Salaman vuosi 2013

Johan juuri tein tällaisen samanlaisen postauksen viime vuodesta - vuosi onkin mennyt äkkiä! Salaman viime vuoteen pääset tutustumaan esimerkiksi tästä linkistä.

Tammikuu

¨

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuodenvaihde otettiin vastaan rauhallisissa merkeissä, pojat olivat tallissa ja minä iltavuoro-aamuvuoro-kombinaatiossa töissä. Kumpikaan ei ollut onneksi raketeista moksiskaan.

Salama kääntyi siis 2-vuotiaaksi. Pieni, hontelo varsa oli ruvennut saamaan ruunauksen jälkeen pikkuhiljaa massaa ja ison hevosen raameja. Elämää varjostivat tosin vain epämääräiset iho-ongelmat ja vatsavaivat. Vaivat kuitenkin helpottuivat, kun kuivike vaihdettiin olkipelletistä takaisin turpeeseen ja ruokalistalle tuli uutuutena kuivaheinä. Vain pari viikkoa ja kaikki vatsavaivat olivat poissa - sen koomin niitä ei ole näkynyt! Säilöheinä ei siis ollut tämän juttu.

Hurja pakkanen ei tätä parivaljakkoa haittaa.

Juuri 2-vuotiaaksi kääntyneen ruunan elämä koostuu ruuasta, painista ja nukkumisesta.

Helmikuu

Helmikuu vieteltiin rauhallisissa tunnelmissa, vielä ihottumaa häädellen. Välillä käytiin taluttelulenkillä.

18.2.2013

Jätkä väläytteli näitä liikeratoja heti alkuvuodesta...

Kunnon kierrepukit.

Maaliskuu

Salama jatkoi edelleen lunkia elämää. Se sai odotetun kevään ansiosta selkäänsä ensimmäistä kertaa satulan, tutustui ponikärryihin ja niiden pitämään ääneen ym. Yllättävää kyllä, satula ei ollut sille mitenkään järkyttävä asia, päinvastoin. Myös ohjasajotreenit aloitettiin. Talutusharjoituksia tehtiin paljon, tähtäimessä loppukuun match show.

Ihan näppärän näköinen ratsunalku.

Nämä olivat kiinnostavat.

Maaliskuun lopulla käytiin myös suunnitellusti match show'ssa, mistä tuliaisena sininen ruusuke. Varsan käytös tosin 10p., reissu oli erinomainen opetusmielessä.

Maaliskuun hangilla.

Huhtikuu

Pientä kevätjuhlaliikendintää alkoi näkymään ja tuntumaan. Virtaa riitti ja sitä Salama sai purkaa Duken kanssa tarhassa painien. 

Salama ei ollut ainut "vitipää" tuolloin.

Keväällä alkoi myös uusi, erilainen ja armoton kutina, jonka syynä VÄIVEET. 3kk kestänyt Coopersect-kuuri alkoi.
Yksi lastentauti lisää.

Päätin myös tehdä yhdelle isolle ongelmalle jotain: Salama oli mahdoton pestävä.

Mutta ei ole enää: Ibericon Kata tuli apuun ja nyt vesileikki on Salkukin mielestä ihan ok.

Salama on kauniista ja sopusuhtaisesta ulkomuodostaan huolimatta kasvanut koko ajan.
Välillä sekin on näyttänyt hauskalta honkkelilta. :)

Välillä taas ihan kivalta ratsuhepalta. (29.4.2013)

Toukokuu 

Vihdoin vihertää! Ja vihdoin talvikarvakin sai kokonaan kyytiä. Pojat aloittivat totuttautumisen vihreään heti, kun ruoho vähänkin vihersi. Toukokuussa oli vuorossa myös rokotukset ja molempien ensimmäinen hammashoito. Salamalta poistettiin kolme sudenhammasta, yleensähän niitä on vain kaksi. Itseasiassa yhden lähteen mukaan vain 0,1% hevosille tulee "ylimääräisiä" hampaita myös alas.

Salaman sudenhampaat, ylhäällä ylähampaat ja alhaalla alaleuan löydös.

Aikas mageassa tikissä oli pikkuruuna tuolloin. :)

Ensimmäistä kertaa pikkulaitsalla 23.5.2013.

Toukokuussa irtohypättiin ensimmäistä kertaa ikinä. Se oli Salaman mielestä kivaa!

Kesäfiilis oli ihana.

Toukokuun poseeraus.

Kesäkuu

Vihdoin se odotettu laidunloma alkoi! Kesä otettiin vastaan hyvillä mielin. Ihan suunnitellusti SD-jengin laidunkesän aloitus ei mennyt, se sisälsi mm. pienen karkureissun. Loppu hyvin, kaikki hyvin - lopulta pojat jäivät "kotiin" laiduntamaan ihan keskenään.

Villihevosen rohkeutta etsimässä.

