Duken kolmas ajokerta

Päätin karistaa järkyttävän migreenin mukavalla puuhasteluhetkellä poikien kanssa, vaikka ensin oman sängyn ja kolmen peiton vetovoima tuntui ylitsepääsemättömältä parin yövuoron jälkeen. Oli ihan kiva idea. :)

Duke valjastettiin nyt kolmatta kertaa kärryjen eteen. Se tietää jo, mikä tämä homma on ja suhtautuu aika hauskasti siihen: Se seisoo aika nätisti paikoillaan remmien säätämisen ajan ja kun lähdetään liikkeelle, se puhisee kuin pieni possu ja on kovin tärkeänä, kun saa vetää omia pieniä kärrejään. Tänään sain vihdoin vetoliinat oikeaan kireyteen ja koko paletti näytti jo varsin fiksulta. Ainut vain, että hienon mäkivyöviritykseni pikalukko hajosi haparuuttaan ihan lopussa. :D

Pihatie oli pikkasen liukas, sittenkin, joten aavistuksen verran piti hakea oikeaa reittiä. Niko talutti ja toistaiseksi taluttajan on hyvä olla mukana, koska poni eksyi pari kertaa lumipenkkaan ja ohjaus sieltä pois vaatii vielä pientä tukea. Mentiin kolme kierrosta: Ensin ilman kyytiläistä ja sitten kaksi kiekkaa niin, että istuin kyydissä. Ei muuten pelottanut ollenkaan, tuntui todella kotoisalta!

Team Black

Jäätikköosuus

Ihana poniini <3

Metsässä oli jotain ihmeellistä.

Mustien sukkien jälleen kiristäessä pikku-Salaman menomonoja, pääsi se Martzun kauneussalonkiin käsittelyyn. Tai pitäisiköhän sanoa, Martzu "ponityttö" 14ween näperrettäväksi... Valehtelematta melkein 45min harjasin, rapsutin ja kyhnytin sen turkkia ja harjaa, Salkku söi kaikessa rauhassa heiniä ja seistä jäpitti poikkeuksellisen nätisti paikallaan. Laitoin sille heinät kottikärryihin nokan eteen ja tästä se oli alkuun ihan hämillään - ei edes uskaltanut ottaa askelta eteenpäin, vaan venyi kottikärryjä kohti pikkuhiljaa takajalkojen jäädessä koko ajan taaemmas ja taaemmas. Lopulta oli pakko tuupata sitä pyrstöstä eteenpäin, kun se ei itse uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta. Sen jälkeen olikin elämä huomattavasti helpompaa. :D

Karvaa lähtee paikoin jo ihan kivasti, furminaattori pääsi ensimmästä kertaa kunnolla hommiin tänä keväänä. Leikkasin myös niskasiilin uudelleen ja tosiaan kaikessa rauhassa sain askarrella sen harjaan ja häntään äärettömän rumat ranskanletit. Edistystä sekin, kun ADHD-lapsonen ei yleensä jaksa kauaa tällaisia sessioita.

Sinkkikuuri on tehnyt turkista erittäin kiiltävän.

Monta väriä :)

Liukuvärjätty häntä.