tiistai 1. syyskuuta 2015

Hänen harmautensa


Väribingo ei enää ole ihan nimensä veroinen, mutta ihmetelläänpä nyt silti syyskuun kunniaksi tämän syksyn harmautta Salama 4,5v. turkissa. Tänä kesänä olemme yhdessä Salaman kanssa harmaantuneet tasatahtiin. ;)
(Allekirjoittaneesta ei tarvita kuvia nyt tähän.)

Edellisiä kimoutumisjuttua voi selata aikajärjestyksessä (uusin ylimpänä) tästä.

Hopealantit erottuvat jo.
Hopea vienyt voiton pyrstösulissa.
Hämmentävä mahanalunen: Ihan truly blond.
Harmaa viitta näkyy selässäkin.
Molemmissa korvissa on hauskat viirut nyt. Niitä on kiva katsella selästä. :)
Pää ei ole enää mustaa nähnytkään.
Harja on pysynyt entisellään eli siitä löytyy kaikki maailman sävyt. 

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Uniikille hepalle ihan oma uniikki värikin. :) Kyllä tota katselee, vaikka sitten ihan pihankoristeena. B)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kohtalaisen haastavaa kuvata sitä näin itikka-aikaan... :'D Mutta hämmentävän valkoinen sieltä, ihan yhtäkkiä!

      Poista
  3. Tämä ei liity tähän postaukseen mitenkään! Oletko laskenut, paljonko oman tallin pitoon menee rahaa kuukaudessa? Tarkoitan lähinnä tallinpitoon liittyviä juoksevia kuluja (ei kuivikkeita ja heiniä), kuten vesi ja sähkö, jätehuolto, repsottavan portin korjaus, aitojen uusiminen yms. paikkailu ja korjailu. Pidin ennen omaa tallia, mutta en pitänyt kirjanpitoa menoista, koska remontoimme samalla taloa ja kaikki meni, mitä tuli. Nyt poni asuu vieraalla ja mietin harva se päivä, pitäisikö taas ryhtyä kotihoitajaksi... Vaan onko aika kullannut muistot ja oliko se sittenkään yhtään sen halvempaa kuin täysihoidossa pitäminen. Minusta on toisaalta ihan mukavaa, ettei täydy olla tallissa kiinni 24/7, mutta toisaalta murehdin koko ajan, kuinka se poni siellä hoitopaikassa nyt pärjää ja mietin, miten minun tallissani olisi paremmat pohjat tarhoissa ja minun tallissani olisi enemmän ruokintakertoja yms... Kysyn tätä siksi sinulta, että tallisi näyttää juuri sellaiselta siistiltä, jonka minäkin haluaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, etten ole laskenut tai erotellut noita asumiskustannuksia sen enempää - melkein kaikki menee mitä tuleekin, mutta elämä on täynnä valintoja. ;) Sähkönkulutus ei ainakaan ole huimaa, se näkyy sähkölaskusta ja hevosten vesi taas tulee osittain omasta kaivosta. Isäntä puuhastelee rakennusjuttuja työkseen, joten sille saralle löytyy työkaluja ja materiaaleja aika hyvin.

      Mitä tulee muihin kuluihin, verratessa yhden pitoa vieraalla vs. 2-3 kotona, niin aika samoihin menee rahallisesti. Ajallisesti taas näitä on vaikea verrata. En kuitenkaan osaisi ajatella, että "Ykkösmuruni" olisi pysyvästi muualla, kun siihen on niin tottunut tässä kotona. Tilapäisesti eri juttu. Yksi syy siihen on myös se, että Salama kaipaa aika paljon spesiaalihoitoa. On jalkojen laittoa ja muuta, mitä suoritan/teen sitten muiden hommieni ohella. Ihan unelma olisi keksiä tuottoisa työ, mitä voisi tehdä kotoa käsin. Mä olen sellainen kotihiiri. ;)

      Poista
    2. Niin, puolensa kaikessa. Vieraalla pidossa on se etu, että isolla ravitallilla on ihan huikeat treeniradat. Itse kun en pikkuponilla ratsasta, joten ajomahdollisuudet nousevat arvoon arvaamattomaan. Omalla tallilla ei olisi mitenkään mahdollista rakentaa kilometritolkulla autottomia ja hyväpohjaisia ratoja. Sitten taas toisaalta harmittaa, kun haluaisin paremmat pohjat tarhoihin ja ruokintakertoja saisi olla enemmän. Ja jos talli olisi omassa pihassa, poni saisi käydä aamuisin pienellä kävelyllä ja iltaisin voitaisiin käydä ajamassa. Ja voisin aina ohimennen käydä oikomassa ihottumaloimea ja tehdä sitä ja tätä ja tota... Nyt käyn tallilla kerran päivässä (enkä edes ihan joka päivä) ja kaikki pitää tehdä kerralla. Toisaalta ei tarvitse kantaa huolta lantalantyhjennyksestä, kuunnella nurisevia naapureita, eikä aina ole työpäivän jälkeen hirveä kiire kotiin ruokkimaan.

