Pikakuulumiset
Kulunut viikko meidän hevosten osalta on ollut aika kiva. Me ollaan oltu vaan laitumella ja kaadettu kilpaa vesisaaveja syömisen lomassa. Se vasta onkin lystiä, kun emäntä huomaa ne ja me esitetään viattomia hevoslapsia. Jostain syystä ufoteoria ei ole vieläkään mennyt läpi.
Siinä sivussa emäntä on harmitellut, kun vettä ei ole satanut pitkään aikaan. Joudutaan kuulemma pian kotiin, kun laidun ei kasva entiseen malliin takaisin ilman sadetta. Eikö se voisi tuoda vähän enemmän vettä niissä kanistereissa ja kastella samalla koko pellon, me voitais auttaa sitä vähän reippaina nuorukaisina? Mun mielestä on ihan jees, ettei vettä ole kauheasti satanut. Se on tylsää, kun sitä menee korviin. Mun pitäisi kaiketi saada sellainen sadehattu jostain sadepäiviä varten.
Valmistautumista talveen
Minäpäs olen teitä muita hieman edellä - olen jo aloittanut talviturkin kasvattamisen. Yöt ovat olleet kylmiä ja muutenkin olen vähän herkkäsieluinen, joten emännän sanoin "ei vara venettä kaada". Samalla vaalea kuontaloni on ruvennut tummumaan, eli turkkini pikimusta väri on pian täällä taas. Vaihtelu muuten virkistää, sanotaan.
Ilmassa suuren merkkipäivän tuntua
Abouttirallaa viikon päästä meidän emäntä täyttää pyöreitä. Olen muun juhlaväen, siis Duken kanssa, tehnyt jo valmisteluja asian suhteen. Ylihuomenna me maanitellaan se taluttamaan meidät kotiin, jotta juhlajärjestelyt sujuisivat helpommin. Jos laidunloma on kuitenkin pian päättymässä, niin miksei sitten jo nyt.
Yhtenä yönä tilattiin sille salaa postimyynnistä (ei meinaan viitsitä karata täältä laitsaltakaan, sen jälkeen hyvä ei välttämättä heiluisi) lahjakin: Kovin emäntä yritti udella mitä, mutta en suostunut kertomaan. Arvaatko sinä mikä se on, jos kerron, että se pötkylä painaa melkein puoli kiloa, sen nimessä on paljon numeroita ja sitä voi vaikkapa kantaa mukanaan? Emännällä on aina sellainen pötkylä muutenkin mukana, joten ajateltiin ihan yhdessä ilman mitään nahinaa hommata sille parempi tilalle.
Elämän ihmeitä
Olen viime päivinä ihmetellyt suuresti yhtä asiaa: Kun minä laitan herkän nenäni sähkölankaan, saan siitä ihan hirmuisen tällin. Sen jälkeen en taatusti mene moneen päivään koko aidan lähelle. Sen sijaan kaikenlaiset linnut, pienet ja isommat pullukkapulut voivat ihan huoletta istua siinä aidan päällä ja sirkuttaa iloisesti toisilleen. Miten niin elämä on joskus epäreilua?
Siinä kaikki tällä erää - seuraava SalamaSanomat ilmestyy ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti