 |
| Piharundilla viime keväänä. |
Musta tuntuu, että ratkaisin tänään yhden mysteerin, kun kävelysession sijasta työn alla oli hauska "kuka pelkää mustaa ruunaa?"-leikki. Kukapa muukaan kuin musta ruuna itse itseään.
Muuan musta ruuna on nyt nimittäin jokusen kerran säikähtänyt ihan tosissaan grillikatoksen kohdalla. Tänään sen hoksasin: Se näkee isossa ikkunassa itsensä ja heijastuksia itsestään. Se ei vissiin ihan vielä ole sinut itsensä tai peilikuvansa kanssa. Säikähdykset tulevat aina takaviistosta eli juuri silloin, kun komppania Salamanisku ohittaa kohteen.
Pitäisikö talli ja sen karsina vuorata peileillä? Shokkihoitoa. ;) Tässä lyhyt ja ytimekäs tietoisku hevosen näkökentästä.
.jpg) |
| Ruuna Reippaan perjantai, lauantai ja sunnuntai. Suorastaan nousujohteista. ;) |
Oppipa tuo uuden tempunkin kahdella toistolla positiivisen vahvisteen tuella: Peruutuksen selästä. Sitä ei olekaan vielä tehty, koska ensin on haluttu eteenpäinpyrkimys kuntoon. Seuraavaksi haeskelen sen kanssa väistöaskelia, kunhan taas osuu hyvä päivä kohdalle.
Pihalla oltiinkin sitten taas ihan pihalla. Vain yksi kunnon loikka, muuten sain pideltyä Ruuna Reippaan kuulolla. Vaikka toisinaan moitin sitä vähän työtävieroksuvaksi, on pihalenkki sen mielestä tosi jees. Koska energiaa on, pitää kaikkea spookyä etsimällä etsiä. Mutta mikä parasta, pysyin itse kylmänä kuin jääviileäkaappi ja tyynenä kuin kesäilta. Olin ylpeä itsestäni. Ja tietty rohkeasta ruunastani: Ehkä se on jonain päivänä maailman rohkein.
Mitä sinun hevosesi kyttää tai pelkää?
Mun hevonen pelkää tarran avaamisesta tulevaa ääntä, muovipusseja, rapisevia asioita ja lähtökohtaisesti useita heiluvia asioita. Myös lentävät asiat on tosi paha, esim jos suojan ottaa jalasta ja heittää sivummalle. Niin ja traktorit sekä rekat on myös aika kamalia lähietäisyydeltä, eli vähintään useamman metrin hajurako pitää olla lenkillä ohittaessa. Onhan noita :D Mm. kesällä ojassa tuhiseva siili oli myös kamala.
VastaaPoistaTämän hevosen kanssa olen kuitenkin tosi onnellinen siitä, että se pelkää konkreettisia asioita, jotka minäkin voin poikkeuksetta nähdä. Joskus vaatii hetken tiirailua, mutta on ne aina siellä, eli sellaisia pieniä vihreitä mörköjä ei ole. Ja toinen juttu on, että asioista selvitään lähinnä pienillä paikalleenhalvaantumisilla ja pörinällä, eli hatkoja ei oteta. "Nyt perkele" yleensä riittää vakuuttamaan elikon siitä, että parempi jatkaa matkaa.
Aina sanotaan, että tuijottamaan ei saa jäädä, mutta itse olen Salaman antanut katsella paikallaan hetken, jos itse pysäytän sen. Olen pyrkinyt opettamaan sen pysähtymään, kun tulee tiukka paikka. Sen pakoreaktio on vahva, joten olen koittanut kääntää asian aivan toisin päin. Liikkeelle saa lähteä sitten, kun asia on ok:ksi todettu. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin. :)
PoistaMun hevonen taas on nimenomaan päinvastainen, eli juurtuu jarat harallaan paikalleen ja kerää kierroksia sitä enemmän, mitä pidempään sen antaa seistä toljottaa. Joskus testasin, että kauanko se voi seistä, mutta ei siitä mitään tullut koska minkäänlaista rentoutta sillä ei saatu aikaiseksi ja sen jälkeen rentoutumiseen meni pitkä tovi. Eli meillä ei auta muu kun jalat kylkiin heti kun tuntuu jarrutusta ja menoksi. Sillä tyylillä tilanne on käytännössä heti ohi, eli yhtään ei saa jättää hevosta yksin miettimään. Mutta kuten tiedettyä, näitä on niin moneen lähtöön eikä auta muu kun yrittää löytää se omalle toimiva ratkaisu!
PoistaTuollaiset paikallaan ollessa pelottavat asiat kuten vaikkapa tippuva harja meillä kyllä kohdataan niin, että rauhoitan hevosen paikalleen, mutta sitten taas ratsastaessa toisinpäin. Maastakäsin tuota ei voi juoksuttaa rauhalliseksi, jos sen antaa juosta karkuun vapaana niin juoksee vaan paniikissa niin kauan kun antaa juosta, mutta sitten kun pelottava asia pitää kohdata ja huomaa, ettei kuolekaan niin rentoutuu. Jostain syystä ei kuitenkaan toimi selästäkäsin :D Ehkä koska ihmistä ei voi syöttää ensin sapelihammastiikereille kun se kiikkuu selässä. Ei se tyhmä ole, tietää, että ihminen joutuu paistiksi ensin kuitenkin ;)
Dukella toimii taas tuo sama kuin teillä, eteenpäin vaan vaikka mikä tulisi. :D Mieluiten jopa pienesti hölkäten. Salama taas poistuu vastaavissa tilanteissa niin vauhdilla paikalta, ettei hommassa ole enää järkeä. Salama taas on niin "vieraskorea", että kun ympäristö on vieras, se tukeutuu ihmiseen / seurahevoseen tosi vahvasti. Kotipihalla on sit suuren luokan herkkissielu.
PoistaHmm. Omaa hevosta jännittää kaikki keltainen... Kumisaappaat, mittanauhat ja sen sellaiset mitä nyt voi olla kirkkaan keltaista. Junat, panssariautot, hälytysajoneuvot, mönkijät jne ei tuota ongelmaa, mutta lastenrattaat, polkupyörät ja moottorikelkat on kamalia.
VastaaPoistaKaikkein pahin on possut, ja eläinlääkäri. Kamala puhina ja tärinä akaa kun eläinlääkäri kaartaa pihaan, muistaa että se täti pistää aina piikillä!
Nuo possut on oikein fobia, vaikkei mitään ole niiden kanssa tapahtunut. Aasit ja lampaat, kissat ja koirat on ok, mutta pienet possut, apuuaaa! :D
Jaiks, ihana keltaisen värin fobia... :D
PoistaSalama ei myöskään tykkää piikeistä, mutta eläinlääkäristä se kyllä tykkää. Hassu heppa.
Salama saisi varmaan sydänkohtauksen, jos se kohtaisi lehmän tai possun... Tai no, minkä vaan vastaavan...