      Jos jostain löytyisi unelmatalli kohtuulliseen hintaan, ei täysihoito ole ollenkaan huono vaihtoehto, mutta kotona saisi itse päättää... Aika näyttää!

      Poista
    3. Sepä se, kotitallissa on niin puolensa, mutta välillä kaipaisi jonkun muun tekemään joitain hommia. Päivätyön ohella on joskus voimat aika loppu, kun yksin tekee kaiken. Ja työpäivän jälkeen on ihan turha haaveilla käyvänsä kaikessa rauhassa esimerkiksi kaupassa - hepoilla on nälkä ja niitä on aina kiire ruokkimaan.

      Kyllä minäkin siis rehellisyyden nimissä olen katsellut täysihoitopaikkaa joskus. Olisi seuraa ja puitteetkin luultavasti paremmat. Mutta sitten pitäisi pistää kaksi ponia pois ja ystävysten erottaminen tuntuu jo ajatuksena tosi kurjalta. Sitten olisi vain yksi ja sekin multivaivainen, jonka varaan ei voi laskea muuta kuin pihankoristeen statuksen. Lisäksi myös tuntuisi kurjalta, kun joku muu tekee ne rakastamani hoitotoimenpiteet eli nuo normaalit arkiset puuhastelut. En tuntisi oloani enää hevosenomistajaksi. :D

      Ensi kesänä kävi kyllä mielessä, josko koittaisi paria kuukautta muualla. Se on vaan niin monesta muuttujasta kiinni.

      Sitten kuitenkin tämän kaiken marinan jälkeen voin vain todeta, että pidän kodistani. Se on ainakin toistaiseksi maailman paras paikka.

      Poista
    4. :) Koti on ihana paikka, minäkin viihdyn. Ennen tosiaan asuin maalla ja tykkäsin kovasti, kun koko ajan oli kaikkea puuhaa, vaikka välillä väsyttikin. Mutta ei se elämä täällä kerrostalossakaan hullumpaa ole - voi ihan itse valita, mihin ajan ja energian käyttää!

      Minäkin tykkään kovasti tehdä tallitöitä, mutta tavallaan karsinan ja tarhan siivous ja vesien kantaminen tuntuu välillä vähän tyhmältä, koska maksan täysihoidosta. Pakkohan niitä ei olisi tehdä, mutta yhtä hyvin voin tehdä, kun niistä tykkään. Itsehoitotalli olisi välivaihtoehto, mutta toisaalta en taas voi sitoutua käymään tallilla 3-4 krt päivässä mitenkään.

      Tietysti tässä vaikuttaa sekin, että uusi mies ei ole innosta puhkuen muuttamassa maalle, vaikka luulenkin, että se siitä ajan kanssa taipuisi. ;) Mutta toisaalta, jos olisi kaunis kerrostaloasunto hyvällä alueella ja poni hyvällä täysihoitopaikalla, niin tuskin sekään huono vaihtoehto olisi. Kotiin täytyisi ostaa toinen poni kaveriksi ja varsinaisesti en kyllä toista kaipaa, sillä olen yhden ponin ihminen. :D Oman tallin ja kahden ponin ylläpitoon menisi sen verran rahaa, että olisi jo varaa pitää yhtä ponia vähän kalliimmalla (ja tietysti paremmalla) tallilla. Ehkä täytyy etsiä se unelmien täysihoitotalli, jossa on mahtavat harrastuspuitteet ja sitten ostaa asunto siitä vierestä, jotta voi luuhata tallilla aina halutessaan. ;)

      Poista
    5. Yhden ihmisen aika on joskus haastavaa jakaa useammalle hevoselle. :D Siksi olenkin varsin iloinen näistä nuorista, joiden kanssa ei ole mikään pakko tehdä joka päivä jotain. Välillä jonkun kanssa tehdään enemmän ja välillä joku huilaa. Salama on ainut, joka liikkuu vähintään joka toinen päivä, Duke taas kolme kertaa viikossa.

      Tuo olisikin kätevää, asunto (hyvän) tallin lähellä, ei huono kuvio... ;) Ei tarvitsisi tehdä lumitöitä, ihmetellä pahuuden vallassa rytevää puutarhaa, kaataa puita tai tehdä polttopuita. Mukavia puuhia toki nuo, ei sillä, mutta kuitenkin.

      Poista
  4. Onks tää nyt niinku hevoselämän 50 shades of grey ? :Dd

    VastaaPoista
  5. Salama on kyllä yhtäkkiä harmaantunut tosi paljon! Edelleen olen ihan ihmeissäni siitä, että joku hevonen voi olla kolme vuotta musta ja sitten vasta kimoutua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointsit tunnistajalle, joka parin kyljessä olevan valkoisen karvan perusteella tunnisti tämän kimoksi... Varsakarva oli noin muuten tosin syvnmusta, sellainen kirkas siis. Loput tästä väri-ihmeestä Salama tarjosi sitten näin 3v. myöhemmin. :D

      Poista
  6. Tätä on niiiiiin mielenkiintoista seurata näin bloginkin kautta!!! Kiitos :)

    VastaaPoista