perjantai 13. maaliskuuta 2015

Ihanaa ja kamalaa


Tuo ihana valopilkku taivaalla tekee ihmeitä: Huolet ja murheet unohtuvat ainakin hetkeksi. Hepatkin ovat ihanan rennon raukeita, kun ne paistattelevat päivää auringossa.


Tällaisina kauniina kevätpäivinä on ihanaa vain olla ja tarttua hetkeen: Katsoa aurinkoa, nauttia lämmöstä, etsiä hevosten kanssa kevään ensimmäisiä ruohonkorsia. Katsoa, kun luonto suorastaan silmissä herää henkiin ja ihan uuteen kasvuun. Kevät on ihanaa uuden alun aikaa.

Tähtiä peffassa?
Ihana aurinko. Ihan tulee hiki, kun paikallaan seisoo.
Allekirjoittaneen suosikkitukikohta eli baden baden pilkottaa taustalla. 

Tuleva viikonloppu on jännittävä. Ensin käydään jumpalla sekä tohtorilla Salaman kanssa ja seuraavana päivänä Samppa sitten tulee. En ole vielä päättänyt, miten Salama tarhailee jatkossa, kun vieras ja vilkas nuori tulee laumaan. Täytyy ehkä pitää Salamaa erillään väliaidan takana ainakin ekat päivät, ihan vain jalan takia. Normaalisti laittaisin kaikki samaan ja toivoisin parasta, mutta nyt täytyy harkita jokainen liike Salaman vuoksi tarkkaan.

Ihan niin priima se Salaman oikea etujalka ei ole ollut kuin toivoisin. Oikeastaan jalan huominen ultra karmii jo pelkkänä ajatuksena. Oikea etujalka on lähes päivittäin jollain tasolla nesteinen sisä- ja ulkopuolelta, mutta ei varsinaisesti lämmin. Pehmeä turvotus laskee kyllä liikkeessä ja viimeistään iltaan mennessä, myös kylmäys auttaa. Hevonen liikkuu tällä hetkellä halukkaasti ja mielellään. Silloin tällöin se kyllä kompuroi, mutta siitä ainakin osa voi mennä ihan kasvun piikkiin, kuuluu kasvuun ja kehitykseen sekin nuorilla hevosilla. Puristusarka tuo hankkarin haara ei ole sisä- eikä ulkopuolelta. Jotta tämä lysti ei rajoittuisi vain yhteen jalkaan, olen välillä ollut tasapuolisesti huolissani muistakin jaloista, erityisesti jo valmiiksi epämääräisen ulkonäön omaavasta oikeasta takajalasta. 

Toki joillekin voi jäädä krooninen turvotus vammakohtaan, mutta silti se tuntuu hassulta ja pelottavaltakin jutulta, kun kyseessä on kuitenkin nuori hevonen. Niidenhän pitäisi olla niin terveitä ja kuolemattomia... Salamalla tosin on tapana saada jalkoihin helposti turvotusta, mutta silti. Syksymmällä se oli selvästi haluttomampi liikkumaan, vaikka jalka näytti taas ulkoisesti paremmalta. En odota ihmeitä huomiselta, vaikka toki sellaiset hyvät uutiset olisivatkin tervetulleita. Mutta voihan se olla, että oma fiilis olisikin täysin väärä, sen näkee sitten. Vamman toteamisesta on nyt melkein 5 kk eli omalla tavallaan vielä lyhyt aika, vaikka se pitkältä tuntuukin. Viimeksi oli juttua, että jos paraneminen ei nyt tunnu edistyvän, voitaisiin siihen tehdä PRP-hoito. No, ainakin rasvakudosta löytyy, mistä ihmeseerumit voidaan tehdä. 

Kaverikuva. Salama tulee aina luokse. Se on sellainen hali-pusu-tyyppi.
Kivempi kaverikuva.
Karvanlähtökin alkoi viimein. Olin jo hetken huolissani, kun pojat tuntuivat pitävän villoistaan tiukasti huolen. Yleensä kun talviturkin hävitys on aloitettu jo tammikuun lopulla. Nyt paikat kutiavat tietty kovin ja kaverin rapsutuspalvelu kelpaa. Tosin kaiffarin karvojen sylkeminen suusta on vähän tylsää.

Jos on tullut tylsä hetki, on allekirjoittanut tarttunut sukaan ja käynyt tarhassa harjaamassa hevosia. Se on muuten hyvä idea, mutta kun Salama on vähän mustis eikä anna koskea Dukeen juuri ollenkaan. Se ei pelkää käyttää kokoaan hyväksi, kun aikoo jyrätä minun ja Duken väliin. Hölmö.

<3

8 kommenttia:

  1. Eihän siinä ole kroonista turvotusta? Meillä Speedylle on jäänyt jonkinsortin krooninen nestepussi, se pikkuisen laskee liikkeessä ja kylmäyksestä mutta aina siinä on pieni nestepussukka. Ainakin näin meille ell totesi kun viimeksi panikoin ja tutkitutin jalkoja klinikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan on, tavallaan ei. :D Mikään limppu se jalka ei ole nyt aikoihin ollut ja turvotus on erilaista kuin silloin, kun vamma tuli. Silloin jalka oli paksu, taikinamainen ja selvästi arka. Nyt se on pehmeämpi ja turvotus ns. elää. Tällä on nyt tuo vammakohta klipattu, joten se on vähän lämmin koko ajan.

      No, huomenna selviää moni murhe! Ehkä.... :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos. Onneksi aika on sentään aamulla melkein ekana... :D

      Poista
  3. Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Ihana jos saisit hyviä uutisia klinikalta! :)
    Ja pakko todeta yksi syy, miksi tykkään sun blogista hirmusti; täällä esiintyy hepat luonnollisessa olotilassa, karvaisina ja hieman kuraisina! :D Mielestäni sellaset blogit on kuvitukseltaan tosi tylsiä, missä hepat on aina kuviin puunattu viimesen päälle ja kuvattu jossain näyttelyasennossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin näin... ;) Klinikkaa varten tehtiin jo perinteisiä valmisteluja: Pesin hännän. Salama varmaan tietää jo, että jaahas, keikkaa pukkaa...

      Kiitos kehuista! Kaikki mikä kiiltää ei olekaan aina kultaa, mutta olin siitä tosi iloinen, kun huomasin pölyisen, karvaisen ja hiekassa piehtaroineen hevoseni silti kiiltävän valokuvassa, kun eilen kilvan aurinkoa otettiin. :D

      Poista
  4. Voi että mä toivon että saisitte klinikalta hyviä uutisia! Täällä on sormet ja varpaat pystyssä :) Tsemppiä myös uuden ponin kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Raporttia tulossa tietty heti jahka saadaan reissu(t) tehtyä.... :)

      Poista