Hevoset saivat tänään matolääkkeet. Salama on viime aikoina laihtunut kovin, joten ongelmaa lähdetään purkamaan nyt sitä kautta. Seuraavaksi vuorossa on hampaiden tarkastus rokotuksen yhteydessä. Sitten muita toimenpiteitä, jos nämä ja hyvä ruoka eivät auta pitämään lihaa luiden päällä. Eihän tuo mikään riuku ole nytkään eikä siitä vastaavasti ole tarkoitus tehdä syöttöporsasta viime talven tapaan, mutta nykyisestä lihavuuskunnosta en haluaisi sen enää hoikistuvan ollenkaan.
Salama otti tuttuun tapaan matolääkkeen ilman riimua, ilman pakkokeinoja, ihan vapaaehtoisesti siis. Duke teki perinteiset eli lukitsi shettisleukaperät niin tiukasti kiinni kuin sai, mutta ikäväkseen matolääkkeen ruiskun pää olikin pieni ja sievä, joten lääke sujahti vauhdikkaasti sinne minne pitikin. Toini näytti hapanta naamaa, mutta urheasti nieli oman lääkkeensä.
Hepat saivat "palkkioksi" lakritsitikkarin. Toini totesi, ettei se kestä, jätkät imee jotain ihmeen tötteröä kuola poskella eivätkä välitä kuusta eivätkä taivaasta.
Sen sijaan uusi pieni vaaleansininen pallo oli Tonenkin mielestä tosi jees. Se itseasiassa tökki sitä enemmän mitä mustuaiset yhteensä.
Huomenna jatkamme satulanmetsästystä. Se tuntuukin olevan suo, jossa tieto, tunne, fiilis ja finanssipuoli pitäisi kaikki saada sopimaan samaan selkään. Salama yrittää tosin muistuttaa pihankoristeen virastaan sillä, että heittää aina sopivasti kengän menemään ennen kuin pitäisi tehdä jotain merkittävää. Voisin siis melkein luvata, että satuloista höpistään täällä lähipäivinä enemmänkin. Haetaan huomenna Annin kanssa sovitukseen näille molemmille isoille vähän satuloita.
Btw. Kun en suostunut rapsuttamaan Salaman ahteria ja näköjään vähän alempiakin kohtia, niin päättipä tuo fiksu otus ottaa ohjat omiin käsiin:
Käy se toki noinkin. Kintereen rapsutus siis.
Haha tuo vika video! :D Meillä Jose harrastaa aina tuota samaa, alkaa yhtäkkiä peruuttaa kohti kärryjä ja sitten näyttää hetken siltä, kuin se aikoisi istua kyytiin, mut rapsutteleekin kintereitään kärryn laitaan. Ja kuinka monet kerrat on kärryt sisältöineen olleet levällään sen jälkeen....
VastaaPoistaHah! :D Meillä on vissiin käyty tarpeeksi monet kehityskeskustelut tästä aiheesta... ;) Tosin joskus, varsinkin mökkiä siivotessa "joku" hiippailee kottikärryjen kahvan luo, kippaa ne kylmänrauhallisesti nurin ja yhtä viileesti poistuu paikalta. Se joku omaa kolme sukkaa ja yhden läsin.
PoistaTuo takajalkojen "rapsuttelu" ja änkeminen outoihin paikkoihin on usein merkki ongelmista kintereissä. Salamallahan olet tietoinen sen kinnervaivoista, mutta kannattaa seurailla, kun Toinikin näköjään tekee tuota. Takasten ongelmista kertoo usein myös karsinassa kuivikkeiden "kasaaminen" takasten alle. Ei pahalla, ihan huomio vain, koska olen tapauksia nähnyt monia.
VastaaPoistaOlen myös kuullut samasta! Ja joskus miettinytkin asiaa.
PoistaTosin eilen Salama oli maailman onnellisen eläin, kun videoinnin jälkeen rapsuttelin sitä kintereen sisäsivulta. Toinista en tiedä, parempi kun ei tutki ellei vaivoja ilmene. ;) Voimatonhan se on kuin mikä takaa.
Meillä Taavi tekee tota rapsuttelua kärryihin ja milloin mihinkin ja kyllä se ihan kutisee, kintereissä ei ole ongelmaa. :D Tosin Taavi ei edes kutise kintereistä, vaan vuohiskuopista, mutta ei kai aina saa jalkaa tarpeeksi ylös.. Se onkin sitten toinen juttu, miksi sen jalat niin kovasti kutisee.. :S
VastaaPoistaTestasin myös näiden vuohiset, ei kutinaa siellä. :D Mutta voisikohan kutinan aiheuttaa käpymadon toukat (onko niitä vielä tähän aikaan vuodesta?) tai vuohispunkki?
PoistaVuohispunkkia klinikalta ehdottelivat ja niitä kertaalleen jo häädettiinkin tuplamadotuksella. Pitäisi taas soitella klinikalle, että antavat vahvempaa ainetta.. Taavi on hinkannut jalkojaan kärryyn talvellakin, joten käpymadosta tuskin on kyse. :p Me nimittäin naurettiin tota kärryyn istumista viime talvena, mutta nyt vasta tajusin, että se on kutissut jo silloin..
PoistaKutina on ailahtelevaista ja niin pahaksi se ei enää ole yltynyt, kun ennen viimeisintä klinikkareissua. Silloin Taavi tamppasi jalkojaan. Vuohispunkkikin on kuulemma vaan melko harvinainen vieras näillä tupsuttomilla otuksilla. Eikä Taavilla toisaalta ole mitään muuta oiretta, sen iho ei paksune, ei mene rikki, karvat ovat kiinni jne.. Ihan kummallinen kutka. :D
Mutta nyt ajattelin käydä sille hakemassa sinkkiä ja kokeilla sitä, kun on pari muutakin oiretta, mm. ihmeellisiä karvattomia läiskiä naamassa ja huonosti paranevia haavoja.
Sinkistä tuskin haittaakaan on, sitä samaa syötän itsekin Salamalle kuuriluontoisesti. Ainahan nuo jostain vähän kutiavat ja syyhyävät, joten jos kutina ei ole raivoisaa ja tuskallista, niin tuskin on kuolemaksi. Salamalla sinkkilisä tuntuu toimivan, se on herkkäihoinen otus nimittäin. :) Meillä käytössä Black Horsen Zn, tosin kuulemma parempi olisi kuulemma se Agrin versio, ovat kelaattimuodossa siinä.
Poista