Se oli hauska päivä se tiistai

Ja on edelleen toki. Takana hevoshommia monta tuntia. 

Isot kävivät metsässä reilun tunnin kävelyllä. Oli sienestäjää, mummoa, tappajakantoa, pyöräilijää ja kaunis auringonpaiste. Näistä vain viimeisin ei aiheuttanut ylimääräisiä jännitystiloja, ainakaan tiettävästi. Käytiin me kurkkaamassa lentokoneitakin. Pieni Salama suuressa maailmassa - on se elämä ihmeellistä joskus. 

Salama näki paljon mörköjä ja koitti pariin kertaan loikkia vieterinä eteenpäin. Siinäs loikkii, matka jatkuu aina ilman sen suurempia reagointeja. Toini taas piti huolen, että vuosisadan kiima ei pääse unohtumaan meiltä eikä keneltäkään muultakaan. Nyt taas muistan, miksi ruunat ovat kivoja. Minä taas löysin kypärän lipasta hirvikärpäsen, enkä ole koko iltana voinut miettiä muuta kuin sitä. Voivatko ne hiippailla näkymättöminä pitkin ihoa?

Hymyilevä Toini.

No niin Salama. Poseerataan!

Bad hair day, toteaa Salama.

Kato Sulkku, omena. Nyt hymyä!

Anna tänne se.

Helgan kanssa pidettiin kehityskeskustelu päivän polttavista.

Illalla pääsivät vielä Duke ja sen ylihuulikin tositoimiin. Ohjasajoa ja näyttelyposeerausta, siinä meidän tämän illan missio. 

Näyttelyposeeraus on Duken mielestä tylsintä mitä ikinä voidaan tehdä.
Otettiin naksutinidea käyttöön ja kas kummaa, mielenkiinto heräsi ponipojalla kummasti!