Terapiaratsuja

On kahdenlaisia terapiaratsuja.

Yksi tyyppi on sellainen kaikkien kaveri, jolle käy kaikki ja joka hätkähdä mistään.

Toini on sellainen. Serkkuni kiipesi kolmen vuoden ratsastustauon jälkeen sen selkään ja käytiin maastossa. Tamma tepsutti sitä askellajia eteenpäin mitä pyydettiin ilman ensimmäistäkään virheliikettä.

Minulla oli sitten sellainen toisenlainen terapiaratsu. Sellainen, joka nappaa puskasta lehtiä suuhun ja pelästyy sen jälkeen oksan rapinaa. Tekee sen korvat hörössä loikkien ja etsii sen jälkeen näkökenttään uusia spooky-juttuja. Se osaa myös vakuuttaa, että tässä tietyssä kohden oli viime viikolla mörkö ja niin on muka nytkin. Sitten tulikin pissahätä kesken kotimatkan, eikä ruuna voinut enää kävellä. Eikä se voinut kyllä pissatakaan, koska metsiköstä ei löytynyt hyvää kohtaa. Karsinasta se kohta sitten löytyikin. Eihän true-herkkis nyt voi metsään tai pellon laitaan pissiä, joku voi vaikka nähdä...
(Toim.huom. Käytän aina hevoset karsinan kautta ennen maastolenkkiä juuri em. syystä, tänään siitä ei ollut hyötyä.)

Päättömän ratsuruunan lihavuuskunto 27.9.2014

Onneksi edellä mainittu ratsu(kko) löytää turvasataman ystävästään (= Toini) tiukoissa paikoissa. Pieni apu saattaa löytyä myös siitä, että Ruuna Reippaan väkirehuja voidaan nyt hyvillä mielin vähän vähentää. Sopiva läskikerros is back ja "viirupääenergiaa" on, joten eiköhän tavoiteltu lihavuuskunto ole saavutettu. Salama oli tässä välissä meinaan aika hoikka, kylkiluut juuri ja juuri peittyivät. Juttelin jo eläinlääkärinkin kanssa aiheesta, kun varailin rokotus- ja raspausaikaa. Nyt ensin katsotaan hampaat kuntoon parin viikon päästä sekä yksi kakkanäyte ja jos laihtuminen vielä jatkuisi, pitää maha tähystää. Nyt kuitenkin ruuna tuntuu piristyneen ja ennen kaikkea lihonneen. Huoli olikin valtaisa jo hetken, kun ruokaa rakastava ja erinomainen rehunkäyttäjä-Salama vain laihtui ja laihtui.

Mutta sellaisia ne nuoret hevoset ovat. Jokainen päivä on erilainen. Välillä ne kasvavat ja välillä joku hammas kolottaa jossain. Välillä ovat reippaampia ja välillä eivät. Sopivasti kaikkea, niin hyvä on.