maanantai 22. heinäkuuta 2013

Monenlaista puuhaa ja fiilistä

Uusivanha ovi.
Iltapäivällä korjattiin yhdessä Nikon kanssa ulkotallin ovi - valitsin siihen viime syksynä aivan vääränlaiset saranat, joiden takia koko ovi oli nyt repsahtanut käyttökelvottomaksi. Koko prosessi vei oman aikansa, kun mukana menossa oli ahkera puuseppäoppilas Salama. Akkuporakone, vasara, moottorisaha ym. olivat ihan peace of cake, niitä oli kiva katsella hyvinkin läheltä. Välillä myös Duke kävi kääntymässä työmaalla, se ilmeisesti kantoi vastaavan mestarin viittaa hälläväliäolemuksellaan Salaman ollessa yli-innokas apupoika. Nyt ovi on matalampi kuin ennen, mutta tarvittaessa askartelen vaikka pari sähkölankaa pitämään reippaat pikkuponikaviot maantasalla. Salama pysyy siellä hyvin, mutta Dukehan yrittää aina kiivetä koko höskän yli. Hassua, koska tallissa sisällä Dukella ei ole mikään hinku minnekään, siellä se viihtyy hyvin.

Väliaikainen potkuremmiviritys ei oikein pysynyt paikallaan. Älkää hermostuko. ;)
Sitten ajattelin piristää itseäni ja touhuta pitkästä aikaa vähän enemmän poikien kanssa. Jotenkin olen saanut itseni nyt siihen mielentilaan näin kesällä, että varsojen on vain laidunnettava ja oltava, niitä ei saa "ottaa töihin" ja sitä rataa. Ensimmäisenä valjastin sitten Duken kärryjen eteen. Ajattelin, että se varmaan toimii ihan yhtä hyvin kuin keväälläkin, eli ei muuta kuin menoksi vain. Ajatuksena oli pyöriä pihalla ja kentällä hetki ja fiilistellä.

No, poni oli oikeastaan kaikkea muuta kuin kiva. Se kyllä seisoi harvinaisen kiltisti valjastuspaikalla, kun säädin ainakin vuoden valjaita isommaksi (se onkin kasvanut sitten kevään aika paljon!) ja yritin saada niitä istumaan ponin päällä edes jotenkin kivasti. En tiedä, miksi silaosa ei oikein istu, tuntuu vain heiluvan selässä edestakaisin. Kun piti lähteä liikenteeseen, Dukelle vasen oli oikea ja päinvastoin. Esittipä se ekat pukkiloikatkin aisojen välissä ja yritti poistua naapuriin aina samasta kohdasta ojan yli. Pienen neuvottelun jälkeen Duke antoi kuitenkin periksi, joten lopetettiin heti, kun poniini oli avuilla ja kuuliaisempi. Suurin ongelma oli suussa, kuolaimet (kolmipala) eivät tuntuneet hyviltä ja se vastusteli kättä todella paljon. Siispä, plan B täytäntöön: Ponin suun tarkistus uudelleen (sillähän vaihtuu nyt hampaat muutenkin) ja sen jälkeen muutama ajokerta avustajan kanssa, jonka jälkeen poni pääsee talveksi lomalle ajopuuhista. Ensi keväänä sitten lisätään viikkorytmiin aktiivisempaa ajoa pikkuhiljaa.


Salamassakin huomaa pienen rutiinin puutteen: Heti, kun se saa vain olla ja ihmetellä villinä ja vapaana, ottaa sen talutuskäytös pienen askeleen taaksepäin: Alkaa lievä jyräily. Salama sai kauniin ja kohteliaan huomautuksen asiasta ja kaikki on nyt taas hyvin. Salama on nyt kovin reipas, sillä on jostain syystä kauhea kiire joka paikkaan.

Iik!
Illalla vielä ihmeteltiin Nikon kirppislöytöä. Eilen se oli vielä ihan järkyttävän pelottava, mutta tänään sitä jo vähän jahdattiinkin ja sen kunniaksi otettiin pienet painit.

Ihme surinaa. Voisin vaikka syödä sen.
Tuon voisi kiertääkin.
Mutta en halua.
Sulkku kiihdyttelee.
Kolari.
Vielä pieni pätkä videota:

5 kommenttia:

  1. Hei, oletko kokeillut Dukelle suoraa kuolainta? Meillä esiintyi shettikselle ajossa myös pientä epätasaisuutta suussa, suun aukomista ja käännöksissä venkoilua. Muutamaa ajokäytössä olevan shettiksen omistajaa konsultoituani kokeilin suoraa kuolainta ja poni toimi kuin ihmisen mieli! :) Tasainen, rauhallinen, tyytyväinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos vinkistä! Olen miettinyt sitä, kun jostain luin, että se on tyyliin kaikista paras kuolain hevoselle anatomisesti. Mulla on ehkä jossain kotona vielä paksu kumikuolain, voisi sitä ainakin koittaa ja jos on hyvä, niin hommata tilalle sitten sellainen ohuempi ja mukavampi malli. Dukella ihan samat "oireet" kuin juuri edellä kuvailit, eli lieneekö kolmipala vähän epäselvä vai tekeekö kipeää tms.

      Poista
  2. Suora kuolain on täälläkin todettu hyväksi valinnaksi monelle hevoselle, ja tosiaan nykyiset tutkimustulosetkin puoltaa sen käyttöä. Meidän Faro ei myöskään tunnu pitävän ollenkaan metallisista kuolaimista, vaan omppu- tai kumikuolaimet on selkeästi mieluisempia.

    Ei missään nimessä tarvitse ajatella, että varsojen pitäisi saada lomailla koko kesä. Päin vastoin, nykyisen tiedon mukaan varsoja pitäisi liikuttaa paljon aikaisemmin ja enemmän kuin mitä yleensä tehdään, jotta ne kehittyisivät mahdollisimman kestäviksi aikuisiksi. Ennen ajateltiin, että kun hevosta "säästellään" varsana, niin sillä on enemmän käyttövuosia edessä, mutta nykyisin on todettu että asia on aivan päin vastoin, eli varsana säännöllisesti liikuntaa saaneet ovatkin terveempiä ja kestävämpiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salamalle ostin kokeeksi keväällä omppunivelen ja se oli sen kanssa jotenkin ihan hölmistynyt. Sille taas kivasti helisevä kolmipala tuntuu olevan mieluinen. Duke oli taasen ihan tyytyväinen eiliseen kuolaimettomuuteen, eli suussa vaihtuvat hampaat lienee suurin ongelma. Ei sillä ennen ollut noin paljoa kuolaimia vastaan nimittäin. Pitää silti kokeilla se suora omppukuolainkin, saan sen kai jo tällä viikolla käsiini.

      Olet ihan oikeassa, että liikuntaa pitää olla. :) Aionkin ryhdistäytyä tässä asiassa ja pitää pojat liikkeessä tasaisen sopivasti ainakin tämän syksyn. Sitten pieni huilitauko pimeimpään aikaan ja keväällä taas enemmän kaikkea. Riippuen tietenkin, miten Salaman takajalkoja nyt aletaan sitten hoitamaan..

      Poista
  3. Aivan ihanat rallipollet! :D On ne vaan niin suloisia.

    http://pirinransu.blogspot.fi

    VastaaPoista