tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lupaus

Niin pysyvät nämä kolme: Usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 


Kiitos tutut ja tuntemattomat eilisistä kannustusviesteistä ja tsemppauksista! Ihanaa, että niin moni on elänyt hengessä mukana, kertonut kokemuksiaan ja antanut vinkkejä tulevaisuuteen.

Salama ei meiltä lähde mihinkään. En sitä myy, vaikka se ei kestäisi mitään käyttöä, mutta sietäisi oloneuvoksena olon. Kuka sitten poimisi omenoita ja viinimarjoja minun kanssani, kuka hörisisi kaikille pihaan tuleville autoille ja kuka kuopsuttaisi etujalallaan sitä samaa metrin monttua tarhan portille?

Eilisen klinikkareissun piti olla ihan vain rutiinireissu, mutta siitä tulikin aika käänteentekevä retki. Varasin ajan rokotuksille, hiekkakuville ja jänispatin ultraan alunperin ihan vain siksi, että saan mielenrauhan, jotta varsalla on varmasti kaikki okei. Kotona oli eilen hyvin hiljainen fiilis. Mutta nyt ei tarvitse ihmetellä sitä, miksi varsa olisi ehkä myöhemmin temppuillut vaikkapa ajaessa tai ratsastaessa kipujen takia. Jos luoja suo ja kinner luutuu suotuisasti, voipi Salama olla ensi kesänä jo ihan eri peli. Jos ei, niin sitten ei. Shockwavea ja Tildreniä suositeltiin kokeiltavaksi. Hankkarivammojen kanssa täytyy vain oppia elämään, eli kylmäystä ja täydellisiä pohjia täytyy vaalia neuroottisesti. Eläinlääkäri ei täysin poissulkenut sitä, että se joskus hyppäisi pikkuesteitä ja piipertäisi helppoja kouluratoja harrasteratsuna kevyessä käytössä. Ajo-opetukseen se ei nyt mene, vaan lepäilee kotona tarhassa kunnes toisin sanotaan.

Mietin, voisiko kesäkuisella karkureissulla olla vaikutusta mokomaan. Sen jälkeenhän tuo sukkatakajalan plotti on kasvanut ja pikkuhiljaa ruvennut vaivaamaan. Toki varsa on myös kasvanut ihan hirvittävän paljon kuluneen puolen vuoden aikana ja kasvu on yhä kesken. Ehkä näillä kaikilla on vaikutuksensa yhdistettynä rakenteellisiin heikkouksiin, mene ja tiedä. "Onneksi" huippuhevosillakin on kasvuhäiriöitä, kinnerpatteja ja jännevammoja. Mielenkiinnolla odotan kahden muun eläinlääkärin lausuntoa kuvista ja hevosesta. Kysyä saa aina ja hevosen parasta tässä haetaan, ei mieluisinta lausuntoa siitä.

Nyt vain häntä pystyyn ja pinkkituubat kohti uusia koettelemuksia. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

14 kommenttia:

  1. paljon jaksamisia teille :) kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy..

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus, luin vasta nyt tuon eilisen postauksen :(

    Tosi harmillista, paljon tsemppiä teille jatkoon! Tavallaan hyvä kuitenkin että selvisi nuo asiat nyt, eikä vasta myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, onneksi nyt eikä sitten joskus. Nyt on hyvin aikaa parantaa "haavoja", ihmetellä ja odotella.

      Poista
  3. Jaksamisia sinne päin!
    Vaikkei Salama kestäisi ratsastusuraa laisinkaan, vaan olisi oloneuvoksena, saisit siitä ainakin vielä paremman ystävän, kuin mitä se nyt jo on sulle :-)

    VastaaPoista
  4. Osasivatko eläinlääkärit yhtään arvailla, mistä moiset vauriot voisivat johtua? Liiallisesta rasituksesta ei varmasti voi olla kyse, sillä Salamahan on ollut ainakin näin ravi-ihmisen näkökulmasta hyvinkin kevyellä liikunnalla. Moni Salaman ikäinen ravurivarsa treenaa jo ihan täyttä häkää. Mutta karkureissulla tullut äkkinäinen rasitus voi tietysti olla asia erikseen.

    Tsemppiä joka tapauksessa ja voimia niin sinulle kuin Salamalle! Minullahan on myös jalkavaivainen oloneuvoshevonen pihalla, ja aion pitää sen hamaan loppuun asti vaikka tiedän että monet ihmettelevät miksi pidän "turhaa" hevosta. Mutta minun oloneuvokseni on jo 23-vuotias. On todella ikävää jos noin nuori hevonen joutuu sellaiseksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutama pieni äksidentti sillä on takana: Talvella se kaatui kaksi kertaa todistetusti tarhassa laukatessa täydestä vauhdista kyljelleen, lisäksi ne pitävät päivittäin melkoista rallia Duken kanssa (äkäisiä kurveja ja käännöksiä), lisäksi myös tämä kesäkuinen karkureissu on voinut jättää oman jälkensä jo olemassa oleviin vammoihin. Sillä on aika käyrät kintereet ja oikeassa jalassa oli pieni jänispatti jo vuotiaana. Huonoa tuuria, ehkä liian tuhtia ruokaa (se rupesi vihdoin pysymään lihassa (lue: lihoamaan), kun vaihdettiin heinä parempaan kevättalvella), iso kasvupyrähdys nyt jne. Liikuntahan sillä on tosi kevyttä, metsälenkkiä tehdään välillä. Kesän ovat olleet laitumella ja siellä liikkuvat kyllä paljon, kun vertaa aikuisiin hevosiin. Ell ei osannut sanoa mitään, nämä ovat ihan puhtaita omia pohdintoja.

      Poista
  5. Tosi kurja juttu. Itsekin jo ihan innoissani odotin, millainen unelmaratsu Salamasta tulisi. Tosi paljon tsemppiä ja sulla on kadehdittavan vahva asenne elämään. Jatka sillä eteenpäin niin pärjäät kyllä pitkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanasta kommentistasi. :) Me valittiin Salaman kanssa meille jo yhteinen voittobiisi tulevaisuuden kisoihin tässä taannoin. Nyt se tosin raikaa jo, jos päästään kotikulmille joskus maastoilemaan ratsain. :)

      Poista
  6. Luin vasta nyt teidän kuulumisia ja kyllä ihan hätkähdin kun aloin lukea eilistä postaustasi. Juurikin näin että shokkihan tuollainen asia on kuulla. Se tuntuu niin hurjalta ja lopulliselta jota se ei kuitenkaan ole. Niinkuin itsekin tiedät on huipulla olevia ratsuja ja kisahevosiakin joilla on jos jonkinlaisia vammoja ja kasvuhäiriöitä takanaan. Meillä ihmisilläkin on joka toisella selkärangassamme melko suuriakin muutoksia jotka saattavat olla vaivaksi tai sitten asianomainen ei koskaan niistä tule itse tietoiseksi eli hyvä lihaskunto ja muu hoito ovat tässä kohtaa ne aseet millä mennään ja pitkälle. Kuuntele ehdottomasti avoimin silmin ja korvin muutaman muunkin lääkärin mietteitä aiheesta juuri sen vertailun kannalta mitä kannattaa ottaa huomioon ja mihin kiinnittää huomiota. Silloin voi ainakin todeta että on itse koittanut parhaansa tehdä auttaakseen tilannetta oikeaan suuntaan. Tärkeintä on hevosella kivuton ja iloinen mieli ja nsamaa meillä. Kun aikaa kuluu hetki on helpompi puntaroida asiaa. Nyt saa ja kuuluukin olla järkyttynt ja murheen murtama, se on merkki välittämisestä ja rakkaudesta. Teille molemmille niin ihanaiselle Salamalle kuin sinulle itsellesikin oikein paljon iloista mieltä ja voimia jotta selviätte tästä parhaalla mahdollisella tavalla joka varmasti selkiintyy ajan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Itsellänikin on (perinnöllisiä) vaivoja, jotka vaativat hyvän lihaskunnon ja sopivaa liikuntaa. Työkin on kuluttavaa, jolloin ergonomia ja hyvä lihaskunto ovat myös tärkeitä. Samaa voi soveltaa myös hevospuolelle.

      Eilen odotin tulevaisuutta vielä kauhunsekaisin tuntein, mutta kyllä tämä tästä selkiintyy. Nyt jo oikeastaan palan halusta kuulla, mitä toinen luottoeläinlääkärimme sanoo Salamasta. Olen hyvin toiveikas, kun hevonen on vielä hyvin nuori. Toista se on saada vastaava diagnoosi parikymppisestä hevosesta.

      Poista
  7. Voi ei, paljon zemppiä sinne! Sinulla on todella hyvä asenne ja se vie varmasti pitkälle! Asioilla on kaikilla tarkoituksensa, uskotaan kuitenkin parasta Salamalle!

    VastaaPoista