Tästä viikko voi alkaa! (video)

Retkikunta 8.9.2014, Toini & Anni ja Salama & allekirjoittanut.

Paras tapa aloittaa uusi viikko on tehdä oman nuoren hevosen kanssa taas jotain ihan uutta ekaa kertaa. Tällä kertaa vähän extempore, mutta silti kovin onnistuneesti ja hallitusti:  Me nimittäin laukattiin maastossa Salaman kanssa ekaa kertaa koskaan. Kolme laukkapätkää ja ihan pyynnöstä. Jee!

Toini sai kipittää vähän reippaampaa ravia edellä, kun hiukan jättäydyin Salaman kanssa taakse ja pyysin laukkaa. Sillä on jo pieni aavistus laukannostoista ja kolmas laukkapätkä nousikin loivaan ylämäkeen ekalla yrittämällä pohkeesta.

Ujopiimäkohtaus iski aina Toinin kohdalla, eikä se ihan vielä uskaltanut jatkaa matkaa laukaten Toinin ohi. Liekö emäntä sen verran jämpti, että ohi ei mennä, mene ja tiedä.

Salama pikkasen jopa kuumeni laukkojen jälkeen ja meinasi painaa kädelle turhankin paljon, mutta aika nopeasti sen sai kuulolle ja takaisin rauhalliseen raviin. Hauskaa, kun samassa hevosessa on kaikki vaihteet. Sille on vielä vaan vähän epäselvää, miten ja missä niitä kaikkia vaihteita kannattaa kiltin (täti)ratsun käyttää. ;)

Lenkki oli jälleen aika lyhyt ja rauhallinen. Keskinopeus on tosi matala näillä meidän lenkeillä, koska iso osa lenkistä mennään metsäpoluilla epätasaisella alustalla. Se on oikein hyvää jumppaa molemmille, kun jalkojen paikkaa pitää välillä vähän miettiä. Metsässä on myös ihanan rauhallista. Siellä Salama saa kaikessa rauhassa bongailla pelottavia kiviä ja tutkia erilaisia sieniä. Sitä ihan oikeasti kiinnostavat ne, en tiedä miksi.

Maanantain statistiikat. Rauhallista menoa edelleen. 

En varmastikaan ikinä kyllästy listaamaan näitä "eka sitä, eka tätä"-juttuja. Kun hevosen kanssa on saanut kulkea yhteistä taivalta melkein alusta asti, on suhde siihen hevoseen aivan erilainen. Kun on itse totuttanut varsan lähes kaikkeen uuteen ja pääsääntöisesti ihan menestyksekkäästikin, on se onnistumisen tunne aika valtava. Salamasta on tullut erityinen perheenjäsen, jolla on paljon omia mielipiteitä.

Ajan saatossa olemme kuitenkin molemmat oppineet sietämään toisiemme virheitä ja elämään niiden kanssa. Kaikkea ei voi muuttaa eikä tarvitsekaan. Salama on omanlaisensa persoona ja ainakin meidän talliin se sopii täydellisesti. ;)

Tässä vielä todisteena GoPro-video aiheen tiimoilta, kiitos jälleen Annille!
Tällä kertaa mukana vähän enemmän Salamaakin, kun keksittiin kääntää kamera selkäpuolelle kesken kaiken. :D

(Linkki videoon)

Eikös tähän asti meillä ollutkin ihan kivaa? No, ihan murheitta ei tämä päivä mennyt.

Duke jäi jälleen tuttuun tapaan talliin isojen maastolenkin ajaksi. Se sai eteensä kaikki perinteiset mukavuudet eli heinäkasan ja ylhäisen yksinäisyyden. Tähän päivään asti se on nätisti nököttänyt tallissa ja odotellut kamuja takaisin, niin kuin kuka tahansa näistä kolmesta. 

Heinät kelpasivat kyllä entiseen malliin. Mutta arvatkaa vaan, laukkasiko se tänään kotipihalla vastaan, kun oltiin juuri kotiutumassa maastolenkiltä..? Voin kertoa, että sydän teki pari ylimääräistä volttia, kun oltiin juuri tulossa pellonreunaa kieli keskellä suuta kotia kohti vielä tien toisella puolella ja yhtäkkiä näkökentän äärilaidassa vilistää villisian lailla kiljuva musta poni. Miten ehdinkään juuri mainitsemaan ääneen, että ajattele, jos poni nyt kirmaisi tuolta pusikosta vastaan. Pitikin ihan pariin kertaan katsoa, että minkälaisia harhoja omenapuiden maalaamassa miljöössä tällä kertaa näkyy. Ikävä kyllä näky oli ihan todellinen, tälläkin kertaa.

Luonnollisesti Duke bongasi myös meidät, joten tuli aika kiire ottaa se syliin ennen kuin se oli maantiellä autojen seassa. Ahne pask...poni oli onneksi lahjottavissa ruohontupsuilla ja ohjattavissa raipalla, joten aika rivakasti poni oli kiinni ja takaisin karsinassa. 

Se oli tullut oven läpi. Jotenkin. En tiedä miten, koska en suostunut keskustelemaan aiheesta ponin kanssa tällä erää. Karsinanovi oli vielä lähtiessä visusti kiinni, koska ovi ei pysy edes kiinni ilman salpaa. Hiukan enemmän se pahuksen ovi heilui kuin ennen, joten se on varmaan kiivennyt sen päälle ja rynkyttänyt niin kauan, että jonkin pettää. Tällä kertaa oven salpa oli hinkkautunut auki. Myös oven edessä oleva hätäkakka vahvistaisi tämän kenttälabran tutkimuksen mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Duke kun pedanttina ponina kakkii vain yhteen nurkkaan suolakiven alle. Ruokakupinkin se oli ottanut mukaan retkelleen, tosin se oli jäänyt keskelle tallinkäytävää.

Sillä hetkellä manasin sen valehtelematta yhden tosi ruman sanan maallistumaksi, mutta leppoisa ajolenkki muutti taas mielen. On se ihana poni. Kolmevuotiaaksi maailman toimivin: Innokas, utelias ja näppärä peli suurilla ja kilteillä silmillä varustettuna. Hyppykykyäkin sillä näköjään on, kun reilun metrin korkuinen karsinanovikin oli pieni hidaste vain. No, ponin esteominaisuuksia arvioidaan kuukauden päästä vähän enemmänkin, joten siihen asti poni saisi pysyä nahoissaan. Niin ja karsinassaan.

Jarrujen testailua ennen metsälenkille lähtöä.