanssa niin mikset pitäisi siellä sitten? Ei hevosta voi estää riehumasta oli se sitten karsinassa, sairastarhassa tai kunnon tarhassa mikäli se niin päättää. Paras pitää siellä missä on parhaat pohjat ja levollisin mieli :)

    Tulipas jaariteltua. Kuitenkin, tsemppiä hankkareiden kanssa. Suurinosa meistä lukijoista on varmaan ollut samassa tilanteessa saman vaivan kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salamakin takoi yhdessä kohtaa, varsinkin reippaammissa vauhdeissa. Karvabootsit suojasivat sen verran kuin oli pakko, nyt sekin tapa on tällä hetkellä "tauolla". Tai no, reipasta ravia ei ole edetty pitkään aikaan, joten... ;)

      Mainitsen tästä hivutusasiasta kengittäjälle, eläinlääkärille ja fysioterapeutille, eiköhän joku ratkaisu löydy... :D Onnekseni nuo kolme tekevät yhteistyötä.

      Meillähän on hiekkatarha, joten periaatteessa suoijitus onnistuisi, mutta sitten pelkään sitä, että poni on Salaman jalassa kiinni takiaisena ja repii jalat päreiksi samalla... :D

      Ja olen niin samaa mieltä tuosta riehumisasiasta. Ehkä yksi tai kaksi laukkaspurttia laajemmalla alueella eivät vie sitä hautaan, kun toinen vaihtoehto on rodeointi pikkutarhassa, käytöshäiriöt ja muut tuhmuudet...

      Poista
  3. En lähtisi suojilla paikkailemaan, vaan kengityksellä ja lihaksilla, sikäli kuin niitä Salamalle pystyy rakentamaan. Huonoa tuuria teillä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi tavoite. Jos se päivä jonain päivänä tulee, että kävelyä kummempaa tämän kanssa tapahtuu... Just nyt iski taas jäätikkökelit päälle ja vähän joka jalka reagoi jollain tasolla, tuntuu koko hevonen olevan ihan tukossa. Mittailin jo sen lämpöjäkin, kun kävi mielessä joku virus. Tilasin ensiavuksi hierojan, jospa se auttaisi edes vähän.

      Poista