tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sinne päin

Kuvat ovat tällä kertaa tätä. Heppa edestä ja takaa.
Kun meitä Salaman kanssa katsoo tarpeeksi kaukaa ja tarpeeksi lempein ajatuksin, voi meidän meno näyttää hetkittäin jo vähän kouluratsastuksen tapaiselta.

Ihan tässä hiljattain huomasin sellaisen ihmeen, että toisinaan pystyn jo vaikuttamaan tähän hevoseen jollain tapaa muutenkin kuin vain ratsastamalla eteen tasapaksua vauhtia. Hienosäätö puuttuu edelleen, mutta karkeasti sanottuna ratti ja kaasu ovat kuin tämän vuosituhannen autosta ja sivuttaisliikkeisiinkiin Läsipää on jo vähän kykeneväinen. Ratsain valitsemani tie sen kanssa on ollut sellainen, että hiljaa todellakin hyvä tulee. Siinä missä jotkut tarvitsevat paljon aikaa, tarvitsee tämä sitä vieläkin enemmän.


Salama on herkkä, juu. Se lienee tullut kaikille jo selväksi. Hämmentyessään se reagoi kuitenkin aina ensin hidastamalla tai pysähtymällä. Perä lentää ja keula nousee vasta sitten, kun kuppi on jo kaatumaisillaan eli tietoa on puskettu siinä kohtaa Salaman päähän ihan liikaa. Salaman kanssa kaikki ne pienet temput ratsain on pitänyt pilkkoa tosi pieniksi paloiksi ja se on tarvinnut todella paljon kehuja ja motivointia tämän matkan varrella. Jonkun toisen mielestä tämä hevonen voisi olla laiska ja tyhmä, mutta itse näen asian ihan toisella tavalla.

Esimerkiksi pohkeenväistöjä ehdotin Salamalle viimeksi kevättalvella, kun ruuna oli ekoja kertoja hölmöilyn sijaan vastaanottavaisella tuulella. Kun se lopulta kekkasi, ettei ratsastajan sivulle menevä paino olekaan maailmanloppu (= pysähdyksen ja puolen tunnin jumituksen arvoinen), vaan sitä voi seurata myös sivulle liikkuen, oli ruunan ilme aika mairea. Sen ei  tarvinnut oikeastaan ensin kuin ajatella sivulle menoa ja sen jälkeen vahingossa astua etujaloilla pohkeenväistömäisesti sivuun, kun se sai nopeasti jujusta kiinni. Käytän edelleen uusissa (ja joissain vanhoissakin) jutuissa herkkuja ja kehusanaa apuna. Se toimii tällä hevosella todella hyvin, kunhan mielentila on oikea.


Tänään väistöharkkoja jatkettiin pitkän tauon jälkeen heti alkuverkassa, kun eteenpäinpyrkimys oli kohdillaan heti alusta alkaen. Toisinaan kuun ja tähden asennot ovat olleet sellaisia, ettei hepan fysiikka tunnu taittuvan mihinkään ihmeelliseen, mutta toisinaan se on notkea kuin kuminauha. Nyt uskalsin jo käyttää rohkeampia apuja: Painoapujen lisäksi väistävä pohje sai siirtyä vähän taakse ja ohjalla näytin kevyesti suuntaa sivulle. Siinä missä viimeksi askelia sivulle löytyi puoli tai jopa yksi, teki Salama nyt kolme tai neljä nättiä väistöaskelta. Ekaksi luulin sen olleen vahinko ja oli pakko kokeilla uudelleen - piruvie, se todellakin ymmärsi mistä nyt oli kyse, vielä neljännen ja viidennenkin kerran jälkeen.

Vein kentälle myös pienen kavaletin. Se oli ilmassa ehkä 10cm eli just en verran, että sitä voi hyvällä tahdolla kavaletiksi sanoa. Siitä tui kahdeksikon keskipiste. Kahdeksikon toisen ympyrän keskelle tuli tötterö 10m voltin merkiksi. Itselleni puomit ja muut härpäkkeet ovat mukava lisä sileän treeneihin: Ne auttavat keskittymään ja hahmottamaan tilankäyttöä paremmin. Pienellä kentällä mittasuhteet tosin on helppo havaita, aita tulee aina liian pian vastaan, mutta kuitenkin.


Joku aika sitten ruunan ohjaustehostin oli vielä vähän epävireessä. Kentän poikki kääntäminen jopa käynnissä oli alkuun mission impossible, mutta siitä tuli pikkuhiljaa ihan helppo rasti. Nyttemmin tuota käännöstä voi jo vähän hioa: Käänsinkin kahdeksikolta kavaletille aina liian aikaisin! Hämmentävää. Kääntämisharjoituksina olen tehnyt paljon Kyran kulmaharjoitusta, jossa heppa käännetään takaosamaisesti ulkoavuilla sisään. Siitä näyttää olleen hyötyä.

Ratsuhommat Salaman kanssa jatkuvat tiukasti fiilistellen. Tärkeintä on säilyttää ruunan hyvä fiilis, joka on tällä hetkellä aika mallillaan.

2 kommenttia: