perjantai 27. helmikuuta 2015

Hell on hoofs

Kuva syksyltä 2013.
Kulunut viikko on pitänyt sisällään päivittäisiä taisteluja Läsipään kanssa. Jokainen liikutuskerta on ollut yhtä sinkoilua, syöksyilyä ja pukittelua. Hevonen on kireä kuin viulunkieli ja yksikin rasahdus saa sen sinkoamaan maata kiertävälle radalle. Katoin tänään, miten autokatoksen rännit olivat vaarassa takakavioiden viuhuessa niiden tasolla. Energiaa piisaa.

Jos sen jalka ei todella reagoi tämänpäiväisiinkään laukkaspurtteihin, niin sitten se ei reagoi mihinkään. Maa on onneksi sentään jo sulanut sen verran, että kavion alle sopii jo osittain pitävä maa.

Just in case, katselin jo pellon reunasta sopivaa paikkaa sille kiukkupuuskan ollessa kiivaimmillaan. Periksi en kuitenkaan antanut, vielä.

On tämä lystikästä. Plääh.

1.11.2013

10 kommenttia:

  1. Meillä oli maanantain maastolenkki oikein super mukava, mutta tiistaista eteenpän olen taistellut "kyrpänaaman" kanssa. Keskiviikkona vedettiin sama maastolenkki, kuin maanantaina, mutta jo alkumatkasta korppi meinasi syödä pikku pikku heppan (kuhan lensi ylitsemme ja rääkäisi jossain kaukaisuudessa, mutta se oli tammalle liikaa)... Kikkarekasojakin sain ainakin kolmet käydä potkimassa syrjään.. Portilla suljetulla metsätiellä vaaroja sitten vaanikin joka pöheikössä ja käynnillä pysyttiin vain ohjastuntuman jatkuvalla muistutuksella. Siirtyminen raviin tarkoitti vetää pää alas, heittää pukki ja karauttaa laukalle... Eilen vain taluttelin. Tänään oli tarkoitus vähän pellolla jumppailla, mutta melko pian palattiin aitojen ympäröimäksi. Haettiiin vähän kuuliaisuutta ennen, kuin palattiin takaisin pellon puolelle. Vein sen pellolle metsän reunaa, jossa se joutu vähän tekemään paksumman lumen takia enemmän töitä. Ei siellä kauaa tarvinnut räpiköidä, kun alkoi mieli muuttumaan. Ei sille edes hiki tullut, mutta muuttui rauhallisen tyytyväiseksi ja pystyi antamaan pitkät ohjat. Nää neljä päivää se on ollut niin nyrppis, et kerta se "leppyi", hyppäsin selästä alas, satula pois, viltti niskaan ja heitettiin taluttaen tunnin lenkki.. Ihania otuksia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämän taudin nimi on KEVÄT :D Eli eiköhän se siitä - kunhan nyt mitään ei kävis...

      Poista
  2. Olen pipo-onnipoikalaisella tehnyt harjoituksia, jossa hyvällä tuntumalla menty rauhallista käyntiä ja harjoiteltu istunnalla pysähtymistä. Useita pysähdyksiä kierrokseen ja tyynen rauhallinen ote, kun heppa steppaa paikallaan. Alussa piti käyttää ulko-ohjaa, lopuksi pelkkä istunta. Sitten mukaan paikaltaan väistäminen YHDeLLÄ askeleella oikealle ja vasemmalle. Lopuksi muutama askel rauhallista ja tahdikasta ravia, siis muutama! Josta istunnalla käyntiin, seis, raviin jne...Alussa mimmi steppasi.lopussa tuloksena hyvin rauhallinen ja tyytyväinen heppa.
    Pointti, ettei heppaa saa päästää pitkäksi ja tämä yksinkertainen harjoitus teki hevosen tyytyväiseksi, kun oli helppo. Suu rauhottui ja kuuma polleni samalla.
    Oon muuten parantanut tahtia ja tehnyt siirtymisista yleisesti parempia:-)
    Juu kärsivällisyyttä ja huumoria sinne ja tänne myös:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama on tähän asti ollut tosi laiska! Siis suomeksi sanottuna työtävieroksuva ja laiska, nyt se on edelleen työtävieroksuva, mutta aika kuumakalle. :D Tykkään enempi näistä reippaista, mutta siinä kohtaa kun 150cm heppa on vähän liikaa ilmassa ja vähän liikaa hallitsematon, niin mitään hauskinta lystiä se ei joka kerta ole. ;)

      Meillä resepti kuuliaisuuteen on aika samanlainen: Pysähdyksiä ja paljon. Tällaisen kanssa tekisin vielä paljon pieniä voltteja ja kahdeksikkoja, mutta Salamalla vältän niitä jalan takia. Pikkasen olen taivutellut puolelta toiselle, jotta alla oleva jousi vähän antaisi periksi.

      Tänäpä oli ohjasajoa ohjelmassa ja voi tsiisus, antaisin itselleni kyllä jonkun mitalin rauhallisuudesta, jos vaan voisin. Otettiin ihan todenteolla yhteen aiheesta saako kentältä poistua oma-aloitteisesti köyrypukkilaukassa vai ei. Ei saa ja Salamakin taisi ymmärtää sen. Saa nähdä pysyykö se muistissa ensi kerrallakin. ;) Mokoma on keksinyt monenlaisia uusia kevätjuhlaliikkeitä.

      Poista
  3. Nämä sinun valokuvasi Salamasta ovat niin paljonpuhuvia. Sitähän sanotaan, että lasten kuullen, tarkoittaa varmaan hevosiakin, ei saa kiroilla, oppivat helposti mallista :D. Ilmeisesti kiroilet paljon, Salama näyttää ihan samalta, että se osaa kiroilla. :D Siis nuo ilmeet ovat ihan hatutuksen arvoisia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllähän sitä joskus tulee joku sivistymätön sana päästettyä, mutta Salamille puhun aina niin pal nätisti. :D

      Se on kyllä ehdottomasti yksi ilmeikkäimmistä hevosista, mitä meillä on ollut. :D

      Poista
  4. Auts, ei kuulosta kivalta.. Johtuuko nämä sinkoilut nyt puhtaasti siitä, että hevonen on seissyt pitkään jalan takia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitäpä juuri, virtaa on kuin pienessä kylässä. Tämä kaveri kun on muutenkin vilkas, niin siihen päälle vielä pakkolomaa... Suorastaan jeejee. :D

      Jahka kelit paranevat (= saan patjan pysymään kuivana ulkotallissa), jätän pojat yötä päivää ulos. Se on ollut Salamalle hyvä ratkaisu ennenkin. Riippuen tietenkin, miten jalka jakselee. Viime vuonna Salama oli pihattoasukki helmikuun lopusta viime syksyyn.

      Poista
  5. On varmaan erittäin hyvä idea pitää ulkona 24/7 jalka ja mieli saa tasaisesti liikettä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, jättäisin jo nyt, mutta näillä keleillä ei tuo ulkotallin kapasiteetti riitä. :D Kunhan keli pysyy plussalla, on pojilla kuiva paikka pistää maaten. Vielä en ole laidunasioita kesälle miettinyt, kai ne ehtii.

      Poista