Kohti parempaa huomista

Pari päivää on nyt sulateltu asioita ja ihmetelty maailmanmenoa.

Pahin järkytys pojille on ollut tarhaaminen yksinään. Salama on päivisin ruoholaitsalla ja öisin hiekkatarhassa, Duke taas luonnollisesti sijoitettuna päinvastoin. Tarhaaminen yksin sotii valtavasti omaa ajatusmaailmaani vastaan, mutta tilapäisesti tästä on nyt vain selvittävä. Mutta selitäpä se sama vaan näille kahdelle... Hiukan ne ovat nyppineet toisiaan aidan välistä, mutta Salama pelkää sähkölankoja niin paljon, ettei aina rohkene mennä lähellekään. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole mitenkään läheisriippuvaisia, selviävät kyllä, vaikka toinen olisikin tarhan toisessa päässä. Kivaa se ei kuitenkaan ole.

Sensuuri iski, koska lukijoina on myös alaikäisiä. ;)

Salaman jalkoja olen myös hoidellut nyt ihan uudella sykkeellä. Päivittäisiin hoitotoimenpiteisiin kuuluu kylmäys ja Arnika-geeli. Oikeassa takajalassa on kieltämättä nyt hieman turvotusta, mutta mitenkään erityisen kuuma tai lämmin se ei ole. Pieni potilaskin on käyttäytynyt vallan nätisti, se vain tykkää, kun touhutaan jotain. Kylmäyspuuhia helpottamaan ostin sille uudet pitkät kylmäyssuojat ja toista 2-teholinimenttiä vaihtelun vuoksi.

Sulkku sanoo kameralle tällä kertaa evvk. 

Se oikea takajalka. Niin ja vallattomat vuohistupsut. Niistä ei luovuta.

Ensi viikolla meidän toinen luottoeläinlääkäri palaa kesälomilta, joten pääsen kyselemään toista mielipidettä. Kolmaskin on jo työn alla. Siihen asti vain tarhaillaan, lepäillään ja trimmataan pihanurmikkoa narun päässä. Dukelle sen sijaan on kehitteillä lähes päivittäistä ohjelmaa, jotta se ei ihan pääse repeämään liitoksistaan. Melko pörhäkkä se on jo nyt tepsutellessaan tarhassa ja pitäen huolta, ettei Salama mene kovinkaan kauas.