torstai 28. maaliskuuta 2013

Tallipäivä kuvina

Huomenta Helgallekin, kello on 8.00.
Huomenta muruset! Bongaa ponyn turpa kuvasta.
Pienet aamunahinat.
Aamupala. Lila on Salkun ja pinkki Duksun.
Pojat jäävät hetkeksi syömään puurojaan, menen itse sisälle hakemaan nille vettä ja aloittelemaan omaa aamupalaa.
Vilkaisu liitutaululle, illalla tulee täydennystä varastoon.
Aamudrinkki osa I. Vesitarjoilu pelaa näin talviaikaan 2-3h välein.
Väiski Vemmelsääri ja aamuvenytykset käytävällä.
Ennen ulosmenoa harjaan aina pikaisesti molemmilta pölyt pois ja putsaan kaviot.
Samalla tulee tsekattua yleistila kokonaisuudessaan.
Työkalut em. puuhaan.
Unisen näköinen Duksu kera turvepölyn.
Se tunkee naamansa aina öisin turvekasaan. :D
Salkku odottelemassa kaveria.
Yleensä vien Duken ekana ulos, mutta välillä vaihtelu virkistää.
Näillä ei ole väliä, kumman vie ekana, molemmat odottavat kiltisti lankojen takana seuralaista.
Duke jäi katselemaan maisemia. 
Sitten oma aamupala ja uutiset + sähköposti + FB + blogikierros. :)
Minulla oli tänään vapaapäivä eli toisin sanoen jatkoin meillä räjähtäneen ydinpommin raivausta siivousurakalla pitkän kaavan mukaan. Lähes koko päivä menikin siinä, mutta valtaosan päivästä pojat ottivat lunkisti ja torkkuivat joko mökissä tai portilla, johon aurinko paistaakin koko päivän. Vasta iltapäivän puolella pääsin tallihommiin:

Klo 16 torkut. Meillä asuu näköjään 1 kpl vuohia, komea parta!
Ihkuu, tuut siivoomaan tarhaa!
Tarhaa siivotessa huomasin poikien suuren rakkauden joutuneen aidan toiselle puolelle.
Jälleenkohtaaminen oli iloinen hetki kaikille kolmelle osapuolelle :)
Moro.
Mä tuon vuorostani tän sulle.
Ole hyvä.
Pony kävi viilentämässä nahkaansa.
Myös toinen kadoksissa ollut pallo löytyi ja sen kanssa jaksettiinkin sitten pelailla pitkän aikaa.
Iltapäivänahinaa.
Ja rapsutteluja <3
Mukana menossa myös Olvi ja Helga.
Ihana Helga-kisumme.
Ai niin, mulla oli joku homma kesken... Kakkanurkka työn alla.
Ihana kevät, jäätynyttä kakkaa ja liejua tulee esiin joka päivä vaikka kuinka paljon!
Tarha tuli valmiiksi, pojat jäivät jatkamaan koripallon kanssa touhuamista.
Sitten talliin, vaihtelun vuoksi ekana iltaruuat turpoamaan ja valmiiksi odottelemaan.
Täälläkin on räjähtänyt ydinpommi. Joka aamu. Oli Salkku siellä sitten 2h tai 8h, niin lopputulos on aina sama:
Kaikki on suloisesti sekaisin ja karsina on aina sen näköinen, kuin sitä ei olisi ikinä siivottu/kuivitettu.
En edes tajua, miten se saakin kaikki kakkakasat kadotettua ja litistettyä tuonne niin
hyvin ja on jopa kaiken kukkuraksi itse aina todella puhdas.
Sitten on Duken yksiö, jonka voisi siivota vaikka silmät kiinni, kaikki jätökset ovat aina sentilleen samoissa paikoissa.
Kakkalavan ollessa nyt vähän täynnä, säkitetään tuotokset suoraan säkkeihin. 
Salaman yksiö valmiina yöheinien kera.
Ja Duken.
Talli jää odottelemaan valmiina iltaan asti asukkejaan.
Päiväheinät. 
Salkku ja rakas kumisaavi, jota on niin kiva riepotella.
Seuraavaksi noin klo 21 pojat tulevat sisään, jonka jälkeen siivoan vielä ulkomökin uudelleen ja lataan sinne huomisen heinät valmiiksi. Myös heinäkuorma tulla tupsahtaa vielä tämän illan aikana pihaan. Tällainen on ihan tavallinen päivä meillä, ilman mitään sen erikoisempia ohjelmanumeroita. :)

Ulkomökki sisältä.

12 kommenttia:

  1. Juuuu, mää tykkäsin kans!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Kohtalaisen vaikeaa muistaa kantaa kameraa joka paikkaan, jopa mulle! :D

      Poista
  2. Lopetitko olkipelletin käytön?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vuodenvaihteessa vaihdettiin takaisin turpeeseen.

      Suurin syy oli Salaman vaikea iho-ongelma/-tulehdus, joka räjähti olkipellettiin siirtymisen jälkeen ihan käsiin. Sillä oli märkiviä isoja kurarupilaikkuja ympäri kroppaa. En tiedä, oliko sen aiheuttaja varsinaisesti yksinään olkipelletti, mutta pelattiin varman päälle - oireet kun ilmestyivät aika samaan aikaan. Kuivikkeen vaihdon, sulfan ja pitkän paikallishoidon jälkeen vaiva parani. Turpeen kanssa mitään ongelmia ei ole koskaan ollut. Samoihin aikoihin havaittiin myös se, ettei se kestä säilöheinää, joten heinäkin vaihtui kuivaan, eli monenlaista sotkua tähän talveen on mahtunut.

      Olkipellettiä en silti moiti, ihan kelpo kuivike ja ihan kohtuuhintainen kulutukseen nähden varsinkin suursäkissä. Ulkotallissa meillä on nyt puupelletti (+ heinävuoraus :D), turve ei pysy kuivana siellä, kun ajautuu ulos niin helposti. Pelletit pysyvät paremmin paikallaan.

      Poista
  3. Juu, voihan se olla et herkille hevosille toi olkipelletti voi tollasen reaktion aiheuttaa, kun kummiskin viljapohjainen tuote. Meillä kans siirryttiin purusta olkipellettiin viime syksynä ja oon ollut tosi tyytyväinen. Hevoset pysyy puhtaana ja talli-ilma raikkaana. Kalliimpaahan toi on kun puru, mutta toisaalta sitä ei tarvii käyttää niin paljon ja koko ajan on kivat patjat hevosilla. Lisäksi itellä ainakin vaikuttaa ton olkipelletin käyttöön sen ekologisuus ja se et sen voi levittää suoraan pellolle, toisin kun purun.

    Meille tuli myös kurarupea vuonna 2009, hevosilta alkoi ton ruven lisäks lähteä karvat eri paikoista. Tällöin asuivat talven pihatossa ja loimia joutu pitämään tosi paljon, kun talvi oli kylmä. Runsaan harjaamisen sekä loimittamisen välttämisen myötä kurarupi katos, eikä oo näkyny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, koska mitään näytteitä ei otettu, ei oikeaa syyllistä tuolle Salkun ihotulehdukselle ole, arvailuja vain. Kuitenkin tällä(kin) kertaa vanhassa vara parempi ja lopputuloksena terve hevonen. :) Innostuin myös olkipelletistä sen ekologisuuden vuoksi, mielestäni olki on ollut kovin aliarvostettu kuivike ja kiva, että sitä saatiin vähän jatkojalostettua nopeammin maatuvampaan muotoon. Toki harmi, että tällä hetkellä sitä tuodaan ulkomailta, kotimaisuus olisi aina plussaa. Ilmeisesti sitä tulevaisuudessa kuitenkin on saatavilla myös ihan kotimaisena.

      Meillä alkoi kurarupi (ensimmäinen laatuaan meillä) syksyllä heti laitumen jälkeen, ensin ihan pienessä mittakaavassa pepun päältä. Ajattelin sen katoavan siitä itsekseen, kesäkin oli niin sateinen, ettei ihme, jos jotain pientä kutinaa olisi. Sisukkaasti mokoma kuitenkin pysyi mukana menossa aina pakkasiin asti, kunnes marraskuussa laitettiin karsinat olkipelletille. Sitten sille tuli paukamia ympäri kroppaa ja vanhojen rupien alla oli märkiviä plänttejä. Isoin oli takajalassa, melkein 10cm pitkä ja usean sentin levyinen kaistale. Kropassa isoimmat olivat 1€ kolikon kokoisia "kansia". Kurarupi itsessään ei kuulemma kutise, mutta tämä oli niin syyhyäväinen, että taisi saada samaan syssyyn jonkun sekundääri-infektion kaupan päälle. Lopulta märkivät pläntit tosiaan katosivat, mutta paukamat jäivät. Nekin ovat nyt hiljalleen häipyneet kaikki, viimeistään kuivan heinän myötä.

      Poista
  4. Kiva postaus :) Lähes päivittäin ajelen teidän ohi ja katson aina touhuuko pojat jotain ulkona :)

    VastaaPoista
  5. Mitä noissa keltaisissa karsinakylteissä lukee? :D
    -Miia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama: "Miksi kaikki kiva on kiellettyä?"
      Duke: "Suloinen riiviö"

      Poista