Hei lukijat!
Emäntä, siis rakas ruokalähettini ja rapsuttelukoneeni, avasi minulle vihdoin oman palstan tänne blogiin. Olenkin vähän ihmetellyt, miksi Kääpiö on saanut palstatilaa paljon enemmän kuin minä - epäreilua. Olen aika mustasukkainen monessa asiassa, onhan minulla yksi musta sukkakin. Ajattelin tällä ensimmäisellä kerralla kertoa itsestäni muutaman faktan, jatkossa saan luvan kertoa viikkokatsauksen muodossa uutisia meidän elämästä. Jänskää!
Minä olen siis Salama. Välillä nimeni veroinen, välillä ihan vaan pelkkä arjen Sankari. Varokaa silti, nomen est omen - nimi on enne, kuten me kaikki tiedämme. Emäntä on jo valinnut voittobiisin minulle, kun kuulemma isona olen sitten ihan super kaikessa, mitä ikinä sitten keksitäänkään tehdä.
Moni lukija tietää varmasti minusta jo paljon, sen verran ahkerasti emäntä on tätä blogia päivitellyt. Voin silti kertoa muutamia oleellisia faktoja itsestäni. Rakastan syömistä ja suosikkiherkkuni on ehkä porkkana. Tai sitten banaani. Myös voikukan lehdet ovat hyviä. Kuitenkin Peacemaker-rehun perässä voin kiivetä vaikka kuuhun, se on niin hyvää. Rakastan ruuan lisäksi kehuja ja rapsutuksia, enkä kauhean helposti päästäkään emäntää pois rapsuttelupuuhista, jos se tajuaa rapsutella oikeista paikoista. Lempivärini on liila. Se on sopivan sähäkkä ja sopii tumman kuontaloni kanssa hyvin yhteen.
 |
| Silloin tälläin harrastan vakoilua. Tässä mulla on yksi valeasuistani yllä. |
Inhoan vaaleita hevosia, näin kerran näyttelyissä yhden valkoisen kärpässienen näköisen ja olisin voinut uhitella sille vaikka kuinka paljon. Muuten tulenkin sitten juttuun kaikkien kanssa, kaverit ovat kivoja. Inhoan vettä. Se on kamalaa. Se on ihan sama, missä muodossa sitä tulee: Ehkä pahin on kuitenkin pesu. Vesiletku on pelottava, kun se sihisee ja sieltä roiskuu sitä pahuksen vettä. En myöskään pidä sadepäivistä. Silloin syrjäydyn aktiivisesti omaan mökkiini, jossa vietän sitten koko sadeajan.
Luonteeltani olen äärettömän utelias. Kuulemma vähän liiankin, sanoi emäntä. Emäntä muutenkin väittää meidän olevan samanlaisia keskenään - uteliaita, herkkiä, pikkasen lapsellisia ja joskus vähän säikkyjä. Me ei olla emännän kanssa vielä keksitty, kumpi oli ensin, muna vai kana - siispä ollaan elelty mukavassa symbioosissa yhdessä. Tiedättehän, on kuljettu yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä ilman ongelmia, kuten kunnon kavioliitossa kuuluu. Tai no, ihan ilman ongelmia ei olla selvitty - emäntä on ihan yliveto keksimään ongelmia ihan mistä vain. Minä sitten eläydyn teemaan täydellisesti, riippuen vähän aiheesta.
Suosikkiharrastuksiani syömisen lisäksi ovat vapaaottelumatsit ystäväni Duken kanssa. Siinä samassa me treenataan meidän atleettisia vartaloitamme ja kasvatamme voimaa. Emäntä laittaa joskus silmät kiinni, kun me painitaan, ei mokoma kestä katsoa aina näitä poikien juttuja. Olen vähän ihmetellyt, miksei Duke kasva tuota isommaksi, suuret puheet sillä kyllä on, mutta hirnumisista tekoihin se ei ole vielä päässyt. Eipä sillä, aika sujuvasti me otetaan matsia, monta kertaa päivässä jopa.
Emäntä joutui nyt töihin, joten siksi se tarjosi minulle tätä mahdollisuutta kirjoitella tänne blogiin aina silloin tällöin. Siispä, palailkaamme kaurakipolle lähiaikoina! Koitan pitää herkät turpakarvani valppaina, jotta saan tähän omaan lehteeni terävimmät juorut ja mehevimmät asiat esille.
T: Salama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti