Läheltä piti (ote yhden tuhman päiväkirjasta osa 529)

Yrmy.

"No kai tuossa kentällä nyt vähän kävellä voi, jos nätisti menee." tuumasi allekirjoittanut tänään, kun mietti erilaisia Salaman liikutusmuotoja jäätikön peittämällä plantaasillaan.

Arvatkaa oliko Salama samaa mieltä? Tänään se suorastaan haistatti hevonpeet eilen hehkutetulle lisärehulle.

Selkännousu: Check. Ihmeen nätisti seisoikin. Pari kierrosta käynnissä löysin ohjin: Check. Otin puolipitkät ohjat ja seuraavaksi askeltiheys muistutti mallia kiihtynyt shettis. Tehtiin siirtymisiä, lähinnä pysähdyksiä, sujuivat ihan ok.

Sitten se yllätti: Ryntäsi mokoma portille possupassia jonkun pukkiloikkaa muistuttavan kera. Ei se käy, sanoin nätisti ja otin raipan ulkokäteen vähän niin kuin vinkkinä. Kävelysessio sai luvan jatkua.

Arkistoista tilannekuvien aatelia: Tuhma Salama keväällä -14.
Pääsääntöisesti se on ollut tosi kiltisti. ;) 

Seuraavalla kierroksella sama homma, mutta kovemmin panoksin ja salamamaiseen tyyliin täyttä pukkilaukkaa jäätiköllä. Päästin pari veesanaa. Jarrut löytyivät ulkotallin kohdalla, jossa myös hyppäsin alas. Nyt oli ihan vääränlainen keli ottaa miehestä mittaa selästä käsin, riskit kun on minimoitava nyt mahdollisimman hyvin. Maastakäsin sahattiin portin ohi edestakaisin jokunen tovi. Ruuna nöyrtyi ja kiipesin takaisin selkään.

Jatkettiin siitä mihin jäätiin eli pysähdyksillä. Niitä parin metrin välein ja kun ruuna lopullisesti tyytyi kohtaloonsa ja rentoutui, oli ero huomattava. Se venytti kaulaa ja käveli pitkällä askeleella rennosti. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, ruuna pääsi talliin parin rennon kiekan jälkeen. Tämäkin oli sellainen hetki, kun olisi ollut kivaa hölkkäillä höyryjä pois, huomio olisi nopeasti ollut ihan muualla kuin kentän portilla.

Parin viime viikon aikana Salama on liikkunut ratsain todella vähän. Syynä siihen on vihoitteleva ristiselkä, joka taas johtuu mitä luultavimmin vaivaisesta etujalasta ja inhottavista jäätikkökeleistä. Selkä ei varsinaisesti ole kipeä (siis paineluarka), mutta hyvin jäykkä ja ristiselän päällä on välillä huomattava plotti, erityisesti oikealla. Varmasti myös yksipuolisella käyntiliikunnalla on vaikutuksensa, kun se ei pääse kunnolla purkamaan energiaansa ja käyttämään kroppaansa. Satula on tsekattu ja tsekataan vielä uudelleenkin. Ratsupuuhat on pidetty ohjelmistossa nyt hyvin harkiten, onneksi on toisenlaisiakin liikutusmuotoja. Jos kelit paranevat, pitänee järjestää Salamalle maastoilua. Siitä se voisi tykätä, kun ei tarvitse kiertää ympyrää. Tämän hevosen tuntien sitä on ihan turha prässätä kentällä, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Eläinlääkäri ehdotti sille hierontaa ja huomenna onkin sitten Salaman ihan eka hieronta koskaan. Saa nähdä, mitä Pläsipää sanoo sellaisesta.