 |
| Salama toipumassa pienestä vastaiskusta: Se kohtasi klipperin kaulallaan ensi kertaa. Se olikin loppujen lopuksi ihan okei. Rapsutti kivasti. |
Kuten täältä blogistakin on voinut lukea, Salaman oma olotila vaikeiden talviolosuhteiden lisäksi on ollut kovin vaihtelevaa sorttia. Kiltistä pullaponista salamoita iskevään leijaan, kaikki löytyy. Yksi lyijykynää pikkasen paksumpi hankositeen haara on aiheuttanut stressiä lähinnä allekirjoittaneelle, vaikka pientä pyöreää suomipoikaa se ei sinänsä viime aikoina ole juurikaan häirinnyt.
.jpg) |
| Men in black. Duke mukana henkisenä tukena, tietty. |
Vammakohdassa vielä pieni turvotus ja lämpö. (Toim.huom. Johan se muutaman päivän olikin tässä välissä kylmä ja hyvä)
Ultraääni: Vauriokohta täyttynyt hieman, edelleen silti tarkkarajainen ja harvakaikuinen. Ei uutta vauriota.
Jatkohoito:
Kylmäys, sairastarha ja kävelyä samaan tapaan kuin nyt 30-45min per päivä aina seuraavaan kontrolliin asti. (Ratsain, ajaen, taluttaen, tarhaten, tyyli vapaa eli hevosen tuntien päivän mukaan)
Eli ei hyvää, muttei kovin huonoakaan. Aikaa tämä vaiva tulee vaatimaan, mutta siihen olin henkisesti varautunut. Vamma on niin alhaalla hankalassa paikassa, ettei se ihan hetkessä parane. Silti pieni ihmeparantuminen olisi ollut mieluinen yllätys.
Seuraava kontrolliaika onkin sitten 14.3., jolloin treffaamme myös fysioterapeutti Heli Hyytiäisen. Jännittävää!
Aloita hyvä ihminen ihan normaali pitkä tarhaus niin paraneekin joskus se jalka. Toi tyyli että pienessä sairastarhassa -> päästetään riehumaan välillä on huonoin mahdollinen tilanne jännevammasta toipuvalle. Sillä kävelyttämisellä ei ole mitään merkitystä vrt hevonen saisi liikkua tasaisesti vaikka ympäri vuorokauden.
VastaaPoistaVuosi menee melkein aina hankkareita parannellessa, eikä se kylmäys auta sen kummemmin muutakuin esim hiukan raskaamman esim tunnin käyntilenkin jälkeen, muutenhan verenkierron olisi jopa suotavaa olla vaurioalueella mahdollisimman vilkas, jotta hitaasti toipuva kudos saisi rakennusaineita eli pitkäaikaisissa vaurioissa lämpöhoito. Tuleepa kyseenalaiseksi miten järkevää on ensin kylmätä kudokset ja sitten päästää hevonen liikkumaan, kun elastisuus ja verenkierto on heikoimmillaan ja jopa uusia vaurioita syntyy helposti...? Ei hevosia ennen ratsastusta huvikseen lämmitellä vaan siksi että vältyttäisiin jänne- ja lihasvaurioilta, kun esim jalat joutuvat ääriasentoihin pehmeällä alustalla. Teidän tilanteessa "rasitus" on tarhaus vrt karsinassa olo.
Kärsivällisyyttä ja aurinkoista kevään jatkoa =) Tarkoitus ei ole mollata tai kyseenalaistaa vaan motivoida ajattelemaan pitkällä tähtäilemällä ja hevosen fysiologisesta näkökulmasta asioita.
Kiitos asiallisesta kommentistasi! Fiksuja ajatuksia ja olen monessa asiassa samaa mieltä. Kävin varmaan sinun kanssa vähän samasta aiheessa keskustelun täällä blogin puolella. Edelleen kovin pohdin, jänskään ja kovin mietin, mikä on se oikea tapa ja tie tässä. Tässä vähän omia ajatuksia aiheesta:
PoistaParin ravi-ihmisen kanssa olen jutskannut. Hankkarivaivaiset ovat jopa ihan "haluttuja" treeniin joskus, niitä saatetaan ajaa jarrukärryllä hangessa ja ne saavat temmeltää omaehtoisesti tarhassa sen minkä kerkeävät. Ratsut taas pistetään automaattisesti postimerkkiin ja liikutuksen pitäisi olla kovin kontrolloitua, mikä taas on säpsymmälle tapaukselle pikkasen hankalaa. Postimerkkitarha tuo taas mukanaan hyvälle rehunkäyttäjälle lisäongelmia, ylipainoa ja metaboliaa. Säännölliset ultrat ovat tärkeitä, jotta liikuntaa voidaan lisätä/vähentää tarpeen mukaan.
