tiistai 9. heinäkuuta 2013

Syksyn suunnitelmia

Salama, Duke, minä ja huopatossut 28.6.2013.
Poikien viettäessä leppoisaa kesälomaa harrastaen sujuvaa tasohyppelyä koti-laidun-välillä, on välillä mukavaa suunnitella vähän lähitulevaisuutta.

Salaman haluaisin viedä jonnekin match show'hun. Niitä on vain jostain syystä kovin hintsusti täällä Turun seudulla tänä vuonna, toistaiseksi omaan tutkaani on osunut vain yksi kutsu. Kotona Salama harjoittelee syksyllä satulan pitämistä selässä, heiluvia jalustimia ja niin edelleen. Jos siltä näyttää, saatan käydä istumassa siellä selässä muutaman sekunnin. Juoksutusta ympyrällä pitänee myös kerrata muutaman kerran. Metsäretkiä taluttaen tehdään ajan ja seuran puitteissa, miksei toki yksinkin. Kotona pyritään myös tutustumaan kaikenlaisiin mörköihin mukavan puuhastelun lomassa.

Dukelle on ohjelmoitu Hippoksen tamma- ja varsanäyttely syyskuulle. Tavoitteena on saada edes jokin palkinto (eli edes se III-palkinto :D) vikalistan jatkoksi. Lisäksi leikkauspöytä odottaa pikkuoria jossain kohtaa, mutta voi olla, että se operaatio siirtyy vielä vähän. Se on kuitenkin kotona (vieraista paikoista en tässä yritäkään puhua) niin kiva orinakin, joten mitään kiirettä en jaksa pitää tässä asiassa. Duken ensisijainen tehtävä komistumisensa ohella on kasvattaa komea harja takaisin. Se onkin jo ihan kivalla mallilla, luojan kiitos.


Lisäksi molemmat pääsevät irtohypytyskujaan jokusen kerran. Voisihan nuo yleissivistyksen vuoksi viedä oikein maneesiinkin joskus. (Kyllä, luit oikein, nämä eivät ole vielä vierailleet maneesissa!) Silmiini osui myös Laatuponikilpailu, pitäisiköhän esteitä rakastavan pikku-Duken päästä väläyttelemään kykyjään sinne? Harmi vain, kun se tänä vuonna järjestetään vähän kaukana meiltä, ennenhän se on aina ollut täällä Turun kupeessa. Salaman vien ehkä ensi keväänä Ypäjälle 3-vuotiaiden laatuarvostelukarsintaan, jonne olen jo mielessäni piirtänyt tietyn miehityksen ja kokoonpanon esityspuuhiin. Harmi vain, kun nämä ihmiset eivät vielä tiedä pääsevänsä ko. toimeen. ;)

Noin muuten meillä (siis minulla) ei ole mitään kilpailullisia tavoitteita. Olen tullut laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, joka rakastaa pyöriä kentällä ja maastoilla mukavasti. Tietenkin tämä fiilis tulee varmasti jossain kohtaa muuttumaan, mutta tällä hetkellä kilpaileminen ei sinänsä kiinnosta kuin joissakin pikkuisissa seurakisoissa. Pääsisipä nyt ensin vähän ratsastamaankin kotikentällä ja ajamaan kotikonnuilla.

8 kommenttia:

  1. Tuo ylempi kuva on vaan niin ihana! Oli mielenkiintoista lukea teidän suunnitelmia syksylle. Jäin vaan miettimään, että mikä pakko sinne kylmäverisen selkään on päästä 2-vuotissyksynä, vaikkakin vain istumaan? :) Eikö olisi viisaampaa odottaa edes kevääseen, kun ei se selässä istuminen syksyllä edes nopeuta ratsutusprosessia juurikaan? Salamakin on kuitenkin vielä varsa, vaikka se näyttääkin hyvin kehittyneeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ole pakko. ;)Kuten kirjoitinkin, niin "ehkä", jos hommat tuntuvat sujuvan luontevasti. Muuten ratsukoulutuksessa odotellaan maltillisesti ensi kesään. Salama on sen tyyppinen, että pienet onnistumiset ja asioiden pilkkominen hyvin pieniin osiin on hyväksi sille. Mikään kiire ei tässä ole, enemmänkin tuo "jos siltä näyttää, saatan käydä istumassa siellä selässä muutaman sekunnin." oli tahaton heitto.

      Poista
  2. no sillä ei ole mitään negatiivista merkitystä varsan kehitykseen että selässä käydään ajoissa. järki päähän,ei 400-500kg eläin mene miksikään jos 60-80kg käy istumassa selässä tai pienen lenkin. henkisesti taas tekee hyvää tehdä asioita ajoissa,ei sitten 3v aloiteta yht äkkiä varsinaista ratsutusta missä muutenkin on sulattelemista nuorille. reippaasti selkään vaan ja herkkä varsa saa hurjasti itseluottamusta onnistuneista harjotuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Teen asioita hevosen ehdolla, kehitystä ja kasvua seuraten. Esimerkiksi liinassa en ole juoksuttanut kumpaakaan kuin opetusmielessä, koska se on huonoksi jaloille, eikä sinänsä ole ollenkaan järkevää liikuntaa. Kuitenkin hyvä taito, mikä on hyvä osata vaikkapa klinikalla. Haluan kuitenkin käsitellä ja touhuta näiden kanssa, ei siitäkään haittaa ole.

      Poista
    2. Pakko vielä lisätä, kun saan itsekin teksteistäni sen käsityksen, että järjestän monen tunnin käsittelysessiot joka päivä. Karu totuus on kuitenkin se, että varsinaista ohjelmatoimiston ohjelmaa on maksimissaan pari kertaa viikossa. :D Päivittäiset toiminnot ovat toki asia erikseen.

      Poista
  3. Komppaan jälkimmäistä! "Hitaasti kiirehtien" ehdottomasti paras. :)

    Roikkuvien jalustimien kanssa juoksuttamisessakin on kaksi koulukuntaa - kyllä ja ei. Itse kuulun ehdottomasti tähän jälkimmäiseen lokeroon. Mielestäni holtittomasti heiluvat jalustimet eivät edistä mitään asiaa. Toki jalustimia ja remmejä saa ja PITÄÄ liikuttaa, läpsytellä ja esittää varsalle, mutta mielummin hallitusti paikoillaan.
    ...ja kyllä, luin juttusi tarkkaan. Et ollut kirjoittanut muuta kuin "Kotona Salama harjoittelee syksyllä satulan pitämistä selässä, heiluvia jalustimia ja niin edelleen." Loput jäivät lukijan mielikuvituksen tuotteeksi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heiluvat jalkkarit tässä tekstissä meinasivat ihan olemista kyljillä vapaana kävellessä, juoksuttaessa ne ovat aina ristissä/sidottuina kiinni. Näin olen toiminut kaikkien kanssa. :D

      Poista
  4. Sulle ois haaste tuossa alla olevassa osoitteessa (en saanut linkitettyä) :)

    http://helijahellu.blogspot.fi/2013/07/haaste.html

    VastaaPoista