Nuorten kanssa tulee aina eteen niitä päiviä, kun jotain tehdään ekaa kertaa.
Tänään Duke teki ekan maastolenkkinsä yksin ratsain. En edes ajatellut sen olevan juttu eikä mikään - eikä se ollutkaan. Poni oli reippain askelin edennyt ja mennyt sinne minne pyydettiin. Tietty, niin kunnon ponin kuuluukin.
Duke ei ole ehkä ulkomuodoltaan mikään wow, mutta asenne korvaa kaikki ne puutteet.
Meillä on suuria suunnitelmia sille. Stay tuned.
PS. Pakko kertoa jotain Salamastakin. Ratsastin perjantaina luokattoman huonosti. Eilen keskityin ja ihan todella ratsastin sen läpi. Vitsit, tehtiin lopuksi jopa kaksi ihan rehellistä temponlisäystä. Jee. Oivalsin myös, ettei ravia tarvitse aina hinkata. Siirtymiset ja lyhyet pätkät ovat avain onneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti