No joo, jätetään lokerointi heti sikseen. Jokaisella on sama vilpitön päämäärä: Suorittava, hyvinvoiva hevonen. Se, mitä kyseinen määritelmä pitää sisällään, on sitten jokaisen henkilökohtainen asia. Treenaavan ravurin, suorittavan estetykin ja hyvin karvaisen harrasteponin sisällä asuu kuitenkin hevonen. Sama eläin, joka rakastaa rutiineja, johdonmukaisuutta, selvää hierarkiaa ja laumaansa. Se haluaa liikkua, elää ja hengittää.
Varusteliikkeiden notkuvat lisäravinnehyllyt, paksut koulutusoppaat, kuitupohjaiset maneesit ja hienot aktiivipihatot eivät poista sitä ongelmaa, mikä monen pienen ja ison ongelman takaa löytyy: Ihminen.
Välillä mietin, mistä voisi ostaa johdonmukaisuutta? Entäpä ihan vain maalaisjärkeä? Tai hyvää onnea? Moni vain sulkee silmänsä ja pyrkii ratkaisemaan asioita vaikkapa rauhoittavilla rehuilla ja naksuttimilla. Hoidetaan seurausta, ei syytä.
Moni hevonen arvostaisi kiiltävää loimea ja kymmentä satulahuopaa enemmän sitä, että me ihmiset muistaisimme olla reiluja. Ja nimenomaan ihan älyttömän jämptin reiluja. Sellaisia kivoja ja selviä, johdonmukaisia. Ei esimerkiksi leikittäisi sellaista peliä, että tänään saa tehdä tota ja huomenna ei. Ei annettaisi epäselviä poliittisia vastauksia, vaan selvän vastauksen ilman jaaritteluja. Hevosista parhaimmat ovat siitä mukavia, että ne antavat suoran palautteen heti. Joko homma toimii tai sitten ei.
Niin, otsikon kysymykseen palatakseni. Kuka sen opettaa? En tiedä, mutta viimeistään oma kantapää.
PS. Allekirjoittanut tykkää ihan yhtälailla maneesitalleista, kunnon pihatoista ja naksuttimista.
mahtava postaus taas!!:)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaKiva teksti! :)
VastaaPoistaKiitti. :)
PoistaJa miten naulan kantaan taas kerran, hyvähyvä!
VastaaPoistaMitä sitä silmiä sulkemaan ongelmilta, kun niiden kimppuun voi yhtälailla käydä. :D
Poista