Salaman jalkojenhoitorutiinit

Salaman suurin murhe lienevät nuo hankositeet. 2-vuotiaana sillä oli molempien takajalkojen hankositeen yläkiinnityskohdassa reaktiot, joka aiheutti selvän ontuman. Näitä voisi kutsua myös oireileviksi jänispateiksi. Vuoden verran se huilaili (eli vietti lähinnä normaalia nuoren hevosen elämää tarhassa) ja sai seuraavana keväänä eläinlääkäriltä yllättävän hyvän tuomion. Oikea takajalka jäi tosin aika muotopuoleksi arpineen ja liikaluineen.

Jo tuolloin syksyllä 2013 kintereitä hoidettiin kylmäämällä: Ekana syksynä ohjeeksi saatiin, että takajalkoja saa kylmätä niin paljon kuin jaksaa. Näin tehtiin ja massiivinen turvotus väheni nopeasti.

Syksyllä 2014 epäonni potkaisi uudelleen ja Salama sai oikean etujalan hankositeen sisähaaraan pienen, mutta sitkeähkön vamman. Sitä paranneltiin koko mennyt talvi ja kuntoutus jatkuu edelleen. Siinä missä hankkari parani, ärtyivät jännetupet ja tästä syystä liikunta on vieläkin hyvin hallittua ja kontrolloitua. Myös pieni ei-toivottu rodeokäytös lopputalvesta toi lihasrepeämän oikeaan lapaan, joka sekin toi vähän murhetta hetkeksi.

Ja jotta mikään ei olisi liian helppoa, alkoi oikea takajalka vihoitella uudelleen tänä keväänä. Syyksi paljastui kinnerpatti. Se tuo oman lusikkansa tähän soppaan, kun se vaatii liikuntaa ja etujalan vuoksi sitä vielä vähän rajoitetaan. Kinnerpatti oireilee Salamalla pienenä alkujumina, mutta se vertyy nopeasti. Laukannostoissa se pukittaa huonoina päivinä aika rajusti, joten laukka on jätetty vielä tosi vähiin, nyt kun pääasiallinen ajatus olisi käyttäytyä nätisti. Salama sai pattiinsa Tildren-hoidon vappuna 2015.

No, koska yrittänyttä ei laiteta, on näinkin hyvin killuttu pinnalla tiettyjen rutiinien avulla.

Kengitys. Siitä kirjoittelinkin jo aiemmin. No hoofs, no horse.

Painonhallinta. Helpommin sanottu kuin tehty, kun käsissäsi on erittäin hyvän rehunkäyttökyvyn omaava nuori suomenhevonen. ;) Alkutalven sairastarhailu toi talliini jonkinlaisen sarvikuonon, melkoinen hippo se olikin. Pihattoelämä ja slow feeding-verkot portaittain nousevan liikutuksen kera ovat Salaman taannoisen hoikentumisen syyt. Laitumelle se ei ainakaan tänä kesänä pääse, juurikin edellämainituista syistä. Omassa ruohotarhassa se saa olla pari tuntia päivittäin.

Vapaa ulkoilu. Varsinaista pihattoa meillä ei ole, mutta ulkotalli hoitaa sellaisen virkaa kesäisin. Salama onkin aina ollut vähän villi ja vapaa, jota turhat rajoitteet vain hermostuttavat. Sille sopii siis hyvin se, että se saa laumansa pomona päättää nukkumispaikan ihan itse. 24/7-ulkoilua on tarkoitus jatkaa niin kauan kuin säät sen sallivat. Omaehtoisen liikunnan kerrotaan olevan hyväksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Lihashuolto. Tämä astui kehiin oikeastaan vasta lavan lihasreävähdyksen myötä, mikä on sinänsä harmi, koska Salama on vastannut hierontaan aina tosi hyvin. Sitä harrastetaankin epäsäännöllisen säännöllisesti eli vähän tarpeen mukaan. Toki lihaksistosta pidetään huoli ihan arjessakin loimittamalla tarpeen mukaan, lisäksi alku- ja loppuverryttelyt kuuluvat ohjelmistoon joka kerta. Minä kävelisin vaikka kuinka, mutta kun heppaa ei aina motivoi se - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Ruokinta. Niveliä pyritään vähän vetristämään Pavon Mobility-lisärehun avulla. Olen vallan ihastunut Pavon tuoteperheeseen, tuotteet todella toimivat ja sieltä löytyy jokaiselle jotain!

Palpointi. Tutkin jalat päivittäin ennen ja jälkeen liikutuksen ja välillä ihan muuten vaan. Oma neuroosinsa, mutta erilaiset turvotukset ja lämpötilaerot oppii näin nopeasti havaitsemaan.

 

Jalkojen kylmäys. Ehkä yksi lempiaiheeni, josta jaksaisin puhua vaikka viikkokausia. ;) Meillä on ollut käytössä yhtä sun toista kylmäyssuojaa tässä parin vuoden aikana, joten hyvistä ja huonoista todella löytyy otantaa. Asiaa ei helpota lainkaan se, että Ruuna Reipas tuhoaa näitä ennätystahtiin olemalla luonteeltaan pystyynkuolleen kepparin täydellinen vastakohta.

Ihan paras juttu jalkojen kylmäykseen on muovipussiin laitettu lumi. Toisena tulevat kertakäyttöjäät sekä vähän ekologisimpana vaihtoehtona apteekin geelitäytteinen kylmäpussi. Vasta sen jälkeen omalle listalleni mahtuvat käytössäkin olevat perinteiset heppakaupan kylmäyspatjat, jotka taasen ovat ihan parhaat tarrakiinnityksensä ansiosta. Itse en pidä pinteleiden käärimisestä, joten nuo edellämainitut jääpalapussitkin laitan jalkaan esim. Back On Trackin tallisuojan kuoren avulla. Nopeaa ja kätevää. Kintereisiin meillä on omat kylmäyssuojansa, joita muuten taas heinäkuun lopulla pitäisi olla saatavilla Hevarilta.

Linkki videoon
Salaman jalat kylmätään käytännössä päivittäin tai ainakin aina liikunnan jälkeen. Hankkarivamman ollessa tuore kylmäyspusseja pidettiin jalassa 2h välein, jos se vain töiden ja muiden menojen osalta oli mahdollista. Salaman jalat vastaavat hyvin kylmäykseen ja viimeistään kylmäys vie loput nesteet jännetupeista, jos ne eivät vielä liikunnan myötä ole kadonneet. Kylmäyssuojia pidän 15-20min kerrallaan, akuuteissa jutuissa turvotuksen ollessa suurta, olen pitänyt suojaa noin 10min, pitänyt pienen tauon, kastellut jalan uudelleen ja kylmännyt uudelleen 10min ajan. Tämä on osoittautunut tehokkaammaksi tavaksi kuin se, että suojaa pitäisi jalassa pitkään ja hartaasti.
Savea tai linimenttejä en juurikaan käytä. Ne ärsyttävät lähinnä ihoa ja savi on todella rasittavaa poistaa jalasta käytön jälkeen. Vesiletkua en itse tykkää myöskään käyttää suuren vesihävikin vuoksi. Letkujärjestelmästä en ole edes haaveillut, kun Salama ja ihan tavan puutarhaletkukaan eivät vielä näiden vuosienkaan jälkeen mahdu samaan tilaan ilman ruumiita. Sieni on sen sijaan sen mielestä ihan jees. ;)
Lämpöhoito. En ole erityisen ihastunut tallipinteleihin tai -suojiin, vaikka niillä varmasti on paikkansa tässä maailmassa. Jos jalassa on pienikin tulehdus, ei lämpö välttämättä tee sille kovinkaan hyvää - siksi arastelen näiden käyttöä nyt ja tulevaisuudessakin. BOT-suojia olen käyttänyt jonkin verran ja mielipide niistä on aika neutraali. Omalla kohdalla ne ainakin toimivat (niskasuoja), mutta hevosesta en niin tiedä. Mielestäni vapaa ulkoilu korvaa monet patjat ja fyllit.

Salaman mielestä päivän paras osuus on se, kun hommien jälkeen päästään todella syömään nurtsille.