Hevoset omaan talliin?

Hevostalli.netistä löytyi kerrankin melko asiallinen keskustelu kotitallin perustamisesta. Jäin heti miettimään, mitä kaikkea tässä vuosien varrella on koettu ja mitkä ratkaisut ovat olleet hyviä, mitkä huonoja.

Tallirakennus: Vanhan navetan remontoinnista talliksi / uuden pikkutallin rakentaminen? Siirtotalli? Pihatto?

Omalla kohdalla päädyimme remontoimaan siistin ja sisältä tyhjän (heti muutaman roskalavan jälkeen) vanhan eläinsuojan talliksi. Tähän olisi saanut kolme pientä karsinaa (7-9m2) tai sitten kaksi suurta (12m2), joista päädyimme jälkimmäiseen. Näin heinille jäi mukava erillinen pieni säilytystila ja varusteillekin tehtiin oma pieni eristetty (siis lämmin) huone. Tallin puoli on villoitettu ohuesti myös, eli on hieman lämmin talvellakin. Tämä on tärkeää, koska halusin automaattivesikupit ja niiden tulisi pysyä sulana myös pakkasilla.

Meillä karsinat ovat "avomalliset" eli hepat saavat pään käytävälle ja kaverin puolelle. Tämä on ollut hyvä ratkaisu. Tallissa hevoset ovat aina rauhallisempia ja omissa karsinoissaan ne viihtyvät hyvin, vaikka toinen olisikin poissa, esim. maastolenkillä. Itse en henkilökohtaisesti pidä umpinaisista karsinoista, mutta ymmärrän kyllä niiden tärkeyden esim. isoilla talleilla, missä liikkuvuus ja hevosten vaihtuvuus on ihan toista luokkaa.

Yksi olennainen juttu on myös tilankäyttö: Tallissa olisi hyvä olla riittävän iso ja valoisa hoitotila. Sitä arvostavat muun muassa kengittäjät ja eläinlääkärit.

Vanhan rakennuksen remontointi on suhteessa aivan yhtä kallista kuin uuden rakentaminen, jos työvoimaa ja taitoa ei löydy omasta takaa. Meillä talliin uusittiin betonilattia ja pinnat sekä samalla päivitettiin sähköt tälle vuosisadalle. Rahaa meni useampi tonni, mutta mielestäni ne sijoitettiin ihan järkevästi. ;) Omana etuna tosin sanottakoon, että rakentajat löytyvät oman katon alta ja perheestä, eli tässä kohtaa säästettiin jo pitkä penni.

Vanhat navetat ovat tunnelmallisia, mutta nykysuositusten mukaan kovin matalia. Riippuen pohjaratkaisusta voi niistäkin saada oikein toimivia talleja parille hevoselle. Siirtotalleja on myös erilaisia, hyviä ja huonoja. Olen kai itse törmännyt vallan niihin huonoihin, omaan pihaani en sellaista ottaisi, missä on puulattia ja kenkkuilevat ovet, jotka turpoavat ilmankosteudesta umpeen. Toisaalta väliaikaisratkaisuna varmasti sellainenkin on ihan kelvollinen.

Pihatto on myös yksi vaihtoehto. Moni ajattelee, että se on helppo ja vaivaton tapa pitää hevosia - onhan se, jos pihaton suunnittelee ja rakentaa hyvin. Se vaatii yhtälailla huoltoa ja hoitoa kuin tallikin. Pihatonkin rakentamista säätelevät omat kriteerinsä, jotka kannattaa ottaa huomioon nyt rakennusvaiheessa. Olennaisin lienee parinkin hevosen pihatossa se, että sitä pystyy putsaamaan myös tarvittaessa koneellisesti. Helpottaa kummasti elämää.

Hyvän heinän saatavuus, hinta, säilytys ja kulutus?

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Hyvä heinä ja korsiruokinnan "oikea" määrä ovat niin suhteellisia käsitteitä. Pääpiirteissään: Jos löydät hyvän, luotettavan ja rehellisen heinämiehen, pidä siitä kiinni kynsin ja hampain ja vähän enemmänkin. Lieneekö jollain jotain lisättävää?

Pakko kertoa, että meillä homma toimii ihan älyttömän kivasti: Joka toinen viikko heinämiehemme tuo kuorman, mikä riittää juuri sen pari viikkoa. Laadultaan heinä on priimaa. Tällaisesta on ilo maksaakin se melkein puolet enemmän, mitä säilöheinäpaaleihin esimerkiksi menisi.

Tarhojen perustaminen

Toinen juttu, mihin kannattaa panostaa, niin aitojen kuin pohjienkin osalta: Hevonen kokopäivätarhattuna viettää nimittäin tarhassa enemmän aikaa kuin tallissa. Me halusimme myös tehdä kunnon tarhakatoksen, joka onkin ollut ihan älyttömän hyvä. Se on pelastanut monta revittyä loimea, kun hevosia ei tarvitse enää loimittaa niin sanotusti varmuuden vuoksi - menköön mökkiin, jos sataa. ;)

Riippuen käytössä olevasta tilasta, tarhoista kannattaa tehdä mahdollisimman suuria. Postimerkkien keräily kannattaa unohtaa, niistä ei seuraa mitään muuta kuin harmia. Sairastarhavaraus on kuitenkin hyvä olla, koska joskus sellaistakin tarvitaan. Tarhoja olisi hyvä olla myös ainakin yksi ylimääräinen, vierailevia tähtiä ja muita yllättäviä tilanteita varten.

Aidat ovat olennainen osa toimivaa tarhaa. Olennaista on, että aidassa kulkee sähkö kesät ja talvet. Sähköpaimenen pitää siis olla riittävä, tosin ylilyöntejäkään ei tarvita. Olivat tolpat sitten muovia, metallia tai puuta, ne kannattaa lyödä maahan mahdollisimman syvälle. Aitamateriaaleja on monia ja jokaiselle varmasti löytyy omaa silmää miellyttävä ratkaisu - olkoonkin, että putkiaita tai lankkuaita on kallis, mutta todella pitkäikäinen. Meillä on kyllästetystä puusta tolpat ja kahdessa tasossa laudat, jotka olen maalannut valkoisiksi. Sähkököyttä (5mm) olen laitellut tarpeen mukaan aina kerroksen pari lisää - tällä hetkellä meidän Auswitzissä on on neljä kerrosta lankaa. Kaksi Dukelle, yksi Salamalle. Neljäs on koristeena.

Tarhan pohja on myös tärkeä elementti. Jokainen savilillussa vuodesta toiseen uiskenteleva keksii vallan yltiöpositiivisia perusteluja puolen metrin savimössölle ja sen terveysvaikutuksille, mutta vaihdettuaan tarhan pohjia hiekalle tai muuksi, muuttuu ääni kummasti kellossa. ;) Hiekkatarhoilla on omat vastustajansa, mutta siisteydensä puolesta se on ihan mahdottoman hyvä. Toinen hyvä pohjamateriaali on kuorikate, mutta se voi vauhdikkaammassa menossa mennä liukkaaksi.

Meillä on muun muassa tilankäytön tehostamiseksi tehty pienen tarhan jatkoksi samalla pieni kenttä, joka on salaojitettu ja huolella perustettu. Hevosilla on aina hyvä alusta liikkua. Oma ideaalitarhani olisi jonkinlainen metsätarhan ja hiekkakentän risteytys, missä olisi sopivan vaihteleva pohja. Jos lääniä riittäisi, olisi tarhallakin kokoa paljon enemmän mitä nyt. Tällä hetkellä pojilla on talviaikaan käytössä vain 1000m2 tarha. Talvella päästän ne myös ulkoilemaan ruohotarhaan, jolloin tilaa on kolminkertaisesti. Sellainen hehtaarin pikkutarha olisi kiva.

Oma pieni 25x45m kenttä, tyhmä ajatus?

Ei todellakaan. Kenttä on ihan must have. Sen saatuaan ei voi enää ymmärtää, miten on voinut elää ilman sitä. Mielestäni kokoa tärkeämpi juttu on hyvä pohja: Hyvä pohja pienemmässä ringissä on paljon parempi kuin iso perunapelto, missä saa pelätä hevosen jalkojen puolesta jo ihan kävellessä.

Muuta, mitä itse olet oppinut/kokenut kantapään kautta?

- Tallin ilmanvaihto - älä tingi siitä.
- Lämmin vesi talliin
- Lämmin ulos vesi myös talvella - lämmitettävä vesikuppi auttaa hurjasti
- Kunnolla tilaa kuivattaa loimia (voit vaikka joutua extempore klippaamaan ponin ja pesemään sitä kuuriluontoisesti viikkotolkulla...)
- Hiirille pääsykielto varustekaappiin ja rehusäkkeihin. Muun muassa Ikeasta löytyy mukavia säilytysratkaisuja näihin.
- Traktorin mentävä tallin ulko-ovi
- Säilytystilat kuivikkeille (olki kaipaa sisätiloja, muut pärjäävät joten kuten esim. pressun alla ulkonakin)
- Lantalan tyhjennys - kuka hoitaa, milloin ja mihin hintaan?
- Kuljetuskalusto - mistä pelit ja vehkeet, jos tulee äkillinen klinikkareissu tms.? (jos omia ei ole - itse ratkaisin tämän hankkimalla oman trailerin)
- Vararinki ympärille sairastapauksien ym. vuoksi
- Samaisesta syystä myös hevosten hoito-ohjeiden olisi hyvä olla joko kirjallisena tai parille ihmiselle opetettuina - onnettomuudet eivät tule kello kaulassa!