Mistäs tämän selittelyn aloittaisi? No, sanotaan vaikka niin, että Salkku oli koko "treenin" ajan kuin vanha tuntiruuna, kiltti ja mallia pystyynkuollut kaksvee (tai ainakin melkein), kunnes ihan lopuksi tarhaan sitä viedessä mietin sekunnin sadasosan mukavaa auringonpaistetta ja tadaa - rusakko jossain kuuden mailin päässä säpsähti ja sain syliini ison kaverin, joka kai luuli olevansa rusakko itsekin. Okei, ihan syliin se ei osunut, mutta kantapäilleni. Lopputuloksena vasemman nilkan kehräsluun alla mukava kasvava hematooma ja Salaman luomat nahat sekä lievä arkuus. Vielä on kiukku niin pinnassa, etten osaa sanoa pahemmista vammoista mitään. Samaa tapaturma-alttiutta oli ilmassa viime kerrallakin ennen "suurta koitosta"! Silloin tosin astuin naulaan, mikä oli paljon kivuliaampi kokemus. Nyt sain lähinnä henkisiä haavoja mustelmien lisäksi, näin ei ole vielä ennen käynytkään Salkun kanssa. Dorka mikä dorka, minä siis. Näiden junnujen kanssa kun pitäisi olla koko ajan valppaana, eikä jäädä haaveilemaan asioista kesken kaiken.
Laitetaanpa nyt vielä hieno kuva kintustani tuoreeltaan:
 |
| Tuo pyöreä luu tuossa nilkassa on kehräsluu. Sen alla pitäisi olla kuoppa. Nyt siinä on toinen pallo ja mustelma. |
Tavoitteena edes hetken paikallaan seisova varsa:
Suhruinen ravipätkä kolmiolla:
(huomaa tee-se-itse-tarhan-antimista-kolmio!)
Voi, olispa meilläkin noin hieno paikallaan seisominen! Meillä se menee riehumiseksi vaan.. :D
VastaaPoistaKyllä ne kotona, mutta tuota... :P Jokainen kerta on mennyt vähän eri tavalla, välillä on oltu hevosiksi ja välillä pistetty ranttaliksi.
PoistaSinulle olisi haaste blogissani!
VastaaPoistajjuupa.blogspot.fi
Meidän molemmat oripojat tykkäisivät näykkiä. Pahimmillaan se tapa taitaa olla juuri tuossa 2 vuoden paikkeilla. Farolla (nyt 4 v.) on jo alkanut näykkiminen vähentyä, Gerellä taitaa olla se pahin aika juuri nyt. Mä olen tehnyt poikien kanssa paljon "ihmiset tilan kunnioittaminen" -harjoitusta, eli kuvittelen ympärilleni ikään kuin ringin, jonka sisälle hevosella ei ole asiaa jos en erikseen sitä sinne pyydä. Aika usein saa kyllä muistutella ringin olemassaolosta. :) Orien kanssa pidän sen ringin isompana kuin tammoilla, ja haluan että ne taluttaessakin kulkevat semmoisen matkan päässä minusta että eivät yletä näykkimään. Säästyy omat käsivarret, ja hajurako lisää turvallisuutta myös silloin jos ori päättää hypätä pystyyn. Meidän pojat ei kotona sitä harrasta, mutta näyttelyssä on kyllä esitetty kahdella jalalla kävelyä! Talutusnarun pureskelemisen olen pienessä määrin sallinut, kun kerta kaikkiaan tuntuu että noilla on oltava jotain suussa, olkoon sitten mieluummin naru kuin mun käsi. Hevoslapsille pitäisi olla tutteja niin kuin ihmisvauvoillekin...
VastaaPoistaSalamalla loppui tuo näykkiminen kuin seinään ruunauksen jälkeen. Enää vain hermostuessaan tekee sitä. Suuhunsa se tosiaan kyllä laittaa myös kaiken, kuten videoltakin näkyy. :D Sillä olen välillä pitänyt "tuttia" eli köydenpätkää harjatessa suussa ja vuolussa, on keskittynyt siihen. Salkun kanssa olen tehnyt pikkuvarsasta asti samaa ilmatilatreeniä ja pääsääntöisesti se on toiminut hyvin. Harjoitus tekee mestarin. :D
PoistaDuke on sen sijaan on nykyään hurja orhi, joka kevenee ylöspäin herkästi, varsinkin vieraissa paikoissa. Onneksi se on niin pieni ja kuitenkin hyväpäinen, eikä mikään häijy. Nuoruuden piikkiin menee kevyesti kaikki ylimääräiset. :D