Ponileikkiä (osa 2)

Martzan ja Annin ponileikki jatkui tänään ja ohjelmassa oli Duken ajoa sekä Salaman näyttelytreenit. 

Anni ja Duke, minä perässä kera kärryjen.

Ensin puuhasteltiin poni valjaisiin ja se sai ensin kävellä ilman kärryjä maantien reunaa muutaman sata metriä, koska se on joskus ollut niin innoissaan lenkille lähdöstä ja pöhkyillyt ohimenevistä autoista ihan silkkaa innokkuuttaan. Normaalistihan se ei välitä autoista ollenkaan. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että se neljännellä ajokerrallaan pamauttaa kärryjen kanssa ojaan tai mersun kylkeen, kun tie on ikävän kapea ja autoilijat tunnetusti eivät hevosta/ponia pääsääntöisesti varo. Tänään Duke oli ihanan vakava, kun laitettiin valjaita ja suitsia päälle, ihanan kiltisti se odotti lupaa lähteä liikkeelle. Kärryt laitettiin kävelytien päässä (kävelytie on ihan uusi eikä vielä "kunnolla" käytössä, siksi uskalsimme lainata sitä poniajeluun) ponin perään ja sitten päästiin itse asiaan.

Lenkki oli yhteensä ehkä kilometrin mittainen ja otettiinpa siinä ensimmäiset ravipätkätkin mennen tullen. Duke kulki niin hienosti! Jossain kohtaa havahduin, että potkuremmi puuttuu yhä, mutta vielä sellaiselle ei ole ilmennyt onneksi tarvetta. Ohjaus vaatii vielä pientä hienosäätöä, mutta taluttajan tuella homma sujuu kuin vanhalta tekijältä. Nyt toinen talutti sinä liinassa, lähinnä naru oli henkisenä tukena vain. 

Kyydissä oli niin kivaa olla! Tässä allekirjoittanut toista kertaa oman poninsa kyydissä. ;)

Ihana Salama ja joku marsupilami ;)

Duke sai huilata hetken karsinassa lenkkinsä jälkeen ja toisena käsittelyyn otettiin jälleen mustasukkainen, syvästi ponin saamasta suuresta huomiosta loukkaantunut Salama. Se on niin ihanan ilmeikäs, tunnen jo sen kaikki ilmeet ja tämä on minusta huvittavin, kun se murjottaa minulle. Hih.

Poju harjattiin furminaattorilla läpi ja sen jälkeen marssittiin lumiselle kentälle harjoittelemaan paikallaanseisomista (vaikeaa Salamalle), kävelyä ja ravia (vaikeaa minulle). Anni otti raviosuudesta videonkin ja vaikka luulin pinkoneeni niin lujaa kuin lyhyillä jaloillani vain pääsee, näytti Salkun ravi ihan kyntöruunan nöpöhöpöhölkältä! Okei, ehkä luminen ja pehmeä kenttä ei ole ihan paras mahdollinen pohja, mutta silti.

"En varmasti seiso ryhdikkäästi, piste."

Käyntiosuus.

Salama saa halutessaan pään jo aika korkealle, huomasin tänään ihan jo suitsia laittaessa. ;)

Ai niin. Aamutallissa klo 6.10 minua odotti yllätys:

"Huomenta! Mä aloitin jo aamuhommat oman näkemykseni mukaan. T: Salama"

Ruuna oli jotenkin siis vapauttanut itsensä karsinastaan (ilmeisesti aika hiljattain, koska pahempaa sotkua ei ollut) ja oli parhaillaan tonkimassa tuota nurkassa näkyvää sinkkiämpäriä, kun tulin antamaan aamuruokia. Tyyppi oli levittänyt myös harjakorinsa, imeskellyt ponin riimua ja tiputtanut toisen tilpehöörilaatikon tuolta mustalta hyllyltä alas. Lisäksi se oli tuhonnut pienen sievän rehukauhani ja liiskannut yhden ämpärin. Noh, onneksi mitään syötävää se ei ollut löytänyt, ei edes roskiksesta. :D