Olin tässä yksi päivä maailman onnellisin tyttö.
Ratsastin Salamalla neljä kierrosta kentällä. Käyntiä puolipitkin ohjin ja tiukasti fiilistellen. Voi vitsit, se oli just niin kivaa kuin muistinkin. Salamakin oli mallia ou jee, me tehdään jotain tosi nastaa nyt!
Tämän voimalla jaksaa taas monta päivää ilman vaaleanpunaisia lasejakin.
Tosin en ymmärrä, miksi vasta kolmas satulavyö meni kiinni? Itse sentään sovin ratsareihin vielä ihan mainiosti.
Tästä ei voi kyllä muuta ku tykätä! :)
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Yhtä tunteiden vuoristorataa tämä hevoshomma.
PoistaEikö olekin mahtavaa, kun jostain saa välillä iloakin? Tarpeeksi kun on surua ja murhetta niin oppii arvostamaan tällaisia pieniä iloja. :) Sinänsä kyllä outoa, että Salaman satulavyöt olivat kutistuneet sairausloman aikana... ;) Pidän peukkuja, että sama nousujohteinen tahti jatkuu.
VastaaPoistaNimenomaan! Se neljä kierrostakin tuntui sillä hetkellä paljolta :)
PoistaSatulavyöongelmaa en myöskään käsitä! x)
Ilo ja suru kävelevät niin usein rinnakkain: Siitä huomenna lisää täällä.
Varmasti mahtavaa. :) Pienestä se on ilo otettava irti.
VastaaPoistaNäin on. :) Varsinkin, kun ensi viikko tuonee tullessaan synkkiä fiiliksiä.
PoistaIhanaa! Heh, mulla on otsikkona Ou shit, sulla Ou jee :)
VastaaPoistaHih! Enköhän minäkin saa samaistua vielä tuohon ou shit-fiilikseen, kun tulee katsottua takakaviota tai maisteltua hiekkaa. :D
PoistaHaastetta eteenpäin :)
VastaaPoistahttp://pienisuurihevonen.blogspot.fi/2014/12/kirje-joulupukille.html
Kiitos! :)
Poista