lauantai 28. joulukuuta 2013

Hei me onnutaan


Tai no, ainakin podetaan jotain jalkavaivaa. Vallitsevasta pimeydestä ja suttuisista keleistä johtuen en ole nähnyt sitä päivänvalossa viikkoon liikkumassa, joten en osaa sanoa ihan rehellistä tilannetta sen liikkumisesta.

Äkkilähtö lämpimään:
Punaisen renkaan alueella on nyt lämmintä. Sininen alue oli ennen aina lämmin, nyt siellä on viileää.
Salamanterin molemmat kintereet ovat olleet nyt muutaman päivän lämpimät aamuin illoin. Jos tulkitsin anatomiaa oikein, on lämpö juuri "kinnerpattialueella" eli tuossa etupuolella ja sisäsivulla. Siis kehittääkö tämä nyt sellaisia(kin) patteja itselleen? Mitä vielä olisi tarjolla, jänispatit on käytetty jo? Turvotusta ei ole, vain vienosti lämpimämpi kämmenen kokoinen alue. Bulgaarialainen lainatohtorihan mutisi jotain kesällä myös kinnerpateista, mutta se meni tältä itkupilliltä puoliksi ohi.

Hoidoksi Kultimuru on nyt saanut takajalkojen kylmäystä ja MSM-linimenttiä. Lisäksi on käyty jo parin viikon ajan keskustelua pienen rivintapaisen näppylän hoidosta sukkatakajalassa. Siihen olen aamuin illoin läästinyt Vetramil-voidetta ja nyt näppylän jo parantuessa se on Salaman mielestä ihan okei. Tähän asti se on ollut takajalan heilauttamisen arvoista puuhaa. Ai niin, kirjoitinpa jo kirjelmän luottoeläinlääkärillekin näistä koivista. Tällä kertaa toivon olevani vain luulotautinen, jos nämä olisivat vaikka vain kasvukipuja. Se tuntuisi jo ihan kivalta vaihtoehdolta.

Hevostalli.net sen jälleen tiesi - millainen hevonen saa vuoden sairasloman? No teuras tietysti. Sellaisilla ei kuulemma ole mitään virkaa.

No, onneksi meillä onnellisilla hevosenomistajilla on varaa valita ja leikkiä my little pony-leikkiä ihan rauhassa omissa kotinurkissaan. Eipä sillä, varsahan tuo on ja sen kuuluu vielä vain olla ja kasvaa. Ei sillä ole kiire mihinkään vieläkään. Mutta silti, haluaisin edes päivän pari katsoa sitä ilman röntgenkatsetta. Saisikohan jostain alesta nyt vaaleanpunaiset lasit? Jos jotain kivaakin, niin sen dieetti on edennyt ihan mukavasti. Paremmin kuin omani.


PS. Huomasitteko muuten, siellä on satanut aika paljon? Joo, meilläkään ei enää tarhan portin edustalla oleva salaoja vedä ollenkaan, seuraavaksi tarvitaan paloauto nostamaan Salama mökkiin ja mökistä ulos. Tassut kastuvat, eikä meikäläinenkään voi enää tehdä tallihommia crocsit jalassa. Äh, optimismia koetellaan.

PPS. Kaikki on oikeasti ihan jees. Tämä oli vain tällainen turhautumis-valitus-rutina-ritinä-postaus. Se fiilis haihtunee parin päivän päästä riks-raks-poks-meiningillä taivaalle erilaisen väriloiston saattelemana. Ai niin, mutta jos tämä pilvisyys jatkuu, niin raketteja tuskin edes näkee.

PPPS. Duke on sentään toipunut hienosti kutkastaan, uusia rihmastoja ei ole tullut. Jee!

Poroponi-Duke 23.12.2013.

8 kommenttia:

  1. Toivottavasti nuo nyt vaan olisi niitä kasvukipuja! Niitä hötönetin asiantuntijoitten höpinöitä sitä välillä tulee itsekin luettua, eikä yleensä tiedä pitäisikö sitä itkeä vai nauraa. Eiköhän tuollaisten nuorten hevosten erinäiset vaivat onneksi helpota kasvun myötä. Ja vuoden saikun nyt voi saada mistä vaan, nuorella kyllä on niistäkin paremmat tsäänssit toipua. Tiedän hevosen, mille lääkäri antoi lähemmäs neljä (!!!) vuotta saikkua, että ei saa tehdä muuta kuin tarhata. Siitä neljästä vuodesta on jo kohta kolme mennyt ja kontrollikuvissa selkä näytti niin hyvältä, että saa jopa aloittaa ratsastuksen. Nyt samalla hepalla pystyy jo hyppäämään pieniä esteitä. Tällä hevosella kyse oli lannerangan murtumasta ja oikeasti sen pelastus oli nuori ikä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja tämähän olisi periaatteessa vielä "terve", jos olisin kuunnellut tuttujen neuvoja ja ollut viemättä klinikalle edes ensimmäistä kertaa.. Kivempi ehkä nyt saada pitkä vikalista kuin sitten, kun vaivaista hevosta olisi ruvennut ratsastamaan tai ajamaan. Toipukoon rauhassa ja vaikka ei aktiivista käyttöä kestäisikään, niin olkoon silti tuossa. Se on meidän kamu, vaikkei ihan joka tytön taskuraketti olekaan käytökseltään. :D

      Hullunhommaa tämä hevostouhu on, mutta toistaiseksi vallan mukavaa. Yhtälailla ne voivat kuolla ähkyyn vaikka huomenna tai jäädä taivaalta tippuvan meteoriitin alle. Ei näistä tiedä.

      Poista
  2. Voi ei :( Anua kompaten, toivottavasti olisi vain niitä kasvukipuja. On se kurjaa, että nuorella hevosella on tuollaisia jalkaongelmia :( Ne on aina raskaita, Ransunkin kanssa on koko ajan takaraivossa alkava nivelrikko. Ja suurimman osan ajasta luulen olevani luulotautinen.. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! Musta tulee ainakin ihan luulotautinen heti ja kyttäämällä kyttään jälkoja. Voisi joskus opetella rentoutumaan...

      "Onneksi" monen tutun varsoilla ja nuorilla on ollut yhtä sun toista vaivaa, joten ihan yksin ei tässä kurjuudessa olla. Harvassa taitavat olla ne Hannu Hanhet, joilla ei ole ikinä mitään vaivaa.

      Poista
  3. Voi nenä, tiedän nämä tunteet ja rötngenlasit... Olen oppinut jo mielestäni aika tarkaksi näissä kipuasioissa, ehkä liiankin.. Sitä on kokoajan löytävinään jotain vikoja ja kipuja, lämpöjä ja turvotuksia. Ja nyt olen varma, että polvet ei ehkä vaivaakaan enää, vaan maha! :D Tää on taas niin tätä. Ja toisaalta minusta on tietyllä tapaa lohduttavaa se, että vaivoja on nuorillakin. Etten voi syyttää tästä sairastelusta pelkästään sitä, että ostin "vanhan" hevosen..

    Ht.netin voi jättää ihan omaan arvoonsa, jokainenhan saa tehdä omallaan mitä haluaa ja kaikille ei ole tärkeintä se, miten paljon hevosta voi treenata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotoveri!! :) Hankitaanko jotkut suodattimet..?

      Omalla kohdalla tähän elämäntilanteeseen tällainen varsa-toipilashevostilanne on ihan jees. Aika ei anna myöden treenata tavoitteellisesti nyt eikä varmaan koskaan, joten olen hyväksynyt elämäni ikuisena harrastelijana. Eikä asiaa haittaa yhtään se, että nykyiset hevoset ovat ihan täydellisiä jo nyt, kumpikin omalla sarallaan. :)

      Poista
    2. Joo, sellaset suodattimet ois tarpeen. Välillä tuntuu, että monella muulla sellaiset on, kun näen heidänkin hevosissaan vikoja. ;D

      No sama juttu! Mulle Taavi riittää oikein loistavasti ja on hyvä ystävä. Nyt kun se on pihatossa, ei tarvitse potea liikutuksesta huonoa omaatuntoa.

      Ainut mitä tässä parhaillaan tuskastelen on se, että miksei hevonen voi ymmärtää, että minä aina parhaani yritän ja koetan hoitaa, vaikka kaikki toimenpiteet ei ole niin kivoja sen mielestä. Kai se on vaan tuo hevosen herkkä luonne, se kyllä näyttää heti kun sen mielestä meneillään oleva toimenpide ei ole hyvä. Tänään kiukustuin itsekin ja tökkäsin sitä märällä pesusienellä nenälle, kun se tuijotti minua korvat luimussa ja naama mutrulla mahaa ja jalkoja pestessä. Sitten se käänsi päänsä suoraan ja laittoi korvat höröön, komento "hymyä turpaan" siis tepsi. :D Nauratti..

      Poista
    3. Minäkin olen bongaillut vieraiden hepoista monenlaisia "vikoja". Ikävä kyllä temppuilun ja muiden kenkkuilujen takana on usein ollut ihan fyysinen syy... Sen verran "helppo" tämä hevonen on tutkia, huvikseen harvemmin tekevät tuhmuuksia. ;)

      Meilläkin on kohdattu pientä kulttuurishokkia. Minun kaunis ajatukseni saa usein Salaman silmät pullistumaan entistä enemmän sen päästä ulos. Usein kuitenkin sopu sijaa antaa ja hommat hoituvat ihan hyvin. ;)

      Poista