Aamupakkasella

Rapsakka aamu.

Heräsin tänään aamutalliin vähän aikaisemmin Salkun eilisen ummetusvaivan takia. Vastassa oli kuitenkin hyvinkin pirtsakka pikkuhevonen, joka hörisi ja pörisi entiseen malliin ruokkivalle kädelle. Karsinakin oli kuin valtameri, eilinen tuplajuotto oli siis tehnyt tehtävänsä. Kuten aavistinkin, automaattivesikuppi oli koskematon (jätin sen illalla tietyllä tapaa täyteen kera muutaman heinänkorren), mutta irtoämpäri (jonka riimunnarukiinnityksen kimpussa nuorukainen oli talliin mennessä) oli tyhjä ja kastelujäljistä melko hyvin sisäisesti nautittu. Eli täytyy jatkossa vain ottaa (jälleen kerran) vanha tuttu juttu eli ämpärijuotto mukaan kuvioihin, olkoonkin että ämpäri pääsääntöisesti on levitetty pitkin ja poikin.

Pakkasasteiden noustua yli -20°C, en voinut vastustaa kiusausta loimittaa lapsukaisia, sain nimittäin eilen Prinssin omistajalta sovitukseen kivan paksun toppaloimen. Se oli kuin olikin ihan sopiva Salamalle ja väriltäänkin samaa sävyä kuin isäntä itse: Tummanruskean mustan harmaa. Loimi sai jäädä päälle heti, ainakin aamupäivän ajaksi. Mikäli niistä on enää mitään jäljellä sitten...

Aamuryypyllä.

Pakkasukko. 

Pahus kun tämmösiä ahdistavia mekkoja laitetaan päälle...

Ärsyttävää.

Ei hätää, aputuhojoukot saapuvat.

Anna mä autan.

Hihii, sulla on tämmösiä kivoja ulokkeita tässä sun kaavussa!

Venyykö tämä?!

Okei, ihan sama. Mennään syömään.