Ihana arki

Tänään Salama kävi ohjasajaen ensimmäistä kertaa kotona maastossa. Anni oli (minun) henkisenä tukena tieosuudella ja muuten Salama sai kulkea edellä, mikä on sille vielä vähän vaikeaa. Hiukan se yritti kiemurrella ja jopa kääntyillä kotiin, mutta hitaasti ja varmasti lenkki eteni tavoitellulle kääntöpaikalle. Kotiin se käveli rennosti kiihdyttämättä, mikä oli vallan hieno juttu! Nyt pitää ruveta käymään pari kertaa viikossa maastossa, jotta siitä tulee sujuva rutiini meille kaikille. Ensin yksin ja kun se sujuu ilman apuhevosta, voi kaverihepankin ottaa mukaan.

Salamaboy on todellakin tullut kotiin. Se oli puuhastellut yhtenä yönä mökin ja aidan välistä erillisen "turva-aidan" pois ja näprännyt mökin valopistoketta. (Kiva!) Nyt voin ilolla kertoa, että seuraava puraisu ko. aitaan saattaa aiheuttaa pienen sähköiskun, koska "turva-aita" on nyt todistetusti yhdistetty sähköpaimeneen.. Yllä olevassa kuvakoosteessa hän onkin tiivisti mukana korjaustoimissa.

Poju oli myös kaivanut aidan ääreen noin 40m matkalle ojan. Sitä on huisin hauskaa pistää peittoon käsipelillä. No, allit saavat kyytiä.

Myös kottikärryt ovat päässeet ulkoilemaan. Siinä missä Duke ja sen ikävöimä Hurmas-kamu olivat ääreissiistejä ja kakkivat vain kahteen kasaan, kakkii Salama just sinne, missä kakkahätä yllättää. Tietty. Dukella riittääkin hommaa, kun sen pitää jokainen kasa käydä merkkaamassa. Se käy ihan kävelykonetreenistä.

Taisin kuluneen kahden kuukauden aikana kuivittaa ulkotarhan mökin kerran. Nyt se on parissa päivässä litimärkä, kun muuan Sankari on palannut tyhjentämään rakkoaan vakkarinurkkaansa.

Mutta oli miten oli, on se vaan niin ihku. Tehköön mitä lystää, kunhan ei ruokkivaa kättä pure. ;)