maanantai 2. helmikuuta 2015

Kaksi tapaa madottaa hevonen


Tapa 1: Shetlanninponi
  1. Lataa matolääke iskuvalmiiksi
  2. Täytä taskut lahjuksilla, tässä tapauksessa leivänpaloilla
  3. Piilota matolääkeruisku hihaan, taskuun, takin alle tai selän taakse
  4. Ota riimu ja naru mukaan
  5. Hiivi tarhan portille
  6. Lähesty ponia mahdollisimman neutraalilla olemuksella
  7. Juttele mukavia
  8. Yritä saada poni riimuun
  9. Totea, että nyt se läks karkuun haistettuaan matolääkkeen taskussasi
  10. Pääse hieman lähemmäs
  11. Jahtaa jälleen ponia
  12. Ryntää välillä laittamaan puuportti varmuuden vuoksi kiinni
  13. Motita poni sopivaa nurkkaan
  14. Lahjo ponia
  15. Pue riimu
  16. Ota tukeva asento ponin päästä
  17. Tarkasta ponin suu, että se on tyhjä
  18. Yritä saada shettiksen leuat auki
  19. Väistele kiukusta heiluvia etujalkoja
  20. Yritä nostaa ponin päätä ylös, jotta saisit minimaalisen matolääkeruiskun mahtumaan suupielestä sisään
  21. Truuttaa lääke suuhun salamannopeasti
  22. Yritä jälleen nostaa pää ylös
  23. Yritä pitää pää ylhäällä
  24. Totea, miten poni pyrkii sylkemään oranssin lääkepastan pois suustaan
  25. Huomaa, miten musta takkisi on täynnä oransseja vauhtiraitoja
  26. Älä pyyhi käsiäsi niihin
  27. Kun kuitenkin pyyhit, älä tunge sormiasi silmään tai suuhun
  28. Jos kuitenkin tunget, ymmärrät hieman miltä ponista tuntuu
  29. Tunge ponin suu täyteen leipää
  30. Juttele ponille mukavia, rapsuttele sitä ja yritä lepytellä sitä.
Tapa 2: Suomenhevonen
  1. Lataa matolääke valmiiksi
  2. Varo sormiasi
  3. Katso, ettei hevonen niele koko ruiskua.

19 kommenttia:

  1. Tapa 2 on erittäin tuttu omankin suokin kanssa ;) Kaikki maistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahneus on puolivoitto, kun hevosta pitää toisinaan lääkitä. ;) Metacamia Salama rakastaa yli kaiken... :D

      Poista
  2. Meillä lämpöselle on työn ja tuskan takana antaa ylipäätänsä mitä tahansa lääkettä suuhun, mutta shettis taas ottaa kaiken melko helposti. Niin, ja meillä myös shettis rakastaa metacamia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, näissä asioissa se tuntuu olevan joko tai, ruisku on joko pahin paha tai maailman paras juttu. :D

      Poista
  3. Meillä hevosille maistuu kohtuullisesti kaikille matolääkkeet. Kissa sitten taas on asia erikseen. Nahkahansakat ei ole pahitteeksi siinä operaatiossa ;) Koira taas syö mitä vaan kun mainitsee kissan nimen. Varsinkin jos antaa tabletit kissan kupista "salaa" :D Kyllä käy rouskutus! Välilä irvistellään, että ihan kamalaa mutta tässä kohtaa pieni "kis-kis" on usein paikallaan.
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Helgan madotuskeissistä en ees puhu... Onneksi on semmosia aineita, mitä voi laittaa ihoon. ;) Viimeksi annoin jotkut kerta-annokset suun kautta koiralle ja kissalle, ne meni suht kivottomasti. Mutta annapa Axilur kolmena päivänä - ekana päivänä ok, tokana ne pakenee paikalta ja kolmantena eivät tule lähellekään. :D

      Poista
  4. Meidän tallin "shettis" (75%, loput wA) on kyllä ehdottomasti helpoin! Antepsin-ruutailun jälkeen tuosta on tullut ruiskuja rakastava, ja pitää tosissaan katsoa ettei katoa koko ruuta (ja käsi) kitaan. Putet on ihan kohtalaisia, eivät juokse karkuun mutta eivät syö ruutaa eivätkä kuitenkaan pysy paikallaan ja niele mönjää kiltisti. Sit on niitä, joiden perässä saa pyöriä karsinaa ympäri ja kasvattaa lisäkäsivarren ja... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duke on aina inhonnut näitä, se piirre vain pahenee näköjään kerta kerralta. :D Salama taas...no, mutustaa entistä rauhallisemmin, mutta sitäkin himokkaammin tätäkin suurta herkkua... ;)

      Poista
  5. Ei apua :D Ei kyllä meidän suomenhevosilla, kummallakaan, tulisi kuuloonkaan ottaa matolääke Salaman esittelemällä tavalla.. Hevonen kiinni, kielestä kiinni ja ruisku suuhun - tai sitten puuron sekaan :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mä en taas saisi Salamaa napattua kielestä kiinni, ainakin ilman Domoa ei tule kuuloonkaan... :D

      Poista
  6. Mun toinen lämpönen ottaa matolääkkeet nätisti, toisen kanssa taistelin viimeksi hyvän aikaa ja loppujen lopuksi sitä matolääkettä oli mun takissa, tallin lattialla ja jopa hevosen otsassa ja korvissa... Ei niin helppo homma. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :D Jos joku on hankalaa, sit se on hankalaa. Sopivaa välimuotoa ei aina ole tarjolla. ;) (paitsi sit se toinen ääripää eli superhelpot...)

      Poista
  7. Tämän takia aina madotettu niin, että poni karsinassa :D Tosin hyvin ovat shettikset ottaneet matolääkkeet suuhunsa. Mutta kun ponini sairasti keväällä ja oli pitkällä kipulääkekuurilla niin oli aika työn ja tuskan takana saada ruisku suuhun ja vielä niin että lääkkeet menisi suuhun eikä seinille ja lattialle.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Duken kohdalla se karsinakaan ei ole paras mahdollinen, se kun mahtuu sielläkin pakenemaan. ;))
      Hillon seassa syötin sille kortisonitabletit pari syksyä sitten, kun työn alla oli kuukauden satsi. Aikamoinen taidonnäyte se kuukausi, kun poniin meni ne kortisonitabletit, kahdet silmätipat ja suun kautta vielä sulfa pastana. Sitä ennen oli ollut neljän päivän penisilliinikuuri, eli piikitkin oli kokeiltu. :D

      Poista
  8. Meillä on just toisinpäin. Shettis rakastaa matolääkettä ja mielellään varmasti ottaisi myös muiden omat. Suomenhevostammat ovat sitten asia erikseen. Yleensä matolääkkeen löytääkin karsinan seinästä kun on yrittänyt nopeasti sen truutata ja onkin mennyt ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! :D Meillä on kaikki aikaisemmat olleet sellaisia, joiden riimusta otetaan kiinni ja sitten laitetaan lääke suuhun. Loppu menee kivuttomasti. Duke on eka, joka on päättänyt inhota tätä asiaa syvästi ja hartaasti... :P

      Poista
  9. Saako näitä apteekista? Meidän pitäisi meidän eläimet nimittäin matolääkitä lähiaikoina. Mies sen on aina ennen tehnyt, mutta on nyt reissussa. Saa nähdä miten menee, ovat yleensä ilmeisesti hieman vastahakoisia. https://www.nettiapteekki.fi/

    VastaaPoista