Tuhannen kilsan huolto

Siinä missä Salama on tämän kolmivuotisen taipaleen aikana käynyt klinikalla ehkä sen 15 kertaa, on Hänen Korkeutensa Duke ollut lähes yhtä monta kertaa maskottina mukana. Mitään ekstraa sille ei kuitenkaan varsinaisesti ole tehty ruunauksen ja siitä seuranneiden jälkihässäköiden jälkeen, hampaita toki on hoidettu ja rokotukset se on saanut asianmukaisesti.

Tänä keväänä kuitenkin huoli on pikkuhiljaa kasvanut, kun ennen innokas ponipoika on ollut oikea vätys ajaa. Liikkuu vain sen mitä on pakko. Toisinaan aisojen väliin on laitettu kuitenkin ihan pirteäkin kaveri, mutta muuten pitkät lomat tai muut motivaatiolomat eivät ole tuottaneet kovinkaan pitkävaikutteista lopputulosta. Karvanvaihto on hieman venynyt. Myös vasemmalla oleva pieni neliskanttinen sudenhammas on häirinnyt menoa jonkin aikaa, se on näkynyt pienenä kuolaimen vastusteluna. Varasin siis Dukelle ajan hiekkakuville, sudenhampaan poistoon sekä mittaukseen. Duke kun on aika iso, joten halusin virallisen asiakirjan sen säkäkorkeudesta. Nuorella ponillahan SRL:n mittaustodistus on voimassa vuoden kerrallaan aina 7-vuotiaaksi asti, mutta ken tietää jos sitä paperia tarvitaan johonkin jo tänä vuonna. ;)

Poneissani on parasta ehkä se, että niiden kanssa todella pärjää yksin reissussa. Poni koppiin ja menoksi - kohteessakin pärjää pelkällä riimulla ilman liinaa, kypärää, raippaa, ketjunarua, suitsia ja silmiä selässä. Se on vissiin normaalia, tuo ekana mainittu juttu siis. Kiva sopia joskus siihenkin kastiin!

Mutta siis, tänään oli se päivä, kun oli aika tutkia Duken sielunelämää: Onko moinen epämääräinen ylirauhallisuus luonteenpiirre vai oire jostain muusta?

No, Duke on Duke eli vähän fiksumpi poni. Kerrottakoon ensin vaikkapa sudenhampaista. Vuonna 2013 sillä oli kaksi pientä sudenhammasta. Seuraavana vuonna sellainen oli vasemmalla. Tänään suussa ei ollut yhtäkään sudenhammasta. Poni tai joku ponin apukavioista on poistanut ne eläinlääkärin puolesta. Selvää säästöä, hyvä ponit! Pikkasen poskia viilattiin sähköraspilla, piikkejä oli jonkin verran. Yksi pari ylähampaita on vielä vaihtumatta ja tällä hetkellä niiden väliin jää ruokapalleroita. Niitä pitää seurata nyt tarkkaan ja seuraava raspaus onkin vuorossa jo syksyllä. 

Tätä paperia me kuitenkin ensijaisesti lähdettin hakemaan:

Duke on siis varsin näppärän kokoinen! Rehellisyyden nimissä se näyttää omaan silmään isommalta, kun on aika suurilinjainen ja muutenkin iso poika. Pikku-Sampan rinnalla tuo metrineljä ja puol tuntuu valtavalta! Kengistä lähti 4mm eli kenkien kanssa kokoa Dukella oli noin 105cm.

Hiekkakuvatkin otettiin. Niistä ei löytynyt mitään jännittävää, vaikka pelko persiissä olikin. Eli ylirauhallisuus on Dukelle vain ominaisuus, jonka kanssa vaan on elettävä. Eipä sillä, se on oikein hyvä ominaisuus. Nyt vain latua ja pyörää pyörimään.

Tämä kuva viime kesältä.