Tuhma, tuhmempi, tuhmin

Tähän väliin pätkä ihan tavallisesta päivästä, ihan tavallisista touhuista - eipäs kun...

Tilasin tässä taannoin lisäkierroksia Dukelle ja rauhallisuutta Salamalle. Tänään oli se päivä, kun toiveeseeni vastattiin. Sääolosuhteet olivat tosin jälleen vähän kurjat, kuten yläkuvasta voivat näppärät todeta.

Salama leipälaatikolla. Kansi oli ikävä kyllä kiinni. ;)

Salama käveli Annin kanssa tänään 20 minuuttia kentällä, pihalla ja metsässä. Poju oli kiltisti ja käynti oli vallitseva askellaji. Homma meni siis just niin kuin pitikin. Salamalle neljä tähteä viidestä, näin toipilaan kuuluisi käyttäytyä koko ajan.

Linkki videoon   

Mitäs me ponille keksittäisiin sillä välin, kun Salama seisoi karsinassa viilentämässä jalkojaan? 

Ohjasajoa? Njääh, tylsää. Pellolle kirmaamaan? Joo, käy! sanoi Duke. Siispä alle kävelyä ja sitten menoksi.

Ja kyllä poni kirmasikin: Silkasta ilosta sille paksussa hangessa se veti yhteen putkeen monta minuuttia täyttä hepulia. Sillä oli hauskaa!

Linkki videoon

Ajateltiin jälleen, että parempi lopettaa ennen kuin poni väsyy liikaa. Hangessa kun ei tänä talvena juuri ole telmitty. Anni meni taluttelemaan loppukäynnit pihalle.

Vein tavaroita talliin ja näin, kun poni lähti roskakatoksen kohdalla kuin nato-ohjus kohti postilaatikkoa ja tietä. Minä menen nyt lenkille, se totesi Annin roikkuessa narun päässä upouudet talvisaappaat kipinöitä lennättäen.

Oho. Mites tässä näin kävikään?

Poni pääsi lopulta irti ja kirmasi pikajunan lailla maantien reunaa pitkin viereiselle heinäpellolle. Meinasin valehtelematta kuolla nauruun jo sillä hetkellä, mutta siinä sivussa sain kuitenkin kaurakipon käsiini ja ponin kiinnostumaan siitä. Lopulta poni oli kuin olikin kiinni ja loppukävely jatkui kuin villiäkin orhipoikaa taluttaen - kahdelta puolelta. Duke ei tappiotaan kovin helposti niellyt, vaan pisti kaviolla koreasti vielä tämänkin jälkeen. Voi ponia. ;)