Vanhoja tuttuja

Meillä kävikin tänään vanha tuttu kylässä: Emmi. Hän ratsasti meillä aikoinaan Tomppaa, Toinin emää Hennua ja ponineiti Ruususta. Nyt otettiin sitten toinen sukupolvi vuoroon.

Emmin ratsastusta on ilo katsoa - vuosia sitten näin sen potentiaalin ja onneksi hän on jatkanut harrastuksen parissa. Lupasi muuten tulla uudelleenkin. ;) Eli meillä on kasassa kiva tiimi: Super-Anni, Emmi ja Tuleva The Tätiratsastaja-minä. 

Näillä synkkas heti hyvin. :)

Tone tärkeänä.

Salama ihmettelemässä tyttöystin työskentelyä.

Toinin uusi hobby: Maahankaivetut esteet.

Pikkasen laukkaakin.

Salama.

Olen itse vuosisadan flunssassa ja jo pelkästään pystyssä oleminen huimaa niin, etten voinut tänään kuvitellakaan kiipeäväni hevosen selkään, vaikka siitä kovin haaveilin. Pyysin siis Emmin menemään Salamallakin.

Salama oli aika oma itsensä eli hiukan laiska. Nätisti sanottuna. Sen kanssa otetaan nyt pitkä maastokuuri, kentällä kiertäminen on nyt niin nähty. Nuorta ei ole tarkoitus puuduttaa kokonaan kenttätyöskentelyyn, kyllä sitä rinkiä ehtii kiertämään sitten myöhemmin senkin edestä. Heti kun sen kanssa eksyy kentälle useamman kerran peräkkäin, häviää se rakkaudella puhalleltu eteenpäinpyrkimys taivaan tuuliin. Maastossa se on onneksi todella innokas, oikeastaan kokonaan eri hevonen. Hyödynnetään sitä siis.

Salamakin kokeili maahankaivettuja.. Booring tälleen aitojen sisällä, sanoi Slaakku.