Back to paradise

Tänään oli (vihdoin) aika vallata uusi laidunlohko. Johan sitä teinkin kuin Iisakin kirkkoa.

Taluteltiin taas tuttuun tapaan pojat laitumelle Annin kanssa. Duke tepsutteli edellä reippahasti ja Salama tuli perässä hienoissa uusissa liiloissa suitsissaan. Jokunen henkilöauto tuli edestä ja takaa, hiljaa ja kovaa, läheltä ja kaukaa. Niihin Salama ei reagoinut tänään mitenkään! Ihan huippua. Samahan oli tosin viimeksikin, mutta silloin kurvin takaa tulleet moottoripyörät pääsivät säikäyttämään. Suitsetkin muuten sain askarreltua vähän väljemmiksi korvien kohdalta ottamalla otsapannan metallisen "napin" pois. Eivätköhän nuo vielä hiukan väljene käytössä, nylonia kun ovat.

Hellettä piisaa ja sen sivutuotteena paljon paarmoja eikä mikään tunnu auttavan niihin. Puin Salamalle ötökkäloimen, mutta se tuntuu hikoilevan sen kanssa aika paljon, mikä taas imee paarmat luokseen entistä isommalla joukolla. Riisuin loimen siis pois jo parin tunnin jälkeen. Ideaalein tilanne olisi kaiketi se, että pojat olisivat päivän tarhassa ja illat ja yön laitumella, mutta se vaatisi henkilökunnan delegoimista paikalle kahdesti päivässä, enkä raaski vaivata ihmisiä jatkuvasti. :D

Jonkin verrat poijjaat kirmailivat helteestä huolimatta. Videosta ehkä näkee parhaiten sen, että heinä on paikoin nyt vähän pitkää toisesta päästä, joten ei kannata odottaa mitään sieviä laitsakuvia nyt, sen sijaan tarjolla on metsittyneitä poneja.

Löytöretkeilijä Duke tutkii ennakkoluulottomasti kaikki polut.

Salama tarkkailee.

Mä tuun syliin nyt! (ja niinhän se mokoma meinasi tullakin...)

Tässä lohkossa on ison kiven lisäksi käytettävissä ihana pajupuuluolasto. Takuuvarma varjo- ja rapsuttelupaikka.

Kaikki hevosvoimani samassa kuvassa: Poni, Pallosalama ja Salama.

Ihan paras paikka suojautua paarmoilta. 

Eilen muuten herkuteltiin vähäsen. Ensin maistettiin ihan perinteistä namia:

Näkkileipää, nam!

Sitten ihan uusi tuttavuus: Mansikkajätski.

Se oli aika erikoisen makuista.

Näin tuumi Salama. Duke ei edes maistanut. :D