Hienoja, upeita ja taitavia esikoululaisia!

Hellou maailma, täältä tullaan!

Sää nyt ei ollut otsikon hehkutuksien mukainen, mutta se olikin vain ainut hidaste. :) Onneksi juuri ehdittiin lumimyrskyn alta pois hevoslapsieni kanssa.

Tänään oli varsoillani siis "suuri päivä". Anni tuli avuksi ja kaikessa rauhassa valjastettiin ensin Duke kärryjen eteen ja säädeltiin remmejä uuteen uskoon. Vetoliinat olivat yhä liian pitkät, mutta itse askartelemani jatkopalat mäkivyöhön olivat erittäin hyvät. Ompelin siihen siis vanhoista loimen jalkalenkeistä pikalukolliset kiinnitykset. Toimii. :)

Poni oli jälleen oma lunki itsensä, ei ihan heti uskoisi ensikertalaiseksi näissä hommissa. Tämä oli siis toinen kerta, kun kärryt olivat oikeasti perässä. Piha oli liian liukas, joten pyörittiin muutaman kierroksen verran kentällä. Ensin käveltiin kahden taluttajan kera, sen jälkeen Anni hyppäsi kyytiin ja lopulta minäkin vain kävelin henkisenä tukena. Upeamahtavasuperhyper-Duke! Tietenkin pientä turhautumista oli ilmassa, kun paikallaan seisominen on vähän tylsää, mutta mukavasti kärryt kulkivat perässä ilman mitään turhia kevätjuhlaliikkeitä. Anni pystyi jopa ohjaamaan sitä melko hyvin kärryiltä käsin, ohjasajotreenit ovat siis tehty kutakuinkin oikein. 

Tylsää tämä paikallaan oleminen...

Dukesta on kovin vähän kuvia, kun onnistuin sähläämään kuvat pilalle - ei ole helppoa ottaa järkeviä kuvia kypärä päässä! :D Poni purettiin kärryistä kentällä ja se sai palkkioksi paljon jyviä ja rapsutuksia. 

Salkku 147cm ja minä 163cm.

Seuraavaksi otettiin käsittelyyn Salkku. Poju oli taas ihan mustis, kun Duke sai kaiken suuren huomion, joten keksittiin sillekin vähän ohjelmaa. Arvatkaa mitä?! Meidän pieni työhevossukuinen mustis on nyt pitänyt ratsastajaa selässään! :) Ihan vain maksimissaan 10 sekuntia, mutta kuitenkin. Anni kävi siis hiukan vain nojailemassa kyydissä Salaman mutustellessa jyviä tyytyväisenä paikallaan seisten. Hieno poika sekin! Tästä ei nyt ikävä kyllä ole kuvaa, ihan vähän piti kaikki kädet pitää kiinni hevosessa, jotta ei pääse käymään mitään tylsää. Satula meinasi ensin vähän pyörähtää, mutta ratsastajasta (= painosta) selässään pieni Salamanteri ei ollut moksiskaan. 

Tätä ennen leikittiin Salkun kanssa seuraa johtajaa-leikkiä ja siinä sivussa nojailin jalustimiin huvin ja urheilun vuoksi. Lopputuloksena oli tavoitteen mukaisesti kaksi rentoa varsaa, jotka ottivat molemmat ison harppauksen urallaan eteenpäin, kumpikin omassa lajissaan. Tästä ei voi olla muuta kuin ylpeä! Duke jatkaa ajo-oppeja jatkossakin silloin tällöin, Salama sen sijaan näkee ratsastajan vasta ensi syksynä seuraavan kerran. Siihen asti puuhastellaan tuttuja kivoja juttuja vain. 

Näistä kuvista iso kiitos Annille:

Mäkin haluun...

"Mitä sä kutittelet mun kylkiä?"

Hali.

Vähän toiseltakin puolelta.