Duke piti tiukkaa komentoa yllä kesäleirillä.

Vuokralaitsa sijoittui kesäkuun aikana sellaiseen kohtaan, ettei kunnon suojaa ollut. Toinkin pojat aina hellepäivinä kotiin huilaamaan joko talliin tai tarhaan. Paarmat ahdistivat Salamaa ihan tosissaan ja helpotus herkkähipiäiselle ruunalle löytyikin ötökköloimesta. Sankarisalama pukeutui siis Salamaseepraksi. Loimen kanssa se oli ihan tyytyväinen. 

Heinäkuu

Aloin jossain kohtaa kesää kiinnittämään huomiota siihen, että Salama liikkui välillä oudosti: Rikkoi ravin laukalle (mikä ei toki ratsulle mitenkään huono juttu, jos laukkaa mielellään), mutta se meni helposti ristilaukkaa. Ravi näytti myös ajoittain todella "laiskalta" ja takajalat kauhoivat milloin mihinkin. Ennen Salaman liike oli melko suora. Toki osa menee aina kasvun piikkiin, mutta en ollut mitenkään sinut tämän asian kanssa. Ajo-opetuspaikka oli jo varattu elokuuksi, joten tarkkailin sitä senkin vuoksi melko tarkkaan. Se liikkui kuitenkin mielellään, joten annoin sen alkuun vain olla laitumella kaikessa rauhassa. Osittain ajattelin olevani vain vainoharhainen. Tiesin, että oikeassa takajalassa on jänispatti, koska siitä se sai huomautuksen jo 1-vuotiaana Hippoksen näyttelyssä.

Väri on hauskasti vaihtunut vuoden aikana.

Heinäkuussa oli hurjia helteitä, joten hevoset olivat enemmän kotona kuin laitumella. Kiinnitin jälleen erityistä huomiota Salaman jalkoihin, varsinkin takajalkojen lepuutteluun. Se lepuutteli molempia takasia paljon ja heinäkuun lopulla se piti sukkatakajalkaa (otj) alla olevan kuvan mukaisesti aina puoliksi maassa. 

Tältä sen jalan ei pitäisi näyttää...

Tutkin lopulta jalkaa tarkemmin ja huomasin jänispattialueen olevan hurjasti isompi kuin ennen. Varasin samantien ajan klinikalle ja aika saatiin vain muutaman päivän päähän ajo-opetusjakson alkamisesta.

Idea oli hyvä, mutta toteutus vähemmän kiva. Paruin kaksi päivää, kun varsani sai ekalta reissulta lähes tappotuomion. Ajo-opetus peruttiin ja arki rullasi kylmäyssuojien kanssa pelatessa monta kertaa päivässä. En suoraan sanottuna edes tiedä, mikä sen tarkka diagnoosi tuolla ekalla kerralla oli, sain vain pitkän vikalistan ja kommentin "not good". Omatoimisesti muun muassa kylmäsin jalkoja ja pidin sitä yksin tarhassa hetken aikaa.

Elokuu

Odotin oman luottoeläinlääkärimme paluuta lomalta ja kuukausi ekan reissun jälkeen käytiin uudelleen klinikalla. Lopputulos oli lohdullisempi ja sain paljon toivoa. Kilpahevosta Salamasta tuskin ikinä tulee, mutta mukava harrastekaveri toivottavasti kuitenkin. Diagnoosina "molemmissa takajaloissa jänispatti, hankositeen yläkiinnityskohdan krooninen vamma" eli sillä hetkellä hankkarit olivat aika kehnossa jamassa. Molemmat hankkarit olivat niin turvoksissa, ettei niitä pystynyt edes kunnolla ultraamaan. Se oli myös hieman arka jaloistaan, potki herkästi. Ontui eläinlääkärin silmään ihan hieman. Sairaslomaa Salama sai puoli vuotta näin alkuun eli seuraava kontrolli sitten maalis-huhtikuussa 2014. Syynä tähän rakenteellinen vika ja mahdollinen tapaturma. Pieni patti oikeassa takajalassa johtuu uudisluumuodostuksesta, mikä tällaisessa vammassa on mahdollinen pitkittyessään. 

Samalla sain muuten unohtaa kevään 2014 laatuarvostelukarsinnat. Mutta jos jotain hyvää, Salama oppi kulkemaan liinassa kuin varkain ontumatutkimuksissa kipittäessään.

Pieni varsa on myös kasvanut jossain välissä ihan mukavan isoksi jätkäksi. Kesällä säkäkorkeus n. 148cm.

Nämä olivat ihan syvältä alkuun Salaman mielestä.

Suurta rasitusta ei saanut harrastaa, mutta hallittu kävely oli sallittua. Salama sai jatkaa ohjasajotreenejä.

Ahkera kylmääminen laski turvotusta melko nopeastikin. 

Nuorilla riittää kuitenkin energiaa. Joskus on pakko päästä purkamaan höyryjä.

Pääasiassa yritin kanavoida Salaman energian tähän eli syömiseen ja hengailuun. ;)

Mielenterveydelle tekee hyvää välillä pieni leikki.

Syyskuu

Syksy koputteli jo varovaisesti ovella. Salama sai jatkaa toipilaselämäänsä ja vietti osa-aikaisesti tarha-aikansa sairastarhassa ja välillä isossa tarhassa Duken kanssa. Muuten se sai vain olla, ellei satunnaisia metsälenkkejä, ohjasajotreenejä ja näyttelytreenejä oteta huomioon. Takajalkoja kylmättiin vielä koko syyskuu kolme - neljä kertaa päivässä.

Jossain ihmeen välissä siitä pienestä mulkosilmäisestä riiviöstä kasvoi komea iso hevonen. :)

Joka edelleen rakastaa leikkiä parhaan kaverinsa kanssa.

Syksyllä käytiin myös pitkästä aikaa mätsärissä.

Siellä Salaman käytös oli jälleen 10p. arvoista. Vieraskorea ruuna. ;)

Liikunnan osittainenkin rajoitus rupesi äkkiä näkymään tuolla vatsan seudulla...

Lokakuu

Pikkuhiljaa jalkojen kylmäystä vähennettiin ilmojenkin viilentyessä ajallaan. Enää kylmäsin jalkoja vain tarvittaessa tai vaihtoehtoisesti käytettiin linimenttiä tarpeen mukaan. Turvotus on pysynyt poissa, mutten kuten jännevammojen kanssa aina, takapakkeja tulee ja menee ja paraneminen on hidasta. Välillä oli hyviä päiviä ja välillä kehnompia. Ruuna jatkoi tuttuun tapaan elämäänsä lemmikkinä / oloneuvoksena / toipilaana paria pikkujuttua lukuun ottamatta.

Poseerausta metsässä.

Pieni aktivointi ei kuitenkaan koskaan ole pahitteeksi.
Salama tuli suorittamaan ihan extempore Dukelle laitetut agilityesteet, tässä ensikertalaisen taidonnäyte. :)

Tällainenkin ihme koettiin lokakuussa. Hieno fiilis.

Salama pruuvailemassa ihan omatoimisesti.

Marraskuu

Olennaisimpana infona ehkä Salaman laihdutuskuuri, se alkoi hiljakseen marraskuun aikana. Muuten elämä jatkui tasaiseen tahtiin onnellisesti syöden, juoden, nukkuen, leikkien ja kakkien. Vaikka vatsanseutu onkin somasti kerännyt pientä vararavintoa, on kasvua tapahtunut muutenkin: Salamasta on tullut vantterampi ja aikuismaisempi. Cob-kokoiset suitset ja riimut eivät enää mahdu päähän, kun taas ennen se suorastaan hukkui full-kokoisiin päitsiin.

Myös hampaitaan Salama on ruvennut nyt alkutalven aikana vaihtamaan. Sen on huomannut entistä levottomammasta suusta ja tavallista rauhallisemmasta ruokailutahdista.

Marraskuun poseeraus.

Joulukuu

Jaloille kuuluu nyt 3kk diagnoosin jälkeen ihan hyvää. Nyt hiljattain tuo samainen oikea takajalka on ajoittain ollut ihan hieman lämmin kintereen sisäsivulta ja se lepuuttelee sitä välillä enemmän, välillä vähemmän. Liikkuu mielestäni kuitenkin nyt ihan kohtalaisen hyvin. Jalkoihin voi nyt koskea ihan vapaasti, niitä voi puristella ym, eli toivon mukaan pahin vaiva on takana päin. Jaloistaan ja päästään Salama on tavallista herkempi yksilö, joten asiaa on sinänsä helppo seurata. 

Salama on nyt joulun korvilla harjoitellut ihan peruskäytöstapoja, koska energiaa on ollut vaikka muille jakaa. Ruokintaa on fiksailtu pikkuhiljaa paremmaksi ja tällä hetkellä käytössä oleva ruokalista tuntuu olevan sille oikein sopiva. Toisin sanoen lisävalkuaista ei enää tarjoilla erikseen, ruokinta alkaa siis pikkuhiljaa muistuttamaan aikuisen harrastehevosen ruokavaliota. 

Pientä kasvua on ollut havaittavissa myös, tällä hetkellä Salaman säkäkorkeus on 150+, tarkempaa mittaa ei ole vielä muistettu ottaa.

Uusi vuosi otetaan vastaan kaikista pettymyksistä huolimatta odottavaisin tunnelmin. Salama kääntyy jo 3-vuotiaaksi ja mikäli kaikki menee hyvin, saa se aloittaa ratsu-uransa ihan virallisestikin ja kunnolla ensi keväänä. Jos jalat eivät kuntoudukaan odotetusti, keksitään sitten aikanaan toinen suunnitelma.