Tapa 1: Shetlanninponi
- Lataa matolääke iskuvalmiiksi
- Täytä taskut lahjuksilla, tässä tapauksessa leivänpaloilla
- Piilota matolääkeruisku hihaan, taskuun, takin alle tai selän taakse
- Ota riimu ja naru mukaan
- Hiivi tarhan portille
- Lähesty ponia mahdollisimman neutraalilla olemuksella
- Juttele mukavia
- Yritä saada poni riimuun
- Totea, että nyt se läks karkuun haistettuaan matolääkkeen taskussasi
- Pääse hieman lähemmäs
- Jahtaa jälleen ponia
- Ryntää välillä laittamaan puuportti varmuuden vuoksi kiinni
- Motita poni sopivaa nurkkaan
- Lahjo ponia
- Pue riimu
- Ota tukeva asento ponin päästä
- Tarkasta ponin suu, että se on tyhjä
- Yritä saada shettiksen leuat auki
- Väistele kiukusta heiluvia etujalkoja
- Yritä nostaa ponin päätä ylös, jotta saisit minimaalisen matolääkeruiskun mahtumaan suupielestä sisään
- Truuttaa lääke suuhun salamannopeasti
- Yritä jälleen nostaa pää ylös
- Yritä pitää pää ylhäällä
- Totea, miten poni pyrkii sylkemään oranssin lääkepastan pois suustaan
- Huomaa, miten musta takkisi on täynnä oransseja vauhtiraitoja
- Älä pyyhi käsiäsi niihin
- Kun kuitenkin pyyhit, älä tunge sormiasi silmään tai suuhun
- Jos kuitenkin tunget, ymmärrät hieman miltä ponista tuntuu
- Tunge ponin suu täyteen leipää
- Juttele ponille mukavia, rapsuttele sitä ja yritä lepytellä sitä.
Tapa 2: Suomenhevonen
- Lataa matolääke valmiiksi
- Varo sormiasi
- Katso, ettei hevonen niele koko ruiskua.
Tapa 2 on erittäin tuttu omankin suokin kanssa ;) Kaikki maistuu.
VastaaPoistaAhneus on puolivoitto, kun hevosta pitää toisinaan lääkitä. ;) Metacamia Salama rakastaa yli kaiken... :D
PoistaXD
VastaaPoistaPonyt on ponyi ja putet on puttei. ;)
PoistaMeillä lämpöselle on työn ja tuskan takana antaa ylipäätänsä mitä tahansa lääkettä suuhun, mutta shettis taas ottaa kaiken melko helposti. Niin, ja meillä myös shettis rakastaa metacamia! :D
VastaaPoistaHeh, näissä asioissa se tuntuu olevan joko tai, ruisku on joko pahin paha tai maailman paras juttu. :D
PoistaMeillä hevosille maistuu kohtuullisesti kaikille matolääkkeet. Kissa sitten taas on asia erikseen. Nahkahansakat ei ole pahitteeksi siinä operaatiossa ;) Koira taas syö mitä vaan kun mainitsee kissan nimen. Varsinkin jos antaa tabletit kissan kupista "salaa" :D Kyllä käy rouskutus! Välilä irvistellään, että ihan kamalaa mutta tässä kohtaa pieni "kis-kis" on usein paikallaan.
VastaaPoista-H
Meidän Helgan madotuskeissistä en ees puhu... Onneksi on semmosia aineita, mitä voi laittaa ihoon. ;) Viimeksi annoin jotkut kerta-annokset suun kautta koiralle ja kissalle, ne meni suht kivottomasti. Mutta annapa Axilur kolmena päivänä - ekana päivänä ok, tokana ne pakenee paikalta ja kolmantena eivät tule lähellekään. :D
PoistaMeidän tallin "shettis" (75%, loput wA) on kyllä ehdottomasti helpoin! Antepsin-ruutailun jälkeen tuosta on tullut ruiskuja rakastava, ja pitää tosissaan katsoa ettei katoa koko ruuta (ja käsi) kitaan. Putet on ihan kohtalaisia, eivät juokse karkuun mutta eivät syö ruutaa eivätkä kuitenkaan pysy paikallaan ja niele mönjää kiltisti. Sit on niitä, joiden perässä saa pyöriä karsinaa ympäri ja kasvattaa lisäkäsivarren ja... :D
VastaaPoistaDuke on aina inhonnut näitä, se piirre vain pahenee näköjään kerta kerralta. :D Salama taas...no, mutustaa entistä rauhallisemmin, mutta sitäkin himokkaammin tätäkin suurta herkkua... ;)
PoistaEi apua :D Ei kyllä meidän suomenhevosilla, kummallakaan, tulisi kuuloonkaan ottaa matolääke Salaman esittelemällä tavalla.. Hevonen kiinni, kielestä kiinni ja ruisku suuhun - tai sitten puuron sekaan :))
VastaaPoistaHah, mä en taas saisi Salamaa napattua kielestä kiinni, ainakin ilman Domoa ei tule kuuloonkaan... :D
PoistaMun toinen lämpönen ottaa matolääkkeet nätisti, toisen kanssa taistelin viimeksi hyvän aikaa ja loppujen lopuksi sitä matolääkettä oli mun takissa, tallin lattialla ja jopa hevosen otsassa ja korvissa... Ei niin helppo homma. :D
VastaaPoistaHeh! :D Jos joku on hankalaa, sit se on hankalaa. Sopivaa välimuotoa ei aina ole tarjolla. ;) (paitsi sit se toinen ääripää eli superhelpot...)
PoistaTämän takia aina madotettu niin, että poni karsinassa :D Tosin hyvin ovat shettikset ottaneet matolääkkeet suuhunsa. Mutta kun ponini sairasti keväällä ja oli pitkällä kipulääkekuurilla niin oli aika työn ja tuskan takana saada ruisku suuhun ja vielä niin että lääkkeet menisi suuhun eikä seinille ja lattialle.. :D
VastaaPoistaDuken kohdalla se karsinakaan ei ole paras mahdollinen, se kun mahtuu sielläkin pakenemaan. ;))
PoistaHillon seassa syötin sille kortisonitabletit pari syksyä sitten, kun työn alla oli kuukauden satsi. Aikamoinen taidonnäyte se kuukausi, kun poniin meni ne kortisonitabletit, kahdet silmätipat ja suun kautta vielä sulfa pastana. Sitä ennen oli ollut neljän päivän penisilliinikuuri, eli piikitkin oli kokeiltu. :D
Meillä on just toisinpäin. Shettis rakastaa matolääkettä ja mielellään varmasti ottaisi myös muiden omat. Suomenhevostammat ovat sitten asia erikseen. Yleensä matolääkkeen löytääkin karsinan seinästä kun on yrittänyt nopeasti sen truutata ja onkin mennyt ohi :D
VastaaPoistaHah! :D Meillä on kaikki aikaisemmat olleet sellaisia, joiden riimusta otetaan kiinni ja sitten laitetaan lääke suuhun. Loppu menee kivuttomasti. Duke on eka, joka on päättänyt inhota tätä asiaa syvästi ja hartaasti... :P
PoistaSaako näitä apteekista? Meidän pitäisi meidän eläimet nimittäin matolääkitä lähiaikoina. Mies sen on aina ennen tehnyt, mutta on nyt reissussa. Saa nähdä miten menee, ovat yleensä ilmeisesti hieman vastahakoisia. https://www.nettiapteekki.fi/
VastaaPoista