En ole tänne paljoa kirjoitellut, mutta Salama on osan päivää tarhassa ihan vapaasti, silloin kun olen kotosalla. Pääasiassa seisoo ja möllöttää ja kävelee tarhaa ympäri, niin kuin normaalisti. Ikävä kyllä myös riehuu, kun painii ponin kanssa ja silloin tulee niitä ei-toivottuja repäisyjä ja äkkikäännöksiä. Ikävä kyllä yksintarhauskaan ei tässä kohtaa auttaisi, kokeiltu on: Silloin liikehdintä on vielä rajumpaa, yksn tätä tyyppiä ei ole luotu olemaan. Jos meno on äitynyt liian rajuksi, olen napannut pojat postimerkkiin huilille, ettei vaan kävisi mitään. Hysteeriseksihän tässä rupeaa, vaikka aina ei saisi. Joskus sanotaan, ettei hevonen liiku, riehu tai leiki, jos se on kipeä, mutta toisaalta eivät ne ymmärrä syy-seuraussuhteitakaan.
Ennen tarhaan pääsyä olen kävelyttänyt (= lämmitellyt) sen, ettei lähde kylmiltään isommalle areenalle. Liikutuksen jälkeen aina kylmäys kaikille jaloille. Lisäksi olen halunnut kylmätä vammajalan myös muutoin jokusen kerran (varsinkin iltaisin), jos se on vaikuttanut siltä. Kylmäys on elintärkeää alkuvaiheessa, sen jälkeenhän siitä ei juuri ole hyötyä, mutta ei sinänsä haittaakaan (kunhan juuri ei lähde revittelemään heti sen jälkeen, kuten totesit myös).
Hankin Salamalle BOT-suojat joulun kieppeillä ja käytin niitä hetken kaikissa jaloissa. Nyt ne ovat tauolla. Täytyy tunnustaa, että lämpöhoidosta itsellä ei juuri ole kokemusta ja siksi olen sen kanssa kovin epävarma. Ajattelin koittaa niitä taas, kun näin itsekin mitä ultrassa näkyi.
Sinänsä huvittavaa, kun tämäkin ongelma on kudoksessa, jonka läpimitta on noin sentin. Pieni kolmionmuotoinen (tai hevosen pää mulkosilmineen, kuten ell näkymän kuvaili) vamma näkyy ruudulla valtavana kraaterina.
Varasin Salamalle fysioterapia-ajan keväälle. Uskon ja luulen, että siitä on sille paljon iloa, moniongelmainen kun on.
Lupasin myös saada Salamalta vielä lisää kiloja pois. ;) Nythän se on laihtunut muutaman sentin, kun löysin sopivan heinämäärän sille. Klinikan mittanauha antoi saman lukeman mitä oma vanha nauhanikin eli 570kg.
Paranemisia Salamalle!
VastaaPoistaKiitos! Välitän terkut Ruuna Reippaan officeen. ;)
PoistaSalama iskee-teema oli tänään mukana reissussa. Reissut sentään menivät niin kuin kokeneelta kulkurilta kuuluukin, mutta Domo-piikin anto aiheutti taas pieniä juhlaliikkeitä kanssaolijoille Salaman toimesta. Sillä on viehättävä tapa karistaa neulat nahastaan ravistelemalla itseään salamannopeasti. ;) Lopulta oli pakko ajella kaulalta karvat, jotta löytyisi edes joku suoni. Klipperi oli sentään alkujärkytyksen jälkeen tosi kiva. Voi hölmöä.
Ensimmäisen Anonyymin kanssa samaa mieltä. olet hyvää vauhtia kuntouttamassa salamasta teurasta. Täysin perusteetonta tarhaamisen/sairastarhaamisen vaihtelu. Teet vain pahaa paranemiselle kun seissyt hevonen pääsee riehumaan holtittomasti ja sitten taas seisomaan pikkutilaan. Anna olla ulkona mahdollisimman paljon vapaasti ja karsinassa vain sen verran kun on pakko (esim pimeän aika jos hevonen saa pimeässä helpommin hepuleita) Ehkä ylipainon saa paremmin kuriin jos hevosella mielekästä olla eikä tarvitse lohtusyöttää koko ajan. Mitä salama muuten painoi?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi. Vastailin tuolle ekalle kommentoijalle, siitä löytyy painolukema ja painoasiaan myös tietoa. Sekä pari oikaisua sinunkin olettamuksiin. :)
PoistaVamma on siis lähtenyt paranemaan, mutta hitaasti. Se on hankalassa paikassa, ihan nuljuluun kiinnittymiskohdassa. Tyypiltään huonoennusteisin, mitä näitä nyt voi olla. Alunperinhän näytti siltä, että siellä on irtopalakin (luunsiru, mitä voi tulla, jos hankositeen haara irtoaa nuljuluusta), mutta sitä ei rtg-kuva ole löytänyt, kuvattu nyt kaksi kertaa. SIksi olen erityisen tarkkaan hoitanut tätä eläinlääkärin ohjeen mukaan. Olen pahoillani, jos täältä on joku saanut sellaisen kuvan, että päästän sen riekkumaan kylmiltään - näin ei todellakaan ole.
Anonyymien kanssa isoilta osin olen samaa mieltä. Tokihan hankkari- ja muiden jännevammojen kuntoutus on aina vähän arpapeliä, uskomista ja parhaansa tekemistä, ja näkemyksiä on monia.
VastaaPoistaJos ei muuta, niin lisäisin ainakin sitä kävelyä niin paljon kuin itse jaksaa. Oman, toki rauhallisemman, suokkini kanssa lähdin jännevammaa parannellessa akuutin vaiheen jälkeen kävelemään niin paljon kuin mitä oma kunto tai perse kesti. Välillä jopa kahden tai kolmen tunnin kävelylenkkejä. Samaten kyseinen ex-ravuri oppi saikun aikana väistöt, avot ja sulut, kun tein niitä sen kanssa kentällä. Hevosen voi käynnissäkin saada hikeen, jalkaa rasittamatta! Ja pysyipähän sitten hepalla kierrokset vähän matalampina. Ja jos näytti siltä, että hevonen oli aivan riehumistuulella, mielummin ravasin sen kanssa selästä käsin jonkun matkaa suoralla, antaen sen vähän päästää vauhteja ulos, kuin sen vapaasti riehua tarhassa kaikkine äkkikäännöksineen. Jänteestä tuli kuin uusi, vaikka vamma oli hankalassa paikassa ja noin 15%: sillä on sen jälkeen hypätty ratoja ja käyty kantakirjauksessa. Ei ongelmaa.
Eli summa summarum, parempi niin hepan pään, lihavuuskunnon kuin jalankin osalta liikuttaa yli suositusten, mutta kontrolloidusti. Laskee luultavasti kierrokset muutenkin. Toki kaikkea tarhassa riehumista ei ikinä voi estää. Mutta toisaalta, jos se hankkari vielä kerran menee, niin se on mennäkseen, sillä riehumisia tulee aina. Toivotaan että ei, sillä jos niin käy niin sitten on vaikeita päätöksiä tehtävänä.
Tsemppiä paranemiseen!
Kiitos kommentistasi ja vertaistuesta!
PoistaArpapeliähän tämä on, eikä koskaan tiedä, miten käy.
Olen laatinut sotasuunnitelman, jonka pohjalta nyt lähdetään liikkeelle - uudelleen. Oman vaikeutensa tähän tuo se, että hevonen on vielä kovin nuori. Sillä ei ole pohjakuntoa eikä lihaksia. Sen mukaan olenkin sitä nyt liikutellut. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin tämänkin hevosen oppia työntekoon ja lihaksien siinä sivussa kehittyä. ;) Käynnissä voi todellakin tehdä vaikka ja mitä ja nyt kun ratsastuslupa virallisesti irtosi, otan sen mukaan viikko-ohjelmaan pikkuhiljaa.
Mutta: On tämä toisinaan vaikeaa. Koskaan ei tiedä, tekeekö oikein vai väärin.
Jotenkin turhan arvostelevaan sävyyn kirjoitettuja kommentteja tullut nyt tähän.. harmittaa ihan sun puolestasi! Todella alkaa itseäkin ihmetyttämään että tekeekö sitä koskaan oikein, kun aina jollakulla on sanottavaa.. vaikkei koko totuuttakaan tietäisi. Olen ihan varma että hoidat hevostasi parhaan tietämyksesi ja osaamisesi voimin, ohjeita seuraten ja välillä niitä varioiden. Koskaan näistä ei tiedä, mutta ainakin voi sanoa että parhaani tein, ja se joko riittää tai ei. Ja se pätee jokaiseen rakkaudella hevostaan hoitavaan.
VastaaPoistaKun vielä joku valopää keksisi kirjoittaa ylös sen oikean ja jokaiseen hevoseen pätevän ohjeen, ei tarvitsisi enää muiden pyöritellä päätään kuinka se taas tekee virheitä. Jos kerta joku hevosihminen voi astua esiin, ja kertoa mikä on se oikea ja ainut resepti, niin kyllä harmittaa etten sellaiseen ole törmännyt silloin kun itse kamppailin jännevammaisen hevoseni kuntouttamiseksi.
Tsemppiä sinulle, ja luota vain itseesi.. kyllä jokainen "mami" lapsensa parhaiten tuntee ;)
Kiitos kommentistasi!
PoistaAnonyyminä on helppo kirjoittaa. Itse arvostan henkilökohtaisia kokemuksia ja lähteitä, jos jotain neuvoja annetaan. Netin kautta on helppo muodostaa oma näkemys toisen tilanteesta, vaikka täällä kerrotaan ehkä vain puolikas totuus. ;)
Ilkeys on suomalaisten kansantauti. Jos jollain menee hyvin, ollaan ilkeitä. Jos jollain menee huonosti, ollaan ilkeitä. ;)
Heippa, olen tuo kolmas anonyymi, enkä kyllä tarkoittanut kommenttiani ilkeilynä. Ajattelin vain kertoa omia kokemuksiani ja oman näkemykseni! Koska täydellisiä tapoja ei ole, ja usein se paras vaihtoehto löytyy kuuntelemalla muiden ideoita ja muokkaamalla niistä itselle sopiva toimintatapa.
PoistaNäin on. :) Ja kuten yllä kirjoitin, itse henk.koht. pidän kokemuksista ja "vertaistukitarinoista", kiitos sellaisesta. :)
PoistaSeuraavaan salamasanomiin uusi otsikko: bloggaajan hevonen ei saa sairastaa rauhassa.
VastaaPoistaTästähän taitaa olla kyse, joka päivä pitää syytää postauksia maksimaalisen suosion toivossa ja koska kukaan, siis kukaan, ei jaksa katsella joka päivä kuvia syövästä hevospariskunnasta laitetaan hevonen liikkeelle vaikka sitten jännevammaisena. Jännevammaisen liikutus tulee olla suunnitelmallista, säännöllistä ja toipuminen tavoitteena. Kyllä muuttaisin toimintatapoja jos vauriokohta vielä puolen vuoden kuluttua turvottelee ja on lämmin. Järki käteen ja kaikkea hyvää Salaman paranemiseen.
Tätä blogia ei ole pakko lukea, jos se noin ärsyttää. Se, että saatan joka päivä tänne jotain kirjoittaa, on oma murheeni. Näitä ei edelleenkään ole pakko lukea. ;)
PoistaMitä tulee vaivaisen hevosen liikuttamiseen - kyllä, sitä pitää liikuttaa. tässä tapauksessa suurin tavoite on kävellä ja kävellä, kunnes toisin sanotaan. Liikuntaa on lisätty nousujohteisesti. Nuori, energinen hevonen ei vaan aina kävele nätisti narun päässä, sen varmasti tietää jokainen hevosen kanssa ollut. Salaman etujalan hankkarivammasta on 3kk eli se on vielä hyvin tuore tapaus. Eläinläääkärin kanssa yhdessä on pohdittu mahdollisia hyviä kävelymuotoja tälle. Tunnemme molemmat tämän hepan jo aika hyvin.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa päivänjatkoa sinulle.
Teit niin tai näin, aina se on jonkun mielestä väärin päin!
PoistaTälle viimeisimmälle anonyymille suosittelen Ruuhkavuosiratsastajan uusinta tekstiä: http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2015/01/stop-kaikelle-kiusaamiselle.html
Näin juuri!
PoistaMiten Ruuhkis osasikaan kirjoittaa just nyt näin osuvan tekstin, en tiedä. Voisin vastata viimeiselle Anonyymille aika ilkeästikin, mutta en koe siihen tarvetta. Olen elämäni aikana oppinut sen, että vaikeneminen on kultaa ja ennen kaikkea taitolaji.
Tämä oli bloggaamisessa se ärsyttävin osa. Teit niin tai näin, niin aina oli anonyymit huutamassa, miten hevonen noilla ohjeilla ainakin kuolee käsiin. Ja kaikki muut tietävät aina paremmin, kun sinä itse tai hevosen nähnyt lääkäri. ;)
VastaaPoistaTsemppiä paranteluun Salamalle!
Jep - tässäkin tapauksessa kokeneen ja arvostelun eläinlääkärin lausunto on yhtä tyhjän kanssa... ;) Siksi olisi ihan kiva tietää, millaisia ihmisiä anonyymina kirjoittelee. Ei tietenkään aina, mutta joskus.
PoistaVälitän terkut Salamille. ;)
Tsemppiä teille toivotaan parasta! Ihailen sitä miten asiallisesti vastaat kaikille, jopa niille ei niin mukaville anoille, jotka varmasti yrittävät ilkeillä kommenteillaan saada bloggaaja suuttumaan yms. On todella kiva lueskella blogiasi!:)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi!
PoistaJoku ei ehkä ymmärtänyt, mutta vamma on siis edelleen parantunumaan päin, mutta ei ehkä niin nopeasti kuin olisi ehkä odotettu. Vauriokohdassa oli siis hieman uutta kudosta päällä, mutta vaurio oli vielä siis selvästi havaittavissa ultaäänellä. Paranemisajat ovat kovin yksilöllisiä, eivät ne kaikki aina mene oppikirjan mukaan tilastoja myötäillen.