Nenä kutiaa. Paarma-ansasta ei luovuta, just in case.
Osa 1 piti sisällään aika kiltin, tosi rauhallisen ja hyvin kuuliaisen ratsunalun. Osa 2 näyttää autenttisen totuuden - ihan joka päivä ei ole helppoa olla Salama. ;) Kuvaaja jäätyi pystyyn, joten ne loppua kohden saavutetut rennot käyntiaskeleet jäivät tästä pätkästä pois.
Tämähän oli hieno! Ja kummassakin asennetta ja tekemistä. Ja selvästi oli ainakin minun mielestäni hevonen hyvin kuulolla ja sellainen ryhdikäs menijä. Kumpaisessakin teissä oli asennetta, ilmeisesti toimitte hienosti yhteen kun on haastetta enemmän ja virtaakin sekä sellaista, että pitää olla valppaana. :D
Videossa paljastuu se, mistä lempinimi Ruuna Reipas on tullut. ;) Tuossa vielä pikkasen säpäkkä, mutta rentoutui hiukan heti videokameran sammuttua.
...ja nimenomaan, tämän kanssa ei pal katsella syksyn sienisatoa tai omenapuiden lumoa, muuten löydät itsesi jostain ihan muualta. Tuo alun sivuloikka oli iloinen pyrähdys aiheesta "ohitin puuliiterin vaikka kuinka jännitti". :D
Näyttää kiltiltä ja lupsakalta pojalta hevosesi. Omat tammani ovat kuule tulta ja tappuraa ohjasajaessa, eikä tulisi kuuloonkaan toista valjastella niin, että seisoo nätisti vapaana paikallaan, kun töihin mennään :-) Suomenhevoseni siis. Toinen taas on Hannover ja tupla Weltmeyer, joten hevosen rauhallinen valjastaminen kentällä olisi itsemurhaa..kaikki halukkaat ilmottautukoot vapaaehtoiseksi.
Salama on nykyään pääsääntöisesti lupsakka, toisinaan taas kipakka salamanisku kankussa, jos kaikki ei menekään Pojun mielestä nappiin. ;) Suokiksi pomppaa halutessaan tosi korkealle, mitä nyt näitä kansallisrotujen edustajia on tullut nähtyä. Siksi on tosi kivaa, että kierrokset pysyvät alhaalla suurimman osan ajasta. ;)
Salama oppi alunperin vähän vahingossa tuon tarhassa irti harjaamisen/kuntoonlaiton, sitten sitä jatkettiin ihan tarkoituksella viime talven "koulussa" (oli siis valjakkokuskilla opissa) ja siellä oppi jäpittämään entistä paremmin paikoillaan. Kätevä taito kyllä! Mutta ei ihan itsestäänselvyys, tuo huomion pitäminen edes vähän tässä hommassa on ollut kovan työn tulosta. Nuoren miehen mieli harhailee mielellään milloin mihinkin, tietenkin.
Voin niin kuvitella, millainen on semmonen kunnon peevee laittaa noin, oma edesmennyt Hollannin ihme olisi vaihtanut maisemaa ennen kuin olisin ehtinyt kissaa sanomaan. ;))
Heheh, mulle tulee tuosta mieleen Coco....värikin on sama, asenne ja pirteys myös. Kaikesta näkee, kuinka hieno ratsu Salamasta voisi tulla. Ja tulee. Hyvää jaksaa odottaa!
Just taannoin Tarun kanssa vertailtiin omia puttepoikiamme, joilla on siis vähän samaa sukulinjaa taulussaan - Salaman isänisä ja Voiton emänisä ovat sama, E.V. Johtotähti. Ja lopputuloksena kaksi ihan erilaista, mutta hienoa (tietty) yksilöä. Toinen iso ja pitkä, mutta hieno, sitten on Salama - vähän ponimainen, lyhyt, mutta aika isoliikkeinen. Puhallan sen hankkarit vaikka pyhällä hengellä kuntoon, haluan tän hevosen vielä joskus kouluaitojen sisään! :D
On kivan näköinen Suomi-poika, tuossa yllä aiemmin kirjoittelinkin jo, mutta tsemppiä ja onnea. Minun toinen siis on 3-v. suokkitamma ja se on ajolle opetettu. Yritän kanssa opettaa sen seisomaan rauhassa valjastettaessa ohjasajoremeleihin. Neiti on Pipo-Onnipoika linjaa.
Tämähän oli hieno! Ja kummassakin asennetta ja tekemistä. Ja selvästi oli ainakin minun mielestäni hevonen hyvin kuulolla ja sellainen ryhdikäs menijä. Kumpaisessakin teissä oli asennetta, ilmeisesti toimitte hienosti yhteen kun on haastetta enemmän ja virtaakin sekä sellaista, että pitää olla valppaana. :D
VastaaPoistaVideossa paljastuu se, mistä lempinimi Ruuna Reipas on tullut. ;) Tuossa vielä pikkasen säpäkkä, mutta rentoutui hiukan heti videokameran sammuttua.
Poista...ja nimenomaan, tämän kanssa ei pal katsella syksyn sienisatoa tai omenapuiden lumoa, muuten löydät itsesi jostain ihan muualta. Tuo alun sivuloikka oli iloinen pyrähdys aiheesta "ohitin puuliiterin vaikka kuinka jännitti". :D
Näyttää kiltiltä ja lupsakalta pojalta hevosesi.
VastaaPoistaOmat tammani ovat kuule tulta ja tappuraa ohjasajaessa, eikä tulisi kuuloonkaan toista valjastella niin, että seisoo nätisti vapaana paikallaan, kun töihin mennään :-) Suomenhevoseni siis.
Toinen taas on Hannover ja tupla Weltmeyer, joten hevosen rauhallinen valjastaminen kentällä olisi itsemurhaa..kaikki halukkaat ilmottautukoot vapaaehtoiseksi.
Salama on nykyään pääsääntöisesti lupsakka, toisinaan taas kipakka salamanisku kankussa, jos kaikki ei menekään Pojun mielestä nappiin. ;) Suokiksi pomppaa halutessaan tosi korkealle, mitä nyt näitä kansallisrotujen edustajia on tullut nähtyä. Siksi on tosi kivaa, että kierrokset pysyvät alhaalla suurimman osan ajasta. ;)
PoistaSalama oppi alunperin vähän vahingossa tuon tarhassa irti harjaamisen/kuntoonlaiton, sitten sitä jatkettiin ihan tarkoituksella viime talven "koulussa" (oli siis valjakkokuskilla opissa) ja siellä oppi jäpittämään entistä paremmin paikoillaan. Kätevä taito kyllä! Mutta ei ihan itsestäänselvyys, tuo huomion pitäminen edes vähän tässä hommassa on ollut kovan työn tulosta. Nuoren miehen mieli harhailee mielellään milloin mihinkin, tietenkin.
Voin niin kuvitella, millainen on semmonen kunnon peevee laittaa noin, oma edesmennyt Hollannin ihme olisi vaihtanut maisemaa ennen kuin olisin ehtinyt kissaa sanomaan. ;))
Heheh, mulle tulee tuosta mieleen Coco....värikin on sama, asenne ja pirteys myös. Kaikesta näkee, kuinka hieno ratsu Salamasta voisi tulla. Ja tulee. Hyvää jaksaa odottaa!
VastaaPoistaJust taannoin Tarun kanssa vertailtiin omia puttepoikiamme, joilla on siis vähän samaa sukulinjaa taulussaan - Salaman isänisä ja Voiton emänisä ovat sama, E.V. Johtotähti. Ja lopputuloksena kaksi ihan erilaista, mutta hienoa (tietty) yksilöä. Toinen iso ja pitkä, mutta hieno, sitten on Salama - vähän ponimainen, lyhyt, mutta aika isoliikkeinen. Puhallan sen hankkarit vaikka pyhällä hengellä kuntoon, haluan tän hevosen vielä joskus kouluaitojen sisään! :D
PoistaOn kivan näköinen Suomi-poika, tuossa yllä aiemmin kirjoittelinkin jo, mutta tsemppiä ja onnea.
VastaaPoistaMinun toinen siis on 3-v. suokkitamma ja se on ajolle opetettu. Yritän kanssa opettaa sen seisomaan rauhassa valjastettaessa ohjasajoremeleihin. Neiti on Pipo-Onnipoika linjaa.
Pikkasen siis säpäkämpää nimeä siellä taustalla, mitä nyt on tullut näitä suokkeja seurailtua. :) Tsemppiä treeneihin!
Poista