Jälleen jännän äärellä

Kulunut talvi on pitänyt sisällään pitkäjänteistä työtä. On valutettu kyyneliä, verta ja hikeä, kahlattu epäuskoisuuden meressä ja nähty pieniä valopilkkuja siitä, mitä elämä voisikaan olla. On kylmätty jalkoja, yritetty pysyä nahoissaan, pyritty kävelemään, toivottu parasta ja varauduttu pahimpaan. On otettu riskejä, etsitty parempia tapoja toimia.

Tammikuinen hankkarikontrolli latisti mieltä rankemman kerran: Hankositeen sisähaaran vamma oli kyllä parantunut hieman, muttei niin paljoa kuin olisi ehkä toivottu tai oletettu.

Pojat perillä kohteessa.

Tänään oli jännittävä päivä, jota odotin suorastaan kauhunsekaisin tuntein. Onko ruuna haudattava pellonreunaan vai onko meillä vielä toivoa? Meidät vastaanotti tänään eläinlääkäri sekä fysioterapeutti.

Kasvupyrähdys meneillään.

Pieni urhea hevoseni käyttäytyi tänään yllättävän hyvin, mitä nyt nahkapuku petti totaalisesti, kun viiden kuukauden tauon jälkeen se sai luvan kanssa ravata! Ja totta tosiaan, käytös liinan päässä oli tänään aika huonoa, mutta mitä pienistä, ruuna liikkui puhtaasti! Yllättävää tai ei, mutta huonoin jalka ei todellakaan ollut oikea etujalka vaan vanha tuttu eli oikea takajalka.

Molemmat oikean puolen jalat sekä lapa ultrattiin. Pitkät minuutit tuntuivat tunneilta, kun eläinlääkäri katsoi tarkkaan jokaisen kohdan läpi.

Pieni videopätkä juoksutuksesta: 

Linkki videoon
Oikean etujalan hankositeen sisähaara oli parantunut todella hyvin. Ihan ilman muttaa tämä tosin ei mennyt: Jännetupit ovat tulehtuneet ja siksi jalassa on turvotusta. Mitään uutta vammaa jalasta ei kuitenkaan löytynyt. Turvotus laski myös selvästi juoksutuksen myötä. Ruuna saa nyt 10 vrk kipulääkekuurin, jonka jälkeen se saa aloittaa varovaisesti ravailun. Jee!

Oikea takajalka oli niin terve kuin se vain voi olla. Onneksi. Itseasiassa ultrassa jalka oli kauttaaltaan hyvinkin siisti, parempi kuin koskaan ennen.

Salaman lihaksisto katsottiin myös läpi. Kireyksiä oli siellä täällä. Päivän huonoin uutinen lienee se, että sillä on oikeassa lavassa pieni revähdys. Nyt kun karvat ajeltiin ja kohtaa tutkittiin tarkemmin, näkyy tuo vamma ihan paljaalla silmälläkin ja moni ihmetystä aiheuttanut asia selittynee tällä. Fysioterapeutilta saimme yksilölliset ja näppärät jumppa- sekä hierontaohjeet revähdyksen hoitoon kipulääkekuurin rinnalle.

Nyt vain toivotaan, että toipuminen jatkuu samalla hyvällä tahdilla.

PS. Duke oli tietty mukana. Väliajalla tehtiin sen kanssa pieni näyttelytreeni. ;)