Slow feeding-kriisi

Meillä on kriisi. Tai ainakin oli.

Nyt kun hevosia on kolme, on heinää sijoiteltava useampaan paikkaan. Koska koko tarha on hiekkapohjainen, vaatii se vähän lisäjärjestelyjä - hiekkaähky on nyt vihoviimeinen vieras, mitä tänne kaivataan. Heinäsotku on myös karmean näköistä katseltavaa hiekan seassa. Slow feeding-systeemi on taasen ihan ehdoton varsinkin omina työpäivinä.

Ulkotallin seinällä roikkuva iso sf-verkko oli alkuun ihan hyvä, mutta loppupeleissä ei osoittautunut hyväksi ratkaisuksi, koska heinää varisee maahan aika paljon joka kerta verkon heilahtaessa. Lisäksi seinää vasten verkkoon on helppo järsiä lisää reikiä. Verkko muistuttaakin läheltä katsottuna melkoista nippusidetaidetosta. Tein myös kokeeksi seinään kiinnitettävän pienen kaukalon vanerista, mutta se ei auttanut asiaa: Heinää otetaan verkosta suullinen ja sitten pää käännetään muualle.

Lisäksi kaviot tuovat mukanaan hiekkaa betonialustalle, eli kumimattokaan ei auta. Kokeilin myös laittaa pienen pyöreän verkon kaukaloon, mutta eräs tamma keksi laittaa etujalkansa sinne ja se ei vaan nyt käy, varsinkaan kun neitonen sai tänään kengät jalkoihinsa. Jännä juttu, kun Salama on kova poika kuopimaan, mutta sillä ei ole mikään hinku tunkea etujalkaa heinäkaukaloon. Toini taas ei ole mikään kuopsuttelija muuten, pikemminkin päinvastoin.

Siispä löimme Salaman kanssa viisaat päämme yhteen. Kysyin siltä, tykkääkö se syödä niskat kenossa. Ei se tykännyt. Siispä uudessa systeemissä syöntiasennon tulisi olla mahdollisimman luonnollinen. Näistä kolmesta hevosesta Salama on myös ahnein, joten en halua sf-härpäkkeeseen metalliverkkoa, koska siihen aikansa hampaita hakattuaan ovat pienet ja sievät hampaat pian entiset. Pienen pohdinnan jälkeen päädyin rakentamaan isolle sf-verkolle oman kaukalon. Siitä tulikin aika hyvä, vaikka itse sanonkin.

Korkeiden laitojen vuoksi verkon sekaan ei tee mieli heittää kaviota eikä heinää varise nyt hiekalle niin paljoa. Toivottavasti ei ollenkaan. :) Syöntiasento on hyvä kaikille kolmelle. Duke nyt joutuu ehkä vähän kurkottamaan, mutta sille on oma matala heinäpiste sitten mökissä. Rakastavaiset saavat siis pääsääntöisesti syödä tästä. Tai niin homma näytti heti menevän siis.

Salama ja Toini testaamassa uutta heinäpistettä. Laatikko on ruuvattu seinään kiinni.

Miksi verkon mittojen mukaan tehty puukaukalo näyttää valtavalta?

Verkko on kahdesta reunasta kiinni pikalukoilla.

Loota juuri valmistuneena.
Häkkyrän lyhyillä sivuilla on yksi vaakalauta vähemmän, jotta ponikin ylettyy syömään pohjalta.