torstai 4. heinäkuuta 2013

Takiaisen kesyttelyä ja todentuntuista unta

Blogi jatkaa positiivissävytteisellä Duke-on-niin-ihana-linjalla. Itsepähän sitä kerjäsi. :D

Päivällä totesin vesiä viedessä, että tänään voisi olla hyvä ilma seepraloimelle. Paarmoja on taas ihan kivasti. En halua laittaa sitä liian lämpimällä päälle ja toisekseen, nyt on ollut aika tuulisia päiviä, jolloin ötököitä ei juuri ole. Äsken kävin kaavun pukemassa ja tadaa, Duke ei vain voi itselleen mitään - Salama on niin vastustamaton raitapaitansa kanssa. Se on oikea kiusanhenki, pörrää, tarraa ja ahdistelee, tavallista enemmän siis. Salama sietää sitä aikansa, mutta jossain vaiheessa senkin otteet koventuvat ja poni jää hölmistyneenä katsomaan sivusta - hetkeksi.

Ah, oot ihku.
Mä oon puskutraktori. Salama on mun kuorma. T: Duke
Välillä vähän naposteltavaa.
Sä oot kovin mairitteleva.
Evästä suuhun ja seeprajahtiin!
 "Välillä" painitaan.
Seeprakin voi potkaista. 
...ja kovaa.


Pääpahis.
Sulevi.
Ja kierros alkaa alusta jälleen...
Nyt täytyy fillaroida katsomaan, ovatko ne vielä armottoman jahdin jälkeen hengissä. Samalla pitäisi raahata viikate mukaan, uutta laidunlohkoakin pitäisi pikkuhiljaa ruveta raivaamaan auki. Olen mielessäni ajatellut pojille kuuden viikon laidunloman, jolloin selvitään kahdella lohkolla ja parilla hehtaarilla. Sen jälkeen saavat luvan tulla kotiin. ;)

Tomboy 2007.
Ai niin, näin viime yönä niin todentuntuista unta. Olin koulukisoissa Tompan kanssa, joka oli upea - niin kuin se aina olikin - mutta jostain syystä myös minä ratsastin melko hyvin. Uni ajoittui verkkaan, jossa Tomppis kyllä vähän sikaili ja esiintyi (kuten se aina teki...), mutta teki hienoja lisäyksiä ja väistöjä. Jälkimmäiset olivatkin sen vahvuus, lisäksi Tomppis laukkasi aina hyvin. Tuli ihan itku, kun heräsin. Niin mieletön ikävä tätä hevosta vieläkin, se jätti jälkeensä kyllä valtavan aukon. Pian onkin jo kaksi vuotta siitä, kun Tomtom saateltiin vihreimmille laitumille. Terveiset sinne taivaaseen. <3

Tässä vielä melkein jo nostalginen video meidän viimeisiksi jääneistä koulukisoista 12.9.2010, kun haluttiin "vielä kerran" käydä valkoisten aitojen sisällä lähes olemattomien treenien jälkeen. Poikkeuksena unesta, videossa paljastuu karu todellisuus - nimittäin se, etten osaa ratsastaa, hih. Mikä tuntuma, mikä rento harjoitusravi? Okei, ratsastajan sisuskaluille sen ravi ei koskaan ollut kovinkaan hellä, mutta se ei silti oikeuta istumaan kuin jauhosäkki kyydissä. Laukassakin muistan Ison Valkoisen viilettäneen pitkin kenttää ja minä koitin istuskella kyydissä. Tomboy hoiteli kuitenkin homman tuolloinkin ja toi ruusukkeen kotiin - kuten melkein aina. Rata alkaa n. 1min 20s kohdilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti