torstai 25. syyskuuta 2014

Kaikki on aina niin hyvin että tympii


Olen niin kyllästynyt blogi- ja nettimaailman yhteen ilmiöön: Kaikki on aina niin täydellistä ja nättiä. Tai ainakin pitäisi olla.

Julkaiset pari tilannekuvaa, jossa istut vähän huonosti ja hevonen näyttää huonolta. Hyväksyt itse sen, että elämä on, ei kaikki ole aina niin mahtavaa. Saat kommentin, että vie hevonen ratsuttajalle, pilaat sen. Parin kuvan perusteella. Aika hienoa.

Julkaiset mielipiteitä, jotka pohjautuvat omiin kokemuksiin. Saat kommentin, että asenteesi on väärä. Ei, se ei ole väärä, jos syystä tai toisesta olen päättänyt jotain ja ennen kaikkea faktoihin perustuen.

Kerrot joskus, että nuori hevonen on joskus koetellut hermojasi. Saat kommentin, myy se pois, pilaat sen.

Kerrot sen, että haluat oppia jotain uutta. Saat kommentin, että luulet turhia itsestäsi, nämä tietyt asiat pitää oppia äidinmaidosta.

Ylipäätään: Kerrot joskus jotain, mikä ei olekaan ihan niin mahtavaa ja hienoa. Saat kommentin, jossa todetaan, että hevosesi on ruma, lihava, liian villi, liian iso, kuriton ja kaikkea muuta huonoa taivaan ja maan väliltä. Ihmisillä on pakottava tarve etsiä negatiivisia asioita ja lytätä hyvää fiilistä. Nähdään vain kasa virheitä, ei muuta.

Monesti edellämainitut kertovat heti lyttäysmantran jälkeen, ettei heillä ole mitään ongelmia hevostensa kanssa. Hieno homma. Pesisivät peilinsä.

Kukaan ei ole täydellinen. Jokainen mokaa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Kaikki eivät halua nähdä virheitään, toiset taas haluavat oppia niistä.

PS. Mielipiteistä saa ja pitää aina keskustella, mutta pieni perustelu ei ole koskaan haitaksi. ;)

22 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin totta! Ja hei mitä sitten jos joku "pilaa" hevosensa, ei se ole keltään toiselta pois, itseltä vaan. Ja yleensä mokia sattuu ja ne voivat viedä hevosta hetkeksi vähän kauemmas toivotusta lopputuloksesta ja tavoitteista, mutta harvemmin ihminen pienillä erheillä "pilaa" koko hevosta.
    Enkä siis mitenkään arvostele sinua tällä kommentilla, vaan voin kertoa, että kyllä ton omankin varsan kanssa on tullut tilanteita, joiden jälkeen mietin, että "voihan hitsi, miksi en toiminut toisin?"
    Mutta ei voi kuin kumartaa niiden suuntaan kenen elämä on NIIN TÄYDELLISTÄ JA KAIKKI SUJUU! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. ;)

      Mikä on toisen ongelma, ei toiselle sitä ole. Jonkun mielestä se on ok, jos hevonen pyörii selkäännousussa. Toisen mielestä se pitää kouluttaa seisomaan. Toisen mielestä remontti ei saa olla laiska. Jonkun mielestä on maailmanloppu, jos hevonen kuopii käytävällä. Toisen mielestä taas ok, että se etenee. Nää on näitä.

      Eikä yhtä oikeaa tapa ole. Sen kun vielä kaikki muistaisivat ;)

      Poista
  2. Tottapa turiset! Elämä on ikuista oppimista; kaikesta, itsestä, muista.. Ja kehittymistä.

    Kiitos elämänmakuisesta blogista! =) Luen myös niitä kaunisteltuja blokeja, joissa ei niin paljoa valasísta lukioille niitä pieleen menneitä asioita. Eipä niistä lukijat opikaan sitten, siis toisen virheistä..

    Eilen teidän talon ohi muuten ajellessa, mietin että jos minulla olisi oma hevonen, toivoisin sille jotain teidän tallin tapaista tallipaikkaa. Ainakin teitäisin että se hoidetaan hyvin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen itsekin paljon blogeja ja olen huomannut saman. Yhdessä suosikkiblogissani vuoden verran näytti menevän kivasti, kunnes paljasti, ettei hevosen kanssa vaan synkkaa ja polle vaihtui nyt hiljattain. Asia, missä ei ole mielestäni mitään hävettävää. Hän sentään yritti ja vaikka ulospäin näytti hyvältä, niin ei sille mitään voi, jos homma ei tunnu hyvältä. Siinä ei mielestäni ole mitään hävettävää. Ulkopuolisten on tässäkin asiassa tosin helppo huudella.

      Kiitos kommentistasi! ;)

      Poista
  3. Niin totta! Minä en edes jaksa lukea niitä kiiltokuvablogeja, joissa kaikki on aina hyvin ja hevosetkin p-skovat sateenkaaria... Todellisuudessa kenelläkään ei mene kaikki aina hyvin. Edes ammattilaisilla.

    Tavallaan kyllä ymmärrän, miksi jotkut eivät kerro mistään ikävästä, koska saavat haukkuja anonyymeiltä. Ja mitä suositumpi blogi, sitä suurempaa ilkeilynhalua se ihmisissä herättää. Mutta silti, joku kosketuspinta blogista jää silloin puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Ei niillä ammattilaisillakaan todellakaan aina mene putkeen, se vain kuuluu tähän harrastukseen ja lajiin. Kenen tahansa hevonen voi kuolla, sairastua, teloa itsensä tai käyttäytyä muuten vaan huonosti tai hyvin.

      Itselle kirjoittaminen on mukava tapa purkaa ajatuksia. Olen tyhmänä päättänyt jakaa lähes kaiken täällä. Välillä pidemmin sanankääntein, välillä vähemmin.

      Mielestäni hyvän blogin tunnusmerkki on se, että virheet myönnetään ja joskus nostetaan ongelmakohtiakin esiin. Eivät ne kaunistelemalla parane. Mitä enemmän pystyt samaistumaan, sitä mielenkiintoisempi blogi on.

      Poista
  4. Hihi, onkohan mun blogi tollanen kiiltokuva, vaikka hevoset tosin eivät paskokaan sateenkaaria. :D Blogiaikani alussa uskalsin kirjoittaa jopa syvällisemmin siitä, miltä minusta tuntui. Vilman episodin jälkeen ei ole huvittanut kirjoittaa sen syvemmin oikein mistään, ei onnistumisen ilosta, eikä epäonnistumisista. Silloin, kun Vilma sairastui ja kirjoitin oman hevosteluinnostukseni kadonneen siinä määrin, ettei muitakaan ole tullut liikutettua. Toki hoidettua hyvin. Ja kun sitten kerroin, että haaveilen astuttavani Vienan tulevana kesänä, hyökkäsi joku siihen, että miten voit haaveillakaan uudesta hevosesta, kun niiden liikuttaminen ei kiinnosta. Asia, mikä olisi sen EHKÄ mahdollisesti tulevan varsan kanssa ajankohtainen... Neljän vuoden päästä? Toki tämä anonyymi tiesi, ettei se innostus palaudu neljässäkään vuodessa. :D Ei vaan ole enää munaa kirjoittaa kaikista asioista. Kirsikkana kakun päällä oli se eläinsuojeluilmoitus Maisasta raahautumassa mönkijän perässä, ihan oikeesti ihmiset... Uskaltaako laittaa kuvia, joissa sataa, joku tekee pian eläinsuojeluilmotuksen, kun hevosia seisotetaan sateella ulkona, raukat. :( Onneksi ellilla on järki päässä, eikä siis saatu eläintenpitokieltoa, vaikka Maisuli mönkijän kanssa lenkkeileekin. ;)

    Blogimaailma<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, tuo eläinsuojeluilmoitus meni ehkä vähän pitkälle..?! Kaikkea sitä.

      Luin aikanani blogistasi noita anonyymihyökkäyksiä ja ymmärrän täysin Jessi sinun kantasi! Se meni jo vähän asiattomaksi, koska varmasti suurin osa muodosti mielipiteitään pelkän blogin perusteella. Se on pelottavaa, koska harvemmin todellisuudessa tiedetään asioista mitään.

      Se, että harrastukseen tulee joskus taantumakausia, kuuluu asiaan. Ei sitä ihan aina pysty, voi eikä kykene harrastamaan sillä tasolla kuin toivoisi, jos olosuhteet tai motivaatio pistävät vastaan. Itsekin olen tuon suon käynyt läpi ja vasta nyt kolmen vuoden jälkeen hevosten liikuttaminen on kivaa. Esimerkiksi olme vuotta sitten hevoshommissa oli vahvasti mukana pelko ja hysteerisyys, kun suorastaan odotin seuraavaa takaiskua. Sitten niitä tulikin useampi ja ihan kuin kello kaulassa...

      Poista
    2. Jessi, ei, en tarkoittanut sinun blogiasi... Oikeastiko joku on tehnyt blogin perusteella eläinsuojeluilmoituksen? Kaikkea sitä. Ja ymmärrän kyllä hyvin, että ei huvita enää kirjoittaa kaikesta.

      Minäkin olen saanut pari sellaista kommenttia, että on tullut olo, että motivaatio niiden kirjoittamiseen on silkka ilkeilynhalu. Jos sellaisia rupeaisi tulemaan koko ajan niin voi olla, että rupeaisin miettimään kaksi kertaa ennen kuin julkaisen itseironisia tekstejä...

      Kannattaa kuitenkin muistaa se, että ilkeys yleensä kumpuaa ihmisen omasta pahasta olosta. Ihminen, jolla on oman itsensä kanssa hyvä olla, ei tunne tarvetta ilkeillä muille.

      Poista
    3. Sinä sen sanoit, moni purkaa huonoa oloaan sitten noin...

      Poista
  5. ^Huh Jessi, oikeestiko eläinsuojeluilmoitus Maisasta!? :O
    Mun täytyy sanoa että olen oikeasti kans miettinyt näitä juttuja. Tosin mä kirjoitan vähän eri näkökulmasta että mun ei tarvi ihan omia ajatuksiani kirjoittaakaan vaan mietin miten ponit asian sanoisi.
    Mutta tiedoston hyvin sen, että blogiin ei kannata kirjoittaa mitään mikä antaisi ns. besserwissereille aiheita. Joskus niitä kuitenkin tulee laitettua ihan tiedostomattakin ja juuri tuo Jessin kertoma Maisajuttu on myös sellainen. Asiat joita pitää itselle täysin normaaleina, ei joillekin sitä sitten olekaan.
    Ja myös itselle ns. liian kipeitä epäonnistumisia en ole kertonut. Ne vaan on niitä asioita, joista haluaa keskustella niiden harvojen ja luotettujen kanssa, niiden joilta saa myös sellaisia neuvoja joita tarvitsee ja joihin luottaa.

    Mutta silti tässä kaikessa kummallisinta on se, että mikä tarve joillakin on olla ilkeä. Mitä siitä saa, helpottaako se omaa oloa jotenkin jos heittää ilkeää anonyymikommenttia toisen blogissa?
    Kiitos sulle Marjut kun nostit tämän aiheen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän sun blogista, koska sillä on tietty selkäranka ja olet pitänyt sen hienosti kasassa. :) Jos ja kun valitsee tietyn linjan, niin sen pitäminen on mielestäni tärkeää. Tiettyyn pisteeseen asti siis.

      Minä olin alkuun todella varovainen. Sittemmin ote on vähän lipsunut, mutta nykyinen valittu linja on pysynyt yllä.

      Heh, tuli tuosta yksi vanha anonyymikommentti mieleen - kun hankin sen heinänhöyryttimen aikanaan, sain topakan kommentin: Eikö tuo mene jo liian pitkälle? Ai mikä, hevosten hyvinvointiko? Itselle normaali asia, että satunnaisesti pölyävä, mutta homeeton heinä kastellaan. Höyrytin vaan oli helpompi työkalu siihen.

      Vaikka kuinka pitäisi muistaa, että nuo kommentit tunkee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin kyllähän ne aina koskettavat. Joskus aiheesta ja joskus aiheetta. Jokaisen blogin takana on ihminen. Itse otan perusteltua kritiikkiä vastaan, mutta olen silti herkkänahkainen. Herkkis siinä suhteessa, että haluan aina tietää MIKSI. Jos jotain asiaa ei livenä voi sanoa, ei sitä kannata netissäkään nimettömänä kirjoittaa.

      Poista
  6. Ah, niin hyvin tiivistetty! Ja vielä se, kuinka helppoa netissä on luoda tietty kuva asioista.. On niin helppo jättää jotain kertomatta ja valikoida vain ne tietyt sekunnin murto-osan onnistumiset kuviin ja videoihin jne. Tätä taatusti tehdään tosi paljon. Enkä kyllä itsekään halua julkaista esim. ratsastuskuvia, joissa hevonen kulkee pää taivaassa tai itse könötän ihan miten sattuu. Ja juuri näiden mainitsemiesi kommenttien takia, on pakko välillä miettiä, mitä kannattaa julkaista. Heti jos on jotain "negatiivista" tapahtunut tai menee huonosti syystä tai toisesta, niin siitä saa vaan lisää kuraa niskaansa, oli asia miltei mikä tahansa.. Saati sitä neuvojen määrää, joka satelee anonyymeiltä mitään asioista tietämättömiltä ;) Se on niin helppoa nykyisin netin kautta huudella.. Itse luotankin aika lailla vaan niihin ihmisiin, jotka meitä livenä auttavat ja neuvovat tilanteen paremmin tuntien, jos jotain tulee eteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Jokainen kirjoittaja toki valitsee sen, mitä haluaa julkaista, mutta usein mitä täydellisempi setti, sitä isompia kuplia pinnan alle kätkeytyy. ;) Niistä ei ole mikään pakko kirjoittaa, mutta jos niistä jotain päätyy kertomaan, ei se tarkoita sitä, että jokainen anonyymi saisi ruotia ja ilkeillä koko huvin edestä.

      Täällä sama, että luotan tiettyyn tukiverkkoon. He ovat hevoseni nähneet ja tietävät tilanteen. Heihin voikin siksi aina luottaa.

      Poista
  7. Kiitos tästä, nauratti ja pystyin samaistumaan. Kiitos nimittäin juuri viimeaikaisten keskustelujen omassa blogissani. Olen itsekin ihan tietoisesti vähentänyt blogiin kirjoittamista varsinkin kovin yksityiskohtaisesti, en kerro kaikista epäonnistumisista enkä edes onnistumisista. Hevosen sairastelusta kerron jos katson tarpeelliseksi, ei olisi pitänyt tälläkään kertaa. Kaikki kun johtuu siitä, että hevoseni on läski. Miten helppoa! ;)

    Noh, minun blogissa ei ainakaan hevoset pasko niitä sateenkaaria. Hyvä jos jotain paskovat. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, mutta tosi kätevää, et tarvitse eläinlääkäriä enää! :D

      Jotkut - varmasti ne samat tyypit - kokevat kiertää blogista blogiin ja etsimällä etsivät juttuja, mistä sanoa jotain negatiivista. Joskus se on ok, joskus se ei ole ok.

      Anonyymikommentteja vastaan minulla ei ole mitään, kunhan ne ovat perusteltuja ja usemmin onneksi ovatkin. :)

      Poista
  8. Täyttä asiaa koko teksti! Se, että ihminen jakaa elämäänsä -oli se sitten pieni pintaraapaisu tietystä elämänsä osa-alueesta, kuten hevostelusta, tai ihan estottomasti kaikki- ei oikeuta ketään piiloutumaan verhon taakse ja huutelemaan törkeyksiä. Itse ainakin kuitenkin tykkään kuulla erilaisia mielipiteitä asioihin, mutten vaan jaksa ottaa tosissaan mitään "ihan paska"-tyylistä, perustelematonta jauhantaa.

    Olen kuitenkin sen verran onnekkaassa tilanteessa, etten ole saanut edelleenkään näiden vajaan neljän vuoden aikana yhtään ilkeämielistä kommenttia. Tai no yhdessä ihmeteltiin kysymys- ja huutomerkkijonon kera, miksi hevosella oli aurinkoisella säällä loimi, vaan siihen se sitten jääkin. Tulen kuitenkin postaus postaukselta varovaisemmaksi ja vainoharhaisemmaksi kaikesta; sanan taivutuksesta, voinko nyt laittaa tämän kuvan vaikka ponissa on vähän kuraa, entä tämä kun taustalla näkyy makaava hevonen tai roska-autoa odottava romukasa, onko varmasti suotavaa kertoa näin paljon tallimme arjesta kun vuokratallilla asumme jne. Ja kuinka paljon voin avata muiden omistuksessa olevien hevosten elämää, vaikken tallin kahdesta muusta yksityishevosesta kirjoita ja tallin (& samalla loppujen hevosten) omistaja käy toisinaan blogiani lukemassa. Poninpitotapani poikkeaa joiltain osin radikaalistikin valtavirrasta, ja niitä poikkeuksia olen toisinaan sivunnut enemmän tai vähemmän -odotan joka päivä hetkeä, kun minut leimataan eläinrääkkääjäksi tai vastaavaa. Tiedän, että tässä tilanteessa tämä on ainoa vaihtoehto, ja tiedän, ettei tässä oikeasti ole mitään vikaa -tallimme on täynnä hevosalan ammattilaisia useiden kymmenien vuosien kokemuksella, minulle käsittely- ja hevosenpitotapoineni luotetaan kymmenien tuhansien eurojen hevosia hoidettavaksi tai koko talli pyöritettäväksi viikonlopun ajaksi, ja jatkuvasti minulle luotetaan yhä enemmän vastuullisia tehtäviä. En siis voi ihan hirveän kamala hevosihminenkään olla, mutta joidenkin on helppo lukea rivien välistä, tai jättää 10 virkkeestä 9 huomioimatta, tai perustaa mielikuva yhteen valokuvaan. Vaikken ole mikään heikoin ihminen, ja vaikka tiedän, etten toiminnallani vahingoita mitään tai ketään pidemmässäkään juoksussa, luulen, että blogiharrastus ainakin omani kirjoittamisen osalta jää sinä hetkenä, kun ensimmäinen "paskamyrsky" blogiini rantautuu. Puolensa pienessäkin lukijakunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan tätä. Kiteytit monta juttua tähän!

      Tapoja pitää hevosia on monia, mutta joillain se oma tapa tuntuu olevan ainut oikea ja silloin vaahdotaan senkin edestä muiden "rääkkäyksestä" ja tyylistä. Ikävä kyllä. Parasta on se, että moni fanaatikko haluaa parantaaa maailmaa ja vaatia suvaitsevaisuutta jne, mutta itse ovat silti kovin kapeakatseisia. ;)

      Huh, en meinannut ensin julkaista tätä tekstiä, mutta mukava kuulla, että moni on samoilla linjoilla! :)

      Poista
  9. Itse olen blogannut vasta vähän aikaa, mutta (tai ehkä juuri siksi) olen aika varovainen sen suhteen, mitä blogiini kirjoitan. Negatiivista kommenttia ei ole tullut kuin kerran, ja silloinkin joku anonyymi ihmetteli miten kehtaan myydä "kaatopaikka kamaa" blogikirppikselläni...
    Mietin hetken aikaa siinä kohtaa kun hevosellani todettiin kavioissa ongelmaa, että kirjoitanko aiheesta, mutta päätin kirjoittaa koska se kuitenkin vaikuttaa myös aika paljon hevosen liikutuksiin, eikä tarvitse sitten kenenkään ihmetellä kun hevoseni lomailee tai on kevyemmällä käytöllä hetken. Olisihan joku anonyymi saattanut tulla haukkumaan huonoksi hevosen omistajaksi kun en itse ollut huomannut kavioiden vinoutta yms, mutta päätin silti ottaa riskin.

    Meille on ensimmäisen hevoseni (ollut mulla reilu 9 vuotta) kanssa tullut valtavasti takapakkeja ja päätin niistäkin kirjoittaa pienen pintaraapaisun blogia aloittaessani hevoseni esittelypostaukseen. Mielestäni on vain hyvä että kirjoitetaan välillä myös niitä ikävämpiäkin asioita, ei pidä antaa hevosen omistamisesta liian ruusuista kuvaa, koska ei aina kaikki vain suju ongelmitta eikä ongelmille aina voi itse mitään.

    Tykkään sun blogista just sen takia että se on totuudenmukainen, välillä on hyviä päiviä ja välillä niitä päiviä kun kaikki ei mene ihan putkeen, mutta sille ei mahda mitään, tää on vaan elämää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Aina ei mene kuin Strömsössä, mutta sitä tämä elämä on. Yhtä vuoristorataa. Olisikin aika jännää, jos netissä elettäisiin pelkkää kulissia... ;)

      Poista
  10. Kommentti varsan ratsutukseen viemisestä ei perustunut pariin kuvaan vaan siihen faktaan, että säännöllisesti ammattilaisen silmän alla ratsastavillakin on haasteellista ratsastaa varsaa alusta asti "oikein". Se, että tätiratsastaja pitkän tauon ja maastoiluvuosien jälkeen alkaa "ratsuttamaan varsaa" kommentoiden "ammattilaisella tämä muru hakattaisiin pilalle, onneksi ymmärrän paremmin", niin vähän särähtää korvaan. Sekin näissä blogimaailmoissa on totta, ettei mitään rakentavaa palautetta pilvilinnoihin saa lähettää, ilman valtavaa marttyyrikohtausta blogisteilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisit tuon lisännyt sinne perään. ;)

      Ei kai, on meillä bloggareillakin joskus päiviä, kun palautteen vastaanottaminen ei ole niin helppoa kuin yleensä. Toisinaan kaatuu ämpärillinen kakkaa yhdessä illassa niskaan ihan oikeassakin elämässä. :D

      Kerrottakoon nyt kuitenkin, että meillä on Salaman ihana tukiverkko taustalla ja sitä hyödynnetäänkin nyt kovin. Nyt sulan maan aikaan tehdään paljon ja sitten vähän huilaillaan. Olen sitä mieltä, että ratsuhommissa Salaman kanssa ollaan nyt hyvällä mallilla, moni palanen on loksahtanut kohdilleen kuin itsestään. Ei ole helpoin nakki tuollainen, joka ei ole tottunut tekemään töitä. Se on puhtaasti oma vika, mutta pikkuhiljaa sekin homma on korjattu. En pelkää myöntää virheitäni, koska niitä sattuu kaikille. Tyhmänrohkea en enää ole, mutta en myöskään arkakaan. Tätiytymässä kyllä kovin. ;)

      Salamahan oli talvella pari kuukautta muualla. Koulutus tuli eri toiminimeltä ja tallipaikka ja hevosen hoito toiselta. Sanotaanko vaikka näin, että kotiin tuli paljon laihempi, mutta erittäin hyvin koulutettu hevonen. Päätin sen jälkeen, että pois kotoa ei yksikään oma enää lähde. Täällä saan ruokkia ne itse, pitää kuivissa karsinoissa ja juottaa kunnolla. Ammattilainen saa tulla siis jatkossa kotiin. :)

      Salamalla on myös nuoresta iästään huolimatta taustalla terveydellisiä rajoitteita. Siksi ihan ventovieraalle en sitä uskalla viedä. Olen käyttänyt elämästäni todella paljon sen jalkojen hoitoon, joten tiedän aika tarkkaan, milloin jalka on hyvä ja milloin on syytä antaa lepoa. Aika parantaa tässäkin ja kun lihaksisto paranee, voi vaiva vähän helpottaa. Monttukamaa se ei kuitenkaan enää ole, mutta "rajoite" on hyvä ottaa huomioon lähes kaikessa tekemisessä.

      Siinä muutama syy tuohon vähän kärkkääseen kommenttiini. En halunnut sitä heti avata täällä. Ihailen ammattilaisten ratsastusta, mutta en kaikkien. Jos haluaisin kunnon kisatykin tästä, veisin sen ehkä yhdelle tietylle ratsuttajalle. Mutta koska ne haaveet ovat haudattu, kuljetaan Salaman kanssa tätä polkua nyt yhdessä oman valkun kanssa.

      Poista