Dukeboyn treenipäivä

Ruskolandian karvaponi treenaa toisinaan ihan tavoitteellisestikin. Varsinkin, kun ekat kisat on jo tähtäimessä. Uskoisin, että poni jo nyt selviäisi jotenkin kunnialla esimerkiksi shettisyhdistyksen käyttöluokasta. Suuremman kriisin aiheuttaa se, että allekirjoittaneen pitäisi keksiä jokin sivistynyt asu tähän lajiin. Fleecetakki ja riemunkirjavat ridapökät eivät vissiin sovi.

Vaatteista viis. Kaksi kertaa viikkoon tehdään hölkkäpainotteinen lenkki ajaen, pituutta 3-6 km ja joskus enemmän, jos poni ei suostu kääntymään kotiin. Laukka on jätetty nyt kokonaan pois, koska haluan työstää Duken ravia paremmaksi. Dyyk on usein asiasta eri mieltä, mutta on tyytynyt kohtaloonsa ihan okei. Kotipihan ulkopuolella Dukella on kauhea kiiru kauas pois, joten eteenpäinpyrkimys ei ole ongelma siellä.

Maastot meillä ovat onneksi monipuolisia ja metsäpoluille shettiskärryt mahtuvat vallan mainiosti. Duken suosikkipaikka onkin metsä ja siellä kiemurtelevilla poluilla se suorastaan villiintyy. Samalla tulee treenattua tarkkuutta ja maratonesteitä kuin varkain.

Kerta viikkoon ohjasajetaan tai ajetaan kentällä treenaten kouluosuutta. Silloin pony etenee kuin etana siirapissa, joten laatu korvaa määrän ja silleen.

Siispä - vallitsevana teemana oli tänään(kin) eteenpäinpyrkimys, mutta siihen lisättiin helpon kouluohjelman palasia. Alkulämmöt haettiin metsästä alle ja lopuksi hetki kruisailua kentällä.

Tänään teemana olivat helpon valjakkoluokan (driving class, helppo, shettis.com) asiat. Halusin karvaturrikan vähän myötäävän ja asettuvan sisälle kurveissa. Oikealle se on helppoa, mutta vasemmalle vielä haastavampaa. Siihen kierrokseen koko pony tuntuu kaatuvan vasten ohjaa.

Vaikka en tiedä mistään mitään, haluan VOVP-ponini urakehityksen kulkevan samoilla kantimilla kuin ratsunkin eli ekana tulee tahti, notkeus, tuntuma, lennokkuus ja niin edelleen. Alkuun tuntui hullulta tehdä kärryiltä käsin samoja juttuja kuin ratsunkin kanssa, mutta pikkuhiljaa ajatukseen tottuu. Duke on sen verran pro, että sen kanssa voi kokeilla jo erilaisia siirtymisiä askellajien sisällä. Tässä kuvassa meneillään temponlisäys lävistäjällä.

Pony on todellakin pro, mutta... Kuskille satulan päältä tutut perisynnit heräävät henkiin tässäkin hommassa. Ai, pitääkö näitä ohjia jotenkin pidellä? Eikö ne saakaan roikkua pyykkinarun tavoin? Ai miten niin näitä tehtäviä pitää valmistella enemmän ja aikaisemmin?

No, tekemällä oppii. Nyt kun tallissa on hevosia enemmän, voi kaksi jättää huoletta kotiin isännän vaivoiksi. Ajateltiin Duken kanssa nimittäin jossain kohtaa lähteä lomareissulle jonnekin, missä tästä aiheesta voisi oppia lisää. Lisäksi olisi ihan huippua päästä kokeilemaan kunnon vaunuja sekä maratonesteitä ja ja...

PS. Isäntä ajoi loppukäynnit!