t. Hopefulness |
Toini paljastui koeratsastuksen aikana yritteliääksi, ihmisystävälliseksi ja omalla moottorilla liikkuvaksi. Jarrut löytyivät ja ravi eteni sitä vauhtia, mitä ratsastaja pyysi. Laukan se nosti, mutta ratsastaja videon perusteella jarrutti menoa aika huolella. :D Mikä parasta, Salaman Albion tuntui sopivan ihan OK sille, eli lähitulevaisuudessa selvitään ehkä vain yhdellä satulahankinnalla. Tammalla on kokoa ja näköä, hyväasentoiset jalat, kaunis ylälinja ja kiltti katse.
Mites tässä näin kävikään? En tiedä, mutta yksi vanha ihan oikea haave toteutui: Saan Hennusta parannellun version. Olen jälleen tilanteessa, jossa tehdään ravurista ratsua. Puolitusinaa ravuriprojektia takana, yksi edessä. Edelleenkään ei koskaan saa sanoa ei koskaan - vannoin aikani, että nämä olivat nyt tässä. Eipäs ollutkaan.
Paikka ja aika tuntuivat ensin olevan väärät, mutta on niitä kompromissejä ennenkin tehty. Tamma ei tulekaan siksi ihan heti kotiin, mutta joskus sitten.
Nyt puuhaa riittää, mutta en valita. Sen sijaan nautin hetkestä.
Kohta joku kysyy: Miksi lämppäri? Mikä vika Salamassa ja Dukessa?
Jossain kohtaa harrastuksessaan on siinä vaiheessa, että on valittava mukavan harrastelun ja tavoitteellisen valmentautumisen välillä. Aika, raha, mielenkiinto ja allekirjoittaneen hermorakenne eivät kaipaa tavoitteellista kisaamista enää ollenkaan. Sen sijaan mukava touhuskelu kotona kivoissa puitteissa on mukavaa. Välillä voidaan käydä jossain naapurikylän pikkukisoissa, mutta that's it. Tunneillakin tulee joskus käytyä, jotta saa uusia työkaluja kotiin kokeiltavaksi.
Olen jo pitkään kaivannut luottoratsua varsojen rinnalle. Sellaista, jonka kanssa voi lähteä tallustamaan maantien reunaa hyvillä mielin tai pyöriä kentällä huolettomasti. Ystäväni ovat tarjonneet omia ratsujaan tiuhaan lainaksi ja se on oikein mukavaa, mutta oma on aina oma. Saat suunnitella viikko-ohjelmia ja tehdä fiiliksen pohjalta juttuja. Vihdoin ja viimein tekisi mieli ratsastella päivät pitkät, mutta omat hevoset ovat vielä niin nuoria, ettei niitä voi eikä kannata liikuttaa vielä niin paljoa.
Salamassa ja Dukessa ei ole siis mitään vikaa. Salama on nuori ja totuttelee vielä kaikkeen. Aika tekee varmasti tehtävänsä ja jonain päivänä Salamakin on sellainen, mistä edellä kirjoitin. Duke taas on maailman paras poni, mutta sen kanssa en vielä hätäile valjakkoajojuttujen suhteen. Sekin kun on vasta kolme. Koen taantuneeni ratsastajana nyt parin vuoden aikana todella paljon. Oma moka, joten on siis korkea aika tehdä asialle jotain.
Jotain samaa näköä? |
Ja miksi sitten lv eikä suokki tai joku muu ratsu? Vanhassa vara parempi: Hennu oli täydellinen harrastuskaveri. Helppo käsitellä, lastata, kuljettaa, liikenne- ja melkein täysin maastovarma, herkkä ratsastaa eli kiva ja kiltti siis kaikessa. Nyt tarjolla oli emänsä kopio, jossa kaikki palikat kohdillaan. Joten miksi sanoa ei?
Btw. Jos tätä hevosta ei olisi koskaan tarjottu, en olisi koskaan hankkinut kolmatta omaa. ;)
Btw. Jos tätä hevosta ei olisi koskaan tarjottu, en olisi koskaan hankkinut kolmatta omaa. ;)
Fiksut, mukavat lämppärit on ♡ sekä tosiaan mainioita harrastekavereita monessa. Allekirjoitan tämän täysin (ja tuskastun joskus lähes täysin tuon erään "ratsurotuisen" ajatusmaailmaan;).
VastaaPoistaMeillä oli joskus yksi suokkiori, joka oli ihan äärettömän rakas. Kun siitä aika jätti sairauden perään, etsin vähän myöhemmin sen ainoan varsan, hankintahaaveissa. Oli erään ison oppilaitoksen kasvatti, eivätkä silloin myyneet mottonsa mukaisesti, kun oli tamma. Hyvä varmasti niin, siihen tilanteeseen. Mutta jos en olisi edes kysynyt, olisi varmaan vähän kaivellut myöhemminkin.
Mutta kun on mahdollisuus, miksei tarttuisi siihen? Onnea siis uudesta kavioliitosta!
Näinhän se on!
PoistaEnsisijaisesti minä(kin) valitsisin talliini ratsuiksi suomenhevosia, sen jälkeen lämppäreitä ja vikana vasta muita. Sen verran ihmeellisiä korkkiruuvipäitä on tullut tavattua ratsuhevosissa, ettei tosikaan. On kuljetus- ja lastauskammoa, vetopaniikkia, mikään ei suju ilman loikkaa kuuhun ja/tai muuten vaan yritetään tappaa kengittäjät ja eläinlääkärit. Toki jos haluaa kilpailla aluetasoa korkeammalla, pitää hevosella oli kolme puhdasta askellajia ja hienot liikkeet, jos haluaa pärjätä. Sen jätän suosiolla muille. ;)
Eikä sillä, huonolla käsittelyllä saa minkä rotuisen hevosen vain sikailemaan, mutta ravihevoset on pidetty hevosina ja niitä on käsitelty just ammattimaisesti. Sellaista on kiva lähteä työstämään, kun ne ovat luottavaisia ja tottuneet tekemään töitä.
Niin monta kertaa kuin olenkin parkunut Hennuleenan perään... Sitten kävi näin! Hassua. ;)
Matkaratsastuksessa voi menestyä loistavasti myös lv:llä!!
Poista-H
Jep, tuossa aiemmassa kommentissa lähinnä meinasin "leipälajiani" eli kouluratsastusta. :D
PoistaMiten aikasi riittää kaikkiin hevosiin? :D Harmi kun nyt otit juuri tallipaikkalaisen, vai meinaatko laajentaa tallia jossain välissä?
VastaaPoistaToivon mukaan ihan hyvin. ;) Onneksi on luotettavia apukäsiä tarjolla.
PoistaVastaus talliasiaan löytyy jo tästä postauksesta, 4. kappale... ;)
Oi mikä kaunotar! Lämppäreissä on vaan sitä jotain. Ymmärrän hyvin ajatuksen kulkuasi, itsekin kaipaisin näiden kahden rinnalle kunnon opetusmestaria joka veisi minua eteenpäin. Minä kun lähinnä vien molempia ruunia eteenpäin mutta taannun samalla itse ratsastajana, kun vaikeempia temppuja ei näillä harjoitellakaan. Vuokrahevostakin mietin, mutta kuten sanoit: oma on aina oma. Onnea uuteen kavioliittoon!
VastaaPoistaToinia on vähän ratsasteltu, osaa pysähtyä ja siirtyä askellajista toiseen. Eli aika nollista lähdetään. Eihän se opetusmestari ole, mutta jo vanhempi ja "kestää" työstön. Salama saa vielä kuvan kanssa olla "lapsi" vuoden pari. Sen vuoksi on kiva, että rinnalla on kaksi ratsastettavaa.
PoistaJuu totta ei se opetusmestari ole mutta mentaliteetti on varsin eri kuin nuoremmilla :D Ja tietysti suurta plussaa on se, että tämä Toini on entisen hevosesi varsa. Itse lähinnä haaveilen siitä kolmannesta joka olisi kokeneempi ja opettaisi vähän temppuja minulle.
PoistaNimenomaan. :) En tosissaankaan ollut ajatellut että näin käy, mutta never say never. Saas nähdä mitä pojat sanovat aikanaan, kun näkevät ihan oikean tytön ensi kertaa!! :D
PoistaSitä minäkin mietein että mihin tämä uusi heppa mahtuu? Sullahan on kolme karsinaa?
VastaaPoistaToinille järjestyy paikka tilapäisesti muualta. Jatkoja katsotaan sitten joskus. Tallia ei laajenneta. ;)
PoistaHorses are like chips, you can't have just one!
VastaaPoistaJep. Ikävä kyllä. :D
PoistaPaljon onnea uuteen kavioliittoon! Ymmärrän hyvin tuon haaveen rakkaan tamman jälkeläisen ostamisesta, minulla on paha tapa selata myytävien suomenhevosten ilmoituksia ja bongailla sieltä Vilman ja Vienan sukulaisia. :D Pahin paikka oli, kun Vienan emä oli myynnissä viereisessä kaupungissa. Lähinnä se ajatus siitä, että olisi ollut Viena ja sen emä pihassa... :D Onneksi järkeä ehkä ajoittain kuitenkin vielä löytyy. Vilman emän nuorin tammajälkeläinen sen sijaan on aina aika vaikea ohitettava. Ja näistä omista tammoista ei kumpikaan vielä ole edes poistunut täältä, että mitä tunnekuohuja niiden myynti-ilmoitusten kyttääminen aiheuttaa sitten, kun omat rakkaat on poissa, vaikea kuvitellakaan. :-D
VastaaPoistaSalkulle maastoiluseuraksi fiksu aikuinen lv, voiko parempaa toivoa! Sulla kun on vielä lainakuskikin toisen hevosen kyytiin, toisin kuin meikäläisellä... :D
Meillä on lisäksi sellaiset maastot, ettei kärryillä (Duke) pääse parhaisiin paikkoihin, moni reitti kulkee metsän läpi nimittäin. Joskus on kiva seikkailla noilla autottomilla metsäpoluilla ja -teillä, joten ei hullumpi idea tuo ratsukaveri, alunperinkään. ;) Salaman kanssa vielä mielellään valitsee ne vaihtoehdot, missä riskejä on kaikista vähiten.
PoistaToinitarjous tuli vähän yllättäin, hetki piti tasapainotella järjen ja tunteiden välillä. Tunteet voitti.
Paljon onnea! Ihanaa kun sait luoksesi rakkaan hevosesi jälkeläisen, ymmärrän täysin ratkaisun, varsinkin kun tavoitteet ovat muualla kuin kisakentillä. (Tavoitteitahan voi olla vaikka kuinka, vaikka kisoihin ei koskaan olisi menossa, sen tuntuvat monet unohtavan). Ihania ja nautinnollisia maastoiluja ja muita touhuja kauniin Toinin kanssa!
VastaaPoistaNimenomaan! Istuntaa voi kehittää loputtomiin, hevosen kanssa luottamusta voi parantaa monin tavoin ja ja...
PoistaSalama varmasti jossain pikkukisoissa tulee käymään, mutta kenen kanssa ja milloin, se on vielä suuri mysteeri. Se on kuitenkin aika makea peli, jo nyt, vaikkei mitään erityisemmin osaakaan. ;)
Ohhoh, vau, paljon onnea!
VastaaPoistaItsekin toisinaan toivoisin, että minulla olisi hevonen, jonka kanssa oppia ratsastamaan ja joka opettaisi minua, jotta voisin sitten opettaa Akonia. Mutta minkäs teet. Yritetään sitten nuorukaisen kanssa yhdessä kantapään kautta oppia jotain, syteen tai saveen.
Mitä teet työksesi tai miten rahoitat laumasi? Kumpa minullakin olisi mahdollisuus vielä toiseen kaviokkaaseen joskus. Täällä etelässä vaan tuntuu vähän turhan tyyriiltä tuo hevosen pito. Ja toisaalta en tiedä mistä sitä aikaakaan repisi. :F
Innolla jäämme siis seuraamaan taas uusia tarinoita! :)
Kiitos!
PoistaJokainen hevonen antaa jotain, olen sitä mieltä. Siksi jokainen takapakki ja onnistuminen ovat yhtä tärkeitä. :)
Työskentelen kotihoidossa. Teen siis vuorotyötä ja se antaa taloudellisesti ja ajallisesti ihan ok puitteet tähän harrastukseen. Kotitallissa hevosten pito on sitovaa, mutta edullisempaa. Me emme matkustele emmekä muutenkaan ajele esim. tuliterillä autoilla, viihteellä nyt tulee käytyä silloin tällöin... ;) Elämä on valintoja, siinä se. Minä viihdyn kotona ja tykkään puuhastella täällä, joten en osaa kaivata toisenlaistakaan elämää.
Se on kyllä aivan totta sekin! :)
PoistaAhaa, hoitoalalla siis sinäkin! Kotipihassa pitäminen olisi kyllä unelmajuttu. Minäkään en ole mikään matkustelija tai rahallamässäilijä. Mieluummin minäkin käytän ajan ja rahat omaan laumaan. Joten totta, valintoja valintoja! :)
Kyllä, elämä on sitä. ;) Eivät kaikki onneksi ole samasta muotista valettuja, heh.
Poistasuuren suuret onnittelut!! :-)
VastaaPoistaThaanks... :)
PoistaWow, Onnea!
VastaaPoistaSD-team kiittää! :)
PoistaAi tää oli se tunteen ja järjen taiston kohde! Tunteet siis voitti ilmiselvästi, järkeähän tässä ei ole... :D Ei vaan, kun mahtavaa, että oot saanu käsiisi entisen oman hevosen varsan, joka on vielä selväpäinen! Toivottavasti saat ajan riittämään, kun heppa ei ole vielä tulossa kotiin, että ehdit nauttia kaikkien hevostesi kanssa touhuilusta.
VastaaPoistaMinullekkin tarjottiin Josen 13-vuotiasta orivarsaa tässä vähän aikaa sitten, jolla on ajettu kilpaa, muttei ilmeisesti koskaan ratsastettu. Hyvä luontoinen kaveri kuulemma, mutta kun on ori ja kun tuntuu että aikaa on nytkin liian vähän. :( Joten järki voitti tässä, vaikka kovasti mieli tekisi ottaa "sukulaishevosia" tänne lisää jos tarjolla on.
Kyllä, tämä oli se... ;)
PoistaJa nimenomaan, järkeä asiassa ei tuntunut alkuun olevan ollenkaan, mutta kyllä sitäkin saatiin kaivettua esiin... ;)
Karu fakta on, etten ehdi käymään vieraissa töiden ohella niin usein kuin haluaisin, mutta asioilla on tapana aina ratketa ja tammuska ei kärsi siitä, että liikkuu harvakseltaan ekan talven. Päinvastoin, parempi aloittaa varovaisesti. On tehnyt varsan viime kesänä (näkyy kuvissa) ja on lomaillut sen jälkeen vaan.
Minullekin on tarjottu useampia mielenkiintoisia hevosia tässä Salaman ja Duken aikana, mutta melkein kaikille olen osannut sanoa ei. Nyt tuli poikkeus eli aika iso juttu tämä on allekirjoittaneelle. :D
Kerran lv, aina lv :) Itselläni ollut jo kaksi, ja varmasti vielä tulee olemaan muitakin. Ne ovat niin tasaisia ja mukavia, kuten tuossa lopussa luettelitkin. Kaikki sujuu. Paljon nähneitä ja tehneitä. Nyt kun talossa on yksi ratsu, huomaa eron selvästi: Oona menee aina eteenpäin, tuli vastaan mitä tuli. Koskaan ei ota maastossa askelta taakse, eteenpäin mennään vaikeistakin kohdista. Toista on tuo ratsuruuna, joka kääntyy silmänräpäyksessä ympäri, menee etuperin, takaperin, sivuttain, loikkien, pomppien ja hyppien tarvittaessa. Silloin kun istuu Oonan selässä, voi vain olla ja nauttia kaikesta. Joten, onnittelut loistavasta valinnasta Marjut!!!
VastaaPoista-H
Nimenomaan! :D Hennun kanssa jossain kohtaa maastoiltiin pitkiäkin lenkkejä ja silloin ekan kerran ajattelin matkaratsastusta. Se vaan sitten jäi, kun tuli muita kuvioita ja matkistouhut olivat vielä kovin vieraita. Mutta maisemat vaihtuu tuollaisen lämpösen kanssa aika rivakastikin, jos haluaa. :D
PoistaSalamasta en vielä tiedä, luokitellaanko se ratsuksi, lemmikiksi vai miksi, mutta onneksi sekin on pääsääntöisesti maastolenkeillä ollut tosi kiva. ;) Nuoruuden ja vihreyden piikkiin menee satunnaiset jumittelut, kyttäykset ym. Porukassa/kaverin kanssa kuitenkin rento ja luottavainen, joten hyvällä alulla ollaan senkin ratsu-uralla. Toisin sanoen ei ole vielä keksinyt huonoja tapoja...
Ooh! Onnea uudesta hevosesta. LV:stä olen minäkin haaveillut, sellaisesti, mistä saisi itse työstää omanlaisensa. (Onneksi) raha ja aika ottaa vastaan jo yhdenkin kanssa. Kerran pääsin sellaista lämppäriä kouluttamaan ja se hurmasi ihan tyystin, siitä tuli niin mukava ja omaan käteen sopiva valmennusten kautta, että vieläkin kaiholla muistelen. Harmi, että se ei ollut terve, eikä sellaista kannata omaksikaan ottaa. Ja silloin Elmoa tarjottiin minulle takaisin ja sehän nyt painoi vaakakupissa kaikkia maailman hevosia eniten.
VastaaPoistaElmon jälkeen taas piti saada "kaikille sopiva" ja sinisilmäinen. Se hiukan rajasi pois noita lämminverisiä. ;D
Lv:t ovat pääsääntöisesti hyvin nöyriä ja miellyttämisenhaluisia, vaikka eka ammatti raviradoilla onkin ollut ihan jotain muuta kuin kentällä piiperrys. Niiden kanssa on mukava puuhastella. :) Toinikin tarjosi vähän päätä nyökkyyn ja meni hiljaista ravia, vaikka iso kysymysmerkki pään päällä olikin.
PoistaBtw, en olekaan koskaan nähnyt sinisilmäistä lv:tä... ;) Sellainenkin väriläiskä voisi olla hauska. Icebreaker tai joku vastaava voisi olla sen nimi.
Onnea onnea onnea! Kaikki järjestyy, kun vain kovasti haluaa! Niin kuin sullakin!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä vain, asioilla on aina tapana järjestyä... :)
PoistaPaljon Onnea uudesta kavioliitosta!:)
VastaaPoistaNäitä sun kirjoituksia on kiva lukea ja kuvat ovat hienoja. Oman lisän antaa kun välillä ajan ohi ja saa nähdä livenäkin Salaman ja Duken touhuja :)
Innolla jään odottelemaan tarinoita uuden hepan kanssa! :)
Kiitos kivasta kommentista! Tervetuloa joskus tsekkaamaan "teinit" livenäkin! :)
PoistaLähteekö temppu ennen talvea pois? Vai saammeko kenties seurata tallinlaajennusprojektia :)? Sulla on superkiva blogi!
VastaaPoistaAjatuksena oli, että Toini menee ystäväni luo asustelemaan talveksi ja tulee keväällä kotiin kesälaitumelle, mutta katsotaan nyt. Tempun asioita en kommentoi, kun se ei ole oma poni. :)
PoistaTalli ei ainakaan laajene, siitä pidän huolen!! :D :D :D Kiitos kommentistasi, nämä lämmittävät aina mieltä. :)
Onneksi olkoon!
VastaaPoistaSelailin läpi kaikki edesmenneen ruunani sukulaiset ja mietin, mitä niistä yritän ostaa. :D Mutta kaikki olivat ex-ravureita, enkä tähän rakoon sellaista halunnut. Sitten löytyi yksi ei-sukulainen, joka muistutti kaikin tavoin ruunaani - ehkä vähän liikaakin! Jätin siksi ostamatta, kun ajattelin, että haen selkeästi vain korviketta ja vertaan koko ajan hevosia keskenään.
Toissa päivänä pihaan tuli nuori risteytysponiruuna, jossa on New Forestia ja lv:tä. Näyttää ihan suokilta, mutta tietyissä kuvakulmissa on päästään ihan lv:n näköinen! Oikein fiksu ja hyvätapainen 4-vuotias, tästä se taas lähtee. :)
Heh, hauskaa, että löytyi lopulta "se oikea". :)
PoistaMinäkään en etsi korviketta Hennun tilalle, koska toista samanlaista ei tule, mutta aihio on sentään tuttu ja turvallinen sekä asiallinen muutenkin. Eli ajan kanssa tuskin Toini eroaa kauheasti mutsistaan monessa asiassa. ;) Sukulaisuus onkin siis suuri plussa. Olenkin salaa seuraillut Hennun varsojen raviuraa ja katsellut, miten "lapsukaisilla" menee.