torstai 11. heinäkuuta 2013

Elämäni hevosen muistolle


Ikävä on hirmuinen vieläkin. Kaksi vuotta sitten saattelimme ihanan Tomboyn ikivihreille laitumille pahan nivelrikon takia. Vieläkin kaduttaa, vaikka päätös oli varmasti ainut oikea.

Tomboy oli erikoinen hevonen. Se joi kisoissa vettä vain kahvikupista. Se avasi kaikki lukot ja karkasi halutessaan milloin huvitti. Kunniakierroksille sen kanssa ei ollut asiaa. Kisaverkat olivat yhtä rodeoshow'ta, mutta jos sen kanssa pääsi radalle asti, antoi se kaikkena ja yleensä toi aina ruusukkeen kotiin. Se rakasti esteitä, hyppäsi mitä vain eteen laitettiin. Sen lempiherkkua olivat turkinpippurit. Se ei sietänyt ruunia samassa tarhassaan, ainoastaan tammoja. Niitä se sitten rakasti ja piti hyvänään. Tomppa oli uskomattoman liikennevarma, vaikka muuten sen ratsastettavuus ei ollutkaan sitten parhaasta päästä. Se oli hyvin osaava ja oikean ihmisen kanssa kiipesi vaikka kuuhun. Perhosia se pelkäsi, samoin omaa varjoaan. Maastolenkit oli ajoitettava niin, ettei se nähnyt omaa varjoaan. Puisten kopisivien siltojen yli se kulki vain peruuttaen.

Kotimäki 2007.
Alvan talli 2007.

Kiitos vieläkin kaikesta maailman paras Valkoinen Kärpässieni. Me tapaamme vielä joskus.

4 kommenttia:

  1. Onpa ollut omalaatuinen ruuna! Itse jouduin maaliskuussa herpeksen takia luopumaan omasta hoitohevosesta, sekin pääsi laukkaamaan vihreämmille nurmille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosystävän menettäminen on aina rankkaa. :( Joskus tuntuu, että olisi parempi, jos ne pääsisivät "saappaat jalassa" lähtemään, lopetuspäätöksen tekeminen voi joskus olla ihan painajaismaista.

      Mulla on ollut tämä päivä tällainen ikäväpäivä. Luulin ikävän helpottavan ajan kanssa, mutta ei... Onnekseni kuitenkin Salamalla on paljon samoja piirteitä kuin edesmenneellä Tomppiksella, lupaa hyvää. ;)

      Poista
    2. Samaa mieltä... Sekin hakkasi vaan päätä seiniin kun hermosto-oireet oli niin kovat. Ei siinä sitten muu auttanut.

      Salama on kyllä todella suloisen oloinen ja hyvä kun saat siitä voimaa päästä Tompan yli! Itse olen vaan rakastunut tuohon pieneen hurmuriin, Dukeen (;

      Poista
    3. Voih. :(

      Salama oli jo pienenä melkoinen velikulta, mikä tietää vain hyvää tulevaisuutta ajatellen. ;) Toivottavasti se ei ole yhtä lennokas rodeoratsu kuitenkaan. Dukekin on vallan valloittava pieni äijä, mahtava persoona :D

      Poista