tiistai 31. joulukuuta 2013

Vielä kerran (kuvatulva)


Vielä kerran leikitään. Viimeistä kertaa tänä vuonna ja täten viimeistä kertaa 2-vuotiaina. Huomenna molemmat kääntyvät sitten 3-vuotiaiksi - melkein aikuisiksi. Haikeaa ja ihanaa samaan aikaan.

Luulis tämän tulevan ratsureiman olevan aika taipuisa?
Duke nakuna, tukka luonnontilassa. Harja on saanut rauhassa kasvaa loimen alla.
Juurikin tästä syystä: Tämä on Salaman lempileikki, retuuttaa kaveria harjasta.
Tosin eipä tuo Dukekaan kauhean kärsivältä näytä. ;)
"Aah, ylempää, kiitos"
G-piste?

Lällislää, mä pääsenkin lujempaa, sanoo Duke ja näyttää kieltään.
Askelmerkit ja ilmeet kohdillaan. Poikien oma katrilliesitys.
<3
Duke nappaa apinanraivolla koripallon suuhunsa...
*kuuluu pieni ja sievä naksahdus*
 
"MISSÄ NE ON?!" tuumii Duke tuimana ja etsii hampaitaan.
Tappajapallo. Hampaita ei löytynyt.
Salama sanoo evvk, kirmailut jatkuvat.
Toveri oli niin ihana ilman kurapukuaan, että sitä piti ihan nuolla..?
Samaan aikaan toisessa päässä ponia. Feels good.

Duke näyttää jälleen lyhyesti mallia kinkunsulattelutreeneihin - olkaa hyvä!


Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy vuosi 2013 SD-teamin blogissa. Kiitos kaikille ihanille lukijoille jälleen kerran aktiivisuudesta ja läsnäolosta iloisina ja synkkinäkin hetkinä. Palaillaan asiaan taas ensi vuonna. ;)

12 kommenttia:

  1. Salama ja Duke on kyllä niin hauska pari ja niiden menoa on aina niin mukava katsoa! Hyvää uutta vuotta teille! :)

    http://hemulin-hevostelut.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Heh, heiluvaisia hampaita täälläkin, harmi, kun ruokakippo piti ottaa pois kanyylin takia, sieltä olisi ollut näppärä pudonneita hampaita metsästää. :-D Maisan etuhampaat löytyivät talvena eräänä tarhan lumelta, kun suuhun vähän väliä kurkistelin. Niistähän saisi järjettömän nätit korvakorut!

    Kolmevuotiaita, miten nopeasti aika oikein kuluu? Kiitos, että sain taas seurailla yhden vuoden ajan teidän seikkailuja, rapsutuksia pojille ja oikein hyvää uutta vuotta teille! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Pikaista paranemista toivotamme kaikki söpölle Vilmukalle, kyllä te vielä sieltä nousette! :) Niin kuin toivottavasti mekin ja Salaman jalat varsinkin. Optimismi vaihtelee päivän kunnon mukaan. Nyt kun se on liikkunut jopa kolmena perättäisenä päivänä ihan hikeen asti, on liike vain parantunut..?!

      Mä olen vain yhden hampaan bongannut ja sekin löytyi Salaman ruokakupista. :D Muuten ovat päässeet salakavalasti karkaamaan. Sen yhdenkin pistin Salaman omaan kansioon talteen sudenhampaiden kaveriksi.

      Poista
  3. Nää pojat vaan on kertakaikkisen huippu parivaljakko. Ainakin näin blogin välittämistä tunnelmista päätellen!!! :D Oikein mukavaa ja toivottavasti hyväonnista vuotta 2014 teille, tiiviisti seuraillaan Salaman jalkahommia täälläkin. Ei sillä että niissä mitään mukavaa olisi, mutta on aina mielenkiintoista oppia uutta erilaisista jalkaongelmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kyllä hauska parivaljakko. ;) Kaksi niin erilaista persoonaa ja aina on joku projekti meneillään. Kiitos kommentista ja tsemppiä teillekin uuteen vuoteen! Mekin kyttäillään kovin, et milloin Aladdin palailee radoille.. ;)

      Poista
  4. Hauskat pojjaat ;)
    p.s. olen kyllä kateellinen tuosta teidän tarhasta. Saisko jotain tietoa miten se on aikanaa "koottu". Oma savipelto ei ole "ihan" oppikirjasta tällä hetkellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat on poikii. ;)

      Meidän tarha + kenttä on uusittu v. 2010. Sitä ennen oltiin savipellolla, jota ei ole tippaakaan ikävä. Isompi pääty tehtiin tilanpuutteen takia kentäksi, eli nämä tarhaavat kentällä. Pitävät pohjan kuohkeana, ikävä kyllä... Lanata saa ihan kivasti sitten, jos ja kun aikoo ratsastaa. ;)

      Nykyisen rakenne on muistaakseni tämä:

      1. Salaojitus, toisella pitkällä sivulla avo-oja
      2. suodatinkangas
      3. n. 30cm isompaa sepeliä
      4. tärytys
      5. kivituhka 5cm
      6. tärytys
      7. pintahiekka, jota n. 10cm

      Nyt tänä talvena portin pieli on mössöytynyt, kun hevoset tuovat kavioissa turvetta hiekan sekaan ja se kohta ei oikein vedä kosteutta siihen malliin, mitä muu alue. Näillä monsuunisateilla meidän kenttä on ihan huippu, siellä olisi parasta aikaakin tosi hyvä ratsastaa. :)

      Poista
  5. Sujuuko teillä hyvin vain kahden kanssa? Pojilla näyttää olevan aika tiivis suhde. :) Meidän oli pakko hankkia poni, kun kaksi heppaa ei tullut toimeen - toiselle tuli niin kova ikävä, kun toinen lähti lenkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kahden kanssa sujuu hyvin: Kumpikin odottaa kiltisti tallissa (vieressä iso tie, en ota riskejä ja jätä tarhaan maastolenkin ajaksi kumpaakaan, näin olen toiminut aina kaikkien hevosten kanssa), kun toinen on töissä. Tätä on harjoiteltu heti pienestä pitäen, aiemmista viisastuneena. ;)

      Meillä on ollut kolmekin heppaa ja aina joku ikävöi, oli niitä sitten yksi tai kaksi paikalla. Siispä päätin, että määrän lisääminen ei ole ratkaisu ongelmaan, vaan huolellinen siedätys. Vei vuosia, että vanha Tomppa-ruunani oppi olemaan yksin, mutta sinnikkyys palkittiin ja sekin oppi lopulta pysymään karsinassa lukittujen ovien takana. ;)

      Poista
    2. Ponivarsa osaa jäädä yksin kotiin, ei ikävöi, eikä välttämättä edes tule portille vastaan, kun tullaan takaisin. Mutta nämä kaksi aikuista ikävöivät, jos yksikin puuttuu ja molemmat pimahtavat ihan totaalisesti, jos jäisivät kokonaan yksin. Varsan kanssa pidetään kiinni yksin olemisen taidosta, mutta isot taitavat olla "menetettyjä tapauksia". Meillä on pihatto, eikä kukaan ole meillä ollessa koskaan ollut karsinassa - sinnekään ei uskalla jättää, kun pelkkä karsinassa oleminen on niin extremeä.

      Poista
    3. Taitaa olla sellainen taito tuo yksinolo, että se pitää harjoitella jo pienenä. Sen minkä nuorena taitaa, sen vanhana osaa.. :)

      Poista