perjantai 23. tammikuuta 2015

Voi niitä aikoja: Tompan kisapäiväkirja 2008

Viime aikoina on tullut ajateltua ja ikävöityä niin paljon tätä yhtä hevosta. Sattumalta löysin koneelta vanhat kisapäiväkirjat, joiden luulin jo kadonneen. Pakko jakaa nämäkin helmet ja muistot tänne blogiin talteen, ennen kuin häviävät kokonaan bittiavaruuteen. Tässä osa 2/3, ihan vähän siivottuna versiona.


11.5.2008 RUSKO:n seurakoulukisat, luokka He C:1
Kevät alkoi suorastaan jo tuttuun tapaan: Tänä keväänä paketoin vasemman jalan polven kokeillessani kamikatze-lentoa ratsuni selästä. Tilanne oli siis se, että talven jälkeen, kun aloitimme estetreenit, hevonen ei tuntunut enää samalta. Se jännitti hyppäämistä ja esteeltä alas tullessa teki sellaiset pukit, ettei kyydissä voinut pysyä kukaan. Pari kertaa kokeilin onneani, sen jälkeen päätin lopettaa. Siispä sain kuningasidean, eli seuraavana tavoitteena olisivat kouluradat.

Aiemmin on ollut helppoa, ratsastelet kotona vähän fiiliksen mukaan ja harjoittelet pari kertaa viikossa maapuomin ylitystä tai vastaavaa. Kerran viikossa joku koutsi kertoo, mitä hypätään ja miten. Jos ei sileällä humppaaminen sattunut kiinnostamaan, aina pystyi lähtemään maastoon. Nyt täytyi orjentautua uuteen päivärytmiin, nähdä painajaisia ilkeistä koulutuomareista ja hioa täydellisiä ympyröitä ja siirtymisiä kyllästymiseen saakka - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Kun huikean helpon C:n rata alkoi onnistumaan jo etu- ja takaperin, oli aika näyttäytyä ihmisten ilmoilla oman seuran skaboissa. Noh, jo verkassa tiesin (tai tunsin), että kuumasta päivästä tulee entistä kuumempi, tahmatassun kaviot painoivat varmaan tonnin per jalka ja eteenpäinpyrkimystä hevosella oli enemmän ylös- kuin eteenpäin. Jättäessäni viimeisenkin oljenkorren, eli raipan pois, hirtti käsijarru täysin kiinni.

Onneksi oma vuoro tuli yllättävän äkkiä ja pääsimme suorittamaan kotona niin helpolta tuntuneen ohjelman. Tomppa piristyi hieman joutuessaan yksin laatikkoon, joten pystyin jopa vähän ratsastamaankin. Muuten ohjelma meni melko siististi ja tasaisesti, paria rikkoa lukuunottamatta.

Lähdimme hakemaan toista hevosta melkein samantien, kun oma suorituksemme oli takana. Matkalla Susanna soitti, että oli käynyt palkintojenjaossa meikäläisen puolesta. Onneksi en ajanut autoa, olisin varmaan järkytyksestä ajanut ojaan. Palkintojenjaossa, täh? Takaisin päästyämme pääsin tarkistamaan tuloslistan ja tottahan tuo oli - sijoituksemme oli 5./19 prosenteilla 59,50%.

PS. Essu voitti KN specialin!


17.5.2008 NaR / Kalanti, luokka C-merkin kouluohjelma
Sisäinen perfektionisti heräsi henkiin ja lähdimme siten koko porukalla Kalantiin aluekisoihin kokeilemaan kepillä jäätä. Luokkana C-merkin kouluohjelma, jossa ei ollut oikeastaan mitään kummallista. Verkassa sen sijaan oli - noin tuhannen siirtymisen jälkeen pystyin ehkä ravaamaan kierroksen tai pari, tällä kertaa hevosella oli virtaa vähän joka suuntaan.

Radalle starttasimme heti Mistellan jälkeen, yllätyksekseni se kulki (Tompaksi) reippaasti myös radalla. Ohjelma meni mielestäni melko hyvin, pisteitä saimme 115 ja prosentteja 63,889%. Lykkäsimme hevosen takaisin koppiin seurustelemaan tyttöystävänsä kanssa ja menimme katsomaan luokan loppua. Jostain kumman syystä löysin itseni jälleen palkintojenjaosta pitelemästä ruusuketta ja palkinnoksi saatua sateenvarjoa, sijoituksemme oli 4./18! Fiilis oli jälleen aika super, vaikkakin olo oli aika ällikällä lyöty. Pitkä kotimatka tuntui tosi lyhyeltä!


Kesä 2008
Kesäkuun alussa muutimme omaan kotiin ja Tomppa pääsi kesälomalle. Maastoilimme rennosti ja ihmettelimme uusia maisemia. Yhtenä päivänä kevyen maastolenkin jälkeen hevonen oli täysin kolmijalkainen, myöhemmin klinikalla selvisi syytkin: Molemmissa etujaloissa luupiikit ja nivelrikko sädeluussa, takajaloissa vanhat kinnerpatit, joista toinen nyt uudelleen "aktivoitunut". Toisessa etujalassa oli vanha jännevammakin. Ei siis ihme, jos hyppääminen on sattunut tai liike on muuten lyhentynyt. Tieto lisää tuskaa, mutta nyt parantelemme kinttujamme ja katsotaan sitten, miten kuntoudutaan. Jos ei muuta, niin jäädään varhaiseläkkeelle, kasvatetaan tukkaa ja pienennetään mahaa.

Elämä jatkuu, syksy saapuu...
Oikeastaan hyvin pian tuon kuuden viikon jälkeen, minkä eläinlääkäri määräsi kävelykuuria, alkoi molemmilla - niin hevosella kuin ratsastajallakin - menojalka väpättämään ja liikeradat kasvamaan uusiin atmosfääreihin. Yllättävää kyllä, Iso Valkoinen oli sitä mieltä, että kävely on pidemmän päälle tylsää. Ilmeisesti olympialaiset innoittivat Ison Valkoisen kokeilemaan samoja temppuja kuin kollegansa GP-radalla. Siispä, oli aika ryhtyä jälleen tositoimiin, ennen kuin hevosen psyykkinen tai ratsastajan fyysinen terveys kärsisi liikaa.


30.8.2008 Kotimäen aluekoulu, helppo C:1 
Ensimmäinen koitos odotti Kotimäessä, vaatimattomasti aluetason koulukilpailuissa, luokkana He C:1. Verkassa tahmatassusta ei ollut tietoakaan, saatikka sitten itse radalla - hevonen kuskasi 6-0 radan läpi, esiintyminen oli niin kivaa! Enpä kauheasti uskaltanut jarrutella, joten papereissa oli harvinaisesti meille positiiviset kommentit "tänään kiireinen". Prosentit jäivät 52%, mutta neitsytmatka aluetasolle tuli suoritettua tavoitteen mukaisesti. Tavoite oli pysyä selässä ja saada hyväksytty tulos.


14.9.2008 VahRan seurakoulukisat, luokka aikuisohjelma 2002
Jälleen menossa mukana, tukka taakse ja parin mutkan kautta vuoden viimeiselle kouluradalle. Kiitos Luojalle siitä, että keksi satulaliiman - verkassa se tuli jälleen tarpeeseen. Herra Kimon näköpiirissä oli liikaa naisia (yksi pieni shettis), joiden läheisyydessä oli pakko saada hieman tanssia. Jahka sain noin sadan siirtymisen ja muutaman sivuloikan jälkeen Ison Valkoisen takaisin tähän maailmaan, oli aika kurvailla kouluaitojen sisälle.

Rata meni oikein mukavasti yhtä unohdusta lukuunottamatta, hevonen oli rento ja suht reipas, lopputuloksena prosentteja vähän päälle 62%, lopputuloksena viides sija ja keltainen ruusuke. Ei hassummin siis.

Silloin tällöin uskalsin kirmata tämän kanssa kunniakierroksellekin. 

4 kommenttia:

  1. Ihana Tomppa <3
    T: vanha tuttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tomppa oli. Terkkuja hänelle sinne ikivihreille. :)

      Poista
  2. Oikein kiva postaus jälleen, Tomppa vaikutti olleen aika loistava tyyppi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tomppa oli mainio, näytti helpolta ja kivalta, mut todellisuudessa oli aika vekkuli tyyppi. :D

      Poista