torstai 5. joulukuuta 2013

Luisteluradalla sataa ja paistaa


Olin jo tänä aamuna soittamassa kengittäjälle, että nyt kengät + hokit näille alle ja äkkiä. Toisaalta taas hokkikengät eivät ole kauhean fiksut ekoiksi kengiksi, varsinkaan esimerkiksi Salamalle. Dukelle kaikki käy, joten se tuskin olisi niistä moksiskaan. Toisaalta taas kengätön tuntee maan parhaiten ja tietää, milloin voi liikkua mitenkin. Bootseja taas ei voi (tai ei kannata) pitää tarhassa koko päivää. En ole kengitysasiaa sen enempää näiden kohdalla ajatellut, jos ne pärjäävät ilman kenkiä jatkossa, niin olkoon kengättä. Duken kaviot tosin tällä hetkellä vaativat ihan rautakengät, varsinkin sitten kun liikutus ensi keväänä lisääntyy.

No, jospa sitä lunta nyt tulisi, helpottaa kulkua kummasti. Harmittaa vain poikien puolesta, kun eivät voi painia. Sen huomaa ihan päivittäisissä toimissa: Salama varsinkin on aika vireä. Tosin osaa sekin keskittyä, kun pitää tarkoin katsoa askelmerkkien paikat tarhaan mennessä hiekoituksesta huolimatta. Dukekin on ruvennut haastamaan leikkiä minun kanssa, mitä se ei ole aiemmin tehnyt.

Vartin kuvaussession aikana satoi ja paistoi - hauskaa, miten sää voi vaihdella ihan laidasta laitaan. Lumipyrystä huolimatta Salama päätti kouluttaa vähän Dukea - se piti poniystävälleen lyhyen oppitunnin ratsuponin alkuopeista:

1. Ensin hankitaan sopivat varusteet. Tässä valjasseppä viimeistelemässä Duken harjoitussatulaa.
2. Sitten tutustutaan varusteisiin. Joku sanoo sitä säkittämiseksi. Satulalla sivellään koko kroppa läpi.
3. Sitten penkki selkään ja tositoimiin. Salama ohjaa takana. 
4. Duken työskentelymuoto on remonttiratsulle oikein hyvä.
5. Ratti toimii ja kaasukin pelaa. Tässä kokorataleikkaa.
6. Lopuksi keskikentälle, kiitos ja näkemiin. Duke selvisi tehtävistä hyvin. Extrana se riisui itse varusteet pois.
Sitten muita touhuja:

Salaman kuminauhajumpat.
Mietintätauko.
Jee, aurinko paistaa!
Duke koitti, jos kahvakuula tarjoaisi jyviä tai porkkananpaloja tuuppimalla. Ei herunut.
Salaman tämänpäiväinen rakkaus: Pyhä kumisaavin raato.
Se siitä auringosta. 

4 kommenttia:

  1. :'D ihanat pojat! mäkin pikkuhiljaa toivon jo lunta ja pakkasia,poni senkun lihoo heinäpaalin edessä, viime liikutuksesta viikko. ja kun tuli ostettua tallihaalaritki ni sais se talvi jo tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas vauhti ei juurikaan hidastu ja sekös meikäläistä ahdistaa. Okei, eivät laukkaa sentään jäätiköllä täysiä, mutta tepsuttelevat kumminkin.

      Huomiseksi lupasivat jotain mukavaa myräkkää. Osuispa tännekin vähän valkoista. :)

      Poista
  2. Ja noita ruokinta-astioita joku myyjä väitti kaiken kestäviksi... :D
    Meillä 2 kolmesta tuollaisesta myös rikki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en enää usko mihinkään ikuiseen, jos se liittyy hevosiin... :D

      Poista