Hei päiväkirjani. Saanko hiukan valittaa? Vaipua itsesääliin?
Viime päivinä olen kamppaillut motivaationi kanssa kovemmin kuin koskaan. On jäätikkökeliä, tilsakeliä, myrskykeliä ja lentävä jännevammainen hevonen, jolla kylmätään nyt yhden jalan sijasta kahta säärtä. Tällä hetkellä teurashevosesta saa pikkasen alle 200 euroa. Se tuntui yhtenä iltana jopa tosi houkuttelevalta ajatukselta, kun täynnä energiaa oleva Läsipää poikkelehti jäätikön läpi talliin iltaruuille.
Kaiken keskellä on muistettava oma jaksaminen. Ihmeitä ei voi tehdä, vaikka kuinka haluaisi. Riittämättömyyden tunne laskeutuu olkapäille aina, kun jalka lämpöilee tai turvottelee edes hieman. Ensi viikolla on toinen etujalan kontrolli. En usko, että jalka on kauheasti parantunut. Se ei vain voi, vaikka sitä kuinka rakkaudella hoitaisi. On vain sellainen olo, kuten neuroosikirjoituksessani totesin. Tässä jokunen päivä sitten myös vanha oikean takajalan vamma turvotteli, mitä se ei ole pitkään aikaan tehnyt. Kirottua.
Olen kovin pohtinut, miksi Salaman oikea puoli ei tunnu kestävän. Sitä aion kysyä myös seuraavalla klinikkareissulla.
Mutta hei - ainakin hetkellisesti ulkona on kaunista. Ei se talvi aina niin syvältä ole. Tosin voisin silti nukkua talviunet.
 |
| Aina yhtä kuvauksellinen Duke. :D |
Laittoi teksti kyllä miettiimään omaakin tilannetta, joka melko samanlainen mitä sinulla.
VastaaPoistaVajaa 2 vuotta on pää ollut henkisesti kovilla tuon yhden kaviokkaan takia, jolla tuntuu olevan varsin huono tuuri terveyden kannalta. Kuinka kaipaankaan sitä aikaa kun oli kaksi tervettä hevosta eikä tarvinnut päivittäin tressailla että miten jalat ja maha nyt voi yms..
Hevonen on minulle kuitenkin mahdottoman tärkeä ja rakas mutta yhä useammin mietin että olisinko loppupeleissä onnellisempi jos saattaisin kaverini ikiuneen..?
Kunnon käyttöhevosta kun tuosta ei enää tule.
Ihan minkä tahansa hevosen kanssa tällaista ei jaksa, mutta sitten ovat ne tietyt tyypit... Eilen muistelin menneitä. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, ettei Tompalla ja Hennulla ollut koskaan mitään vikaa. Ainut vaan, että molemmilla oli nivelrikkoa, mikä vei molemmat, mutta mutta... Niin se muisti vain krakaa. ;) Silti niiden kanssa harrasteltiin monenlaista aikansa. Eli ei muuta kuin leuka pystyyn ja taistoon.
PoistaNämä säät eivät ainakaan paranna mielialaa. Onneksi tänään oli siis aivan ihana talvisää. Vaikka oli pilvinen, vähän tuiskutti ja tuli sellaista kylmää lunta, mutta talvisää. Oli jo mieli valoisampi. Me niin painimme ihan eri maailmoissa. Miten tässä voisi lähettää virtuaalijaksamista ja uskoa huomiseen. Jos olisi nappula, sellainen virtuaaliparannusnappula, mistä painamalla saisi sen Salaman jalan paranemaan, niin painaisin. Ainainen huoli kuluttaa ja toki ne hupenevat eurot. Kun olet päässyt klinikalta ja kassakone on kilissyt ellille ja tili vähentynyt, sitä miettii, miten pitkään pitää taas tehdä töitä seuraavaa klinikkakäyntiä varten.
VastaaPoistaJa kun on kyse rakkaasta hevosesta niin vaakakupissa on jaksaminen, hevosen ystävyys unohtamatta sitä realistista tosiasiaa, että alati sairasteleva hevonen syö euroja niiden heinien lisäksi.
Toivotaan klinikalta hyviä uutisia, ja voihan olla, että toisessa jalassa on revähdys, nyrjähdys, väsymys vierekkäisen jalan vaivasta ja liukastumisesta. Yritän lähettää sinulle virtuaalilähetyksenä positiivisuutta ja uskotaan, että se jalka on parantunut ja toinen vihoitteleva jalka vain vähän rasittunut.
Kiitos sinulle kommentistasi!
PoistaMeillä paistoi tänään jopa aurinko hetken. Se parin tunnin paiste teki mielelle ihmeitä, vaikka puhutaan "vain" säästä. :D
Salama saa syödä vaikka kullattua heinää, se on sen ansainnut. ;) Niin kauan kun mieli on virkeä, on kaikki hyvin. Ja sitä se todella on... Syönyt mokoma aidankin kahdesta kohtaa rikki, kun ei pääse riekkumaan päivisin. Ihan noin yhden esimerkin vain antaakseni. :D
Luojan kiitos Salamalla on vakuutus, kynnys viedä klinikalle on matalampi. Silti rahaa menee lemmikkihevoseen ihan yhtä paljon kuin käyttöhevoseenkin. Mutta miten kävi yhden hepan tässä lähiaikoina meillä, ei sekään kovin ruusuinen tarina lopulta ollut. Suuret suunnitelmat, nopea loppu. Niin se vaan joskus menee.
Voi hyvinkin se toinen oikea jalka oireilla ihan sitä, että toinen on kipeä. Niin meillä ainakin, Ruusahan oli syksymmällä ep molemmista oikeanpuoleisista jaloista, mutta vain takakintusta löytyi varsinaista vikaa. Jos et saa vastausta vakkarieläinlääkäriltä niin kannattaa pyörähtää Vihdissä Kim Sellin luona, tyyppi on aika velho löytämään perimmäiset viat.
VastaaPoistaTuon eläinlääkärin nimi jäi kummittelemaan mieleeni, kun kerroit Ruusan retkestä sinne. Pitää ihan tosissaan miettiä, jos en saa hyviä vastauksia - mitä kyllä epäilen. Suunnittelin myös visiittiä Heli Hyytiäiselle. Hän käy täällä päin aina joskus.
PoistaJokainen hevonenhan on johonkin vino, mutta jotenkin Salamalla se korostuu kaikessa tosi paljon. Ja heikko puoli on nimenomaan oikea. Se kulkee AINA häntä vinossa vasemmalle, vaikka kävelisi vain tarhassa. Täältä blogistakin kuvia katsomalla voi saman todeta. Välillä pyrstö heiluu sivulle enemmän, välillä vähemmän. Näin se on tosin liikkunut jo pienestä pitäen.
"Kaiken keskellä on muistettava oma jaksaminen. Ihmeitä ei voi tehdä, vaikka kuinka haluaisi. "
VastaaPoistaVoiko asiaa enää paremmin pariin lauseeseen kiteyttää. Tuttuakin tutumpia ajatuksia. Kuitenkin minä toivon, että te saisitte klinikalta positiivisia uutisia, siitä huolimatta, että sinulla on toisenlainen tunne.
Iso ja lämmin voimahalaus siihen suuntaan! Ilmat ei todellakaan ole olleet mitenkään parhaita, mitä nyt olen ikkunasta tiirannut. Ei ole juuri hevostelua tehnyt edes mieli.
Hevosharrastus opettaa mitä parhaiten sen, mitä pettymys on. Se voi olla potku perseelle hyvässä tai huonossa, mutta useimmiten kovan työn tulos palkitaan tavalla jos toisella. Ja sitten iskee mystinen ähky tyhjästä, mikä vie hevosen yhdessä yössä...
PoistaHui, onpa tää taas positiivista.
Kiitos sanoistasi Elina.
Suuren suuri voimahalaus täältäkin sinulle. Ihan tuntuu väärältä kun toisella on noin paljon epäonnea ja itsellä on koko talli täynnä terveitä (tai ainakin kohtalaisen terveitä)ja käyttökuntoisia hevosia. Tosin on kyllä mullakin kokemusta myös huonommista ajoista. Mun hevosenomistamisen alkuvuodet olivat suurimmaksi osaksi taistelua kaikenlaisten ongelmien kanssa. Jännevammat tuli valitettavan tutuiksi ja melkein kaikki mahdolliset muutkin huolet ja murheet...Mutta onneksi suunta on nyt ollut ylöspäin ja kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen osaa kyllä todella nauttia niistä pienistäkin hyvistä hetkistä nyt niin kauan kuin niitä riittää!
VastaaPoistaSinä sen sanoit - ne pienet hetket ovat se juttu loppupeleissä. :)
PoistaÄlä kuule muuta viserrä! Kyllä on täälläkin pientä turnausväsymystä ollu viime aikoina ilmassa.Kuntotutan myös jännevammaista hevosta ja motivaatio kävelytyslenkkeihin pilkkopimeässä on muutenkin välillä vähissä ja sitten kun on millon peilijäätä, millon tilsakeliä tai sitten tuulee ja sataa vaakatasossa, niin kyllä miettii että onko järkee vai ei ? Onneksi heppa on aina innoissaan lähdössä lenkille ja hyvällä tuulella, se antaa voimia samoin kuin tosiaan pienikin auringonpilkahdus taivaalla. Jaksamisia sinnekin, eiköhän oteta työvoitto tästä sitten myöhemmin keväällä ;)
VastaaPoistaSalamakin on innoissaan. Sit kun on energiaa vähän turhaksikin asti, lipsuu jalat joka suuntaan ja sieluni silmin röntgenkatseeni näkee repeileviä kudoksia. :D
PoistaEhkä tämä helpottaa ensi viikolla tai sitten keväällä. Se jää nähtäväksi. ;)
Kiitos kannustavista kommenteista kohtalotoverit! Odotin kakkamyrskyä, mutta sitä ei onneksi ole kuulunut. ;)
Taytyy sanoa blogiasi pitkaan seuranneena etta nostan hattua sinulle, joku toinen olisi varmaan jo lopettanut hevoshommat tuossa vaiheessa...itsella kay aina mielessa etta harrastuksen voisi vaihtaa vaikka pitsinnyplaykseen mutta yleensa tama tunne menee ohi parissa paivassa...nuo jannevammat ovat kuulemma vahan sellaisia etta toinenkin jalka voi brakata, se vamman viereinen tai ristikkainen jalka (nain minua ainakin valistettiin kuuluisan elainlaakarin toimesta ekan hevoseni kanssa). Tsemppia klinikkareissuun ja toivotaan parasta,
VastaaPoistaSalamalla on aika surkea-asentoinen se otj, missä tuo iso jänispatti on. Molemmissa takasissa reagoivat hankkarit viime kesänä, joten vähän sanomista on sielläkin siis jo valmiiksi. Pitää nyt pitää kieli keskellä suuta ja tehdä se, mitä voi eli kylmätä ja yrittää pitää ruunanpallero jollain tasolla nahoissaan.
PoistaJänne- ja hankkarivammojen kanssa pahinta on ehkä se, että päälle päin voi näyttää hyvältä ja ultra taas näyttää ihan muuta. Sama toki toisinpäinkin. Se mitä sieltä nyt löytyy, jää nähtäväksi. Nämä liukkaat kelit kuitenkaan eivät ole kauheasti auttaneet asiaa, kun tosiaan kaviot lipsuu minne sattuu hokeista huolimatta.
Hevosihminen on siitä outo laji, että sittenkun se jaksaminen loppuu, niin... Sitä löytyy aina jostain lisää! ;) Tsempit klinikkareissulle, josko tämä alkanut vuosi olisi THE vuosi, jolloin kaikki kääntyisi jo paremmaksi! :)
VastaaPoistaMinä en ymmärrä, mistä se voima kumpuaa..? :D So far so good, ei auta muuta kuin taistella. Kriisistä kriisiin.
